Ydinaseeton Pohjola – yksi 1980-luvun rauhanliikkeen tunnuksista

Suomalaisen vihreän liikkeen taustalla on ollut monia yhteiskunnallisia vaihtoehtoliikkeitä, joista yksi oli 1980-luvun alun rauhanliike. Sen juuret olivat 1960-luvun pasifismissa, joka oli kuitenkin liennytyksen kaudella hiipunut. 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa rauhanliike nousi voimakkaana uudelleen esille, kun maailmanpoliittinen tilanne kiristyi. Ydinsodan pelkoa lietsoivat erityisesti sotilasliitto Naton suunnitelmat sijoittaa Eurooppaan keskipitkän matkan ydinohjuksia vastauksena Neuvostoliitolle, joka oli lisännyt ydinaseitaan rajojensa tuntumassa. Huhtikuussa 1980 sitoutumaton rauhanliike julkaisi vetoomuksen Euroopan riisumiseksi ydinaseista ”Puolasta Portugaliin” (European Nuclear Disarmament, END). Vetoomuksessa vaadittiin molempia suurvaltoja vetämään ydinaseet pois Euroopasta. Uutta oli, että siinä asetuttiin myös tukemaan kansalaisten toimintaa yli kylmän sodan rintamien Euroopan ”jälleenyhdistämiseksi”.

Suomessa rauhanliikkeeseen tulivat mukaan vaihtoehtoliikkeiden aktiivit, joista monet olivat olleet mukana ydinvoiman vastaisessa toiminnassa. Vaihtoehtoliikkeelle ydinvoima ja ydinaseet edustivat samaa kovaa teknologiaa, joka uhkasi ihmistä ja luontoa. Pohjoismaissa rauhanliikkeeseen liittyi kampanja ydinaseettoman Pohjolan puolesta, joka laajensi END-vetoomuksen vaatimuksen Pohjoismaihin. Vastaavan ajatuksen oli esittänyt vuonna 1963 presidentti Urho Kekkonen, jonka tavoitteena oli turvata Suomen asema aloitteella Pohjoismaiden muodostamisesta ydinaseettomaksi vyöhykkeeksi. Nato-maat Norja ja Tanska suhtautuivat aloitteeseen kuitenkin nihkeästi, koska se ei koskenut Neuvostoliittoa. Toisaalta ne eivät muutenkaan halunneet ydinaseita alueilleen. Kekkonen nosti aloitteen uudelleen esille vuonna 1978, kun ydinasekysymykset ajankohtaistuivat jälleen.

Vuosina 1981–1983 miljoonat ihmiset eri puolilla Eurooppaa marssivat rauhan puolesta ydinaseita vastaan.

Pohjoismaiden rauhanliike otti tunnuksekseen ydinaseettoman Pohjolan, ja vetoomus sen luomiseksi lanseerattiin vuonna 1981. Samana vuonna järjestettiin norjalaisten aloitteesta naisten rauhanmarssi Kööpenhaminasta Pariisiin, jossa esillä olivat END- ja Ydinaseeton Pohjola- tunnukset. Kyse oli tunnuksesta eikä niinkään Kekkosen aloitteen tukemisesta. Esimerkiksi Suomen rauhanliikkeessä oli sekä ainoastaan Naton ydinasesuunnitelmia vastustavia että niitä, jotka ajoivat molempien suurvaltojen ydinaseriisuntaa. Vuosina 1981–1983 miljoonat ihmiset eri puolilla Eurooppaa marssivat rauhan puolesta ydinaseita vastaan. Rauhanliikkeen huippuvuosina suurvallat kävivät neuvotteluja aseistariisunnasta, jotka kuitenkin päättyivät tuloksettomina. Vuonna 1983 Naton ohjukset sijoitettiin Eurooppaan. END-rauhanliikkeellä on kuitenkin nähty olleen keskeinen rooli yhtenä kylmän sodan asetelmia rikkoneena liikkeenä, joka yhdisti kansalaisia Euroopassa idästä länteen ja pohjoisesta etelään.

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja historiantutkija, joka tutkii parhaillaan Suomen vihreän liikkeen historiaa ja Vihreä Liitto rp:n syntyvaiheita. Historiantutkimus ilmestyy juhlakirjana alkuvuodesta 2018.