Voimmeko estää katastrofin, professori Kotiaho?

Kuudes sukupuuttoaalto ja ekosysteemit kriisissä – mitä pitäisi tehdä, jotta katastrofilta vältytään? Haastattelussa Jyväskylän yliopiston Bio- ja ympäristötieteiden laitoksen professori Janne S. Kotiaho.

Alun alkaen Janne Kotiaho halusi eläinlääkäriksi, mutta eläinlääketieteellisen sijaan tie vei Jyväskylän yliopiston Bio- ja ympäristötieteiden laitokselle. Väitöskirjansa Kotiaho teki evoluutioekologiasta, luonnonsuojelubiologia tuli mukaan hänen perittyään kollegaltaan kaksi alan gradu-opiskelijaa.

Sittemmin ekologian professoriksi nimetty Kotiaho on ollut mukana koordinoivana pääkirjoittajana kansainvälisen luontopaneelin IPBES:n laatimassa raportissa, jonka kirjoittamiseen osallistui yli sata asiantuntijaa 45 maasta. Raportin mukaan ihmisen toimien aikaansaama elinympäristöjen heikennys uhkaa 3,2 miljardin ihmisen hyvinvointia, voimistaa ilmastonmuutosta sekä ajaa lajeja sukupuuttoon.

 

Professori Kotiaho, mikä on IPBES ja mitä se tekee?

– IPBES, The Intergovernmental Science-Policy Platform on Biodiversity and Ecosystem Services, eli suomeksi hallitustenvälinen luontopaneeli, on YK:n ympäristöjärjestön alainen itsenäinen elin, johon kuuluu 130 valtiota Suomi mukaan luettuna. IPBES tekee monimuotoisuudesta ja ekosysteemipalveluista tutkimuskatsauksia, jotka jäsenvaltioiden poliitikot hyväksyvät. Vastaavanlainen, ehkä paremmin tunnettu toimija, on jo yli 25 vuotta olemassa ollut ilmastopaneeli IPCC. Ilmastopaneelin ”pikkusisko” IPBES on perustettu vuonna 2012.

 

Mikä on 6. sukupuuttoaalto ja mikä sen aiheuttaa?

– Lajeja kuolee sukupuuttoon ihan luonnostaan, ja itseasiassa kaikki lajit tulevat joskus tiensä päähän, mutta kun sukupuuttoja tapahtuu tavallista ”taustakohinaa” enemmän, kutsutaan sitä silloin sukupuuttoaalloksi. ”Aalto” voi kestää useita satojatuhansia vuosia, minkä aikana sukupuuttoja tapahtuu tavallista nopeammin ja kaikista lajeista häviää 75%. Tällä hetkellä tapahtuvan kuudennen sukupuuttoaallon sukupuuttojen määrän on havaittu olevan 100-1000 kertaa nopeamman kuin taustasukupuutot antaisivat olettaa. Nykyiset sukupuutot johtuvat ihmisen maankäytöstä eli ympäristön muuttamisesta omiin tarpeisiinsa. Ihminen on esimerkiksi muuttanut 1/3 maapallon maapinta-alasta pelkästään ruokatuotantoon, joten eihän se ole ihme, että lajeja kuolee sukupuuttoon, kun iso osa kaikesta pinta-alasta on otettu niiltä pois. Tätä siis kutsutaan maailmanhistorian mittakaavalla järjestyksessä 6. sukupuuttoaalloksi ja sen aiheuttajana on ihminen itse.

Tällä hetkellä tapahtuvan kuudennen sukupuuttoaallon sukupuuttojen määrän on havaittu olevan 100-1000 kertaa nopeamman kuin taustasukupuutot antaisivat olettaa.

 

Miten sukupuuttoaalto näkyy Suomessa vai näkyykö se?

– Vaikeahan sitä on havaita. Sukupuutot ovat ihmisen aikaperspektiivistä hitaita, eikä niitä pystytä todentamaan helposti muiden kuin ehkä hyvin tunnettujen suurten nisäkkäiden, esimerkiksi pandan kohdalla. Muiden lajien osalta tilanne on aivan toinen. Lajit ovat puutteellisesti tunnettuja ja uusia kuvataan tieteelle lähemmäksi 20 000 vuosittain – maapallon biodiversiteetistä tiedetään loppujen lopuksi todella vähän. Käytännössä hävittämällä elinympäristöjä kiihtyvällä tahdilla, me hävitämme lajeja sukupuuttoon ennen kuin niistä edes tiedetään mitään. Ihmisen aikaperspektiivi eli yhden sukupolven mahdollisuus nähdä muutos maankäytössä on myös rajallinen, nykytila on se minkä me näemme ja muutosta aikaisempaan on vaikea hahmottaa.

 

Mitä haittaa ihmiselle lajien sukupuuttoon kuolemisesta on?

– Yhden lajin kohdalla voi sanoa, että ei varmaankaan mitään. Mutta, jos ajatellaan, että lentokoneesta putoaa yksi niitti, voi sillä varmastikin vielä lentää, mutta jos kiinnikkeinä toimivia niittejä irtoaa koko ajan enemmän ja enemmän, niin kuinka kauan lentokone enää pysyy ilmassa? Samoin voi ajatella maapallon ekosysteemeistä, jotka koostuvat lajeista ja niiden yksilöistä. Nekin kestävät lajien yksilömäärien vähenemistä ja sukupuuttoja johonkin asti, mutta eivät loputtomasti. Ihminen on riippuvainen ekosysteemien toiminnasta, joten toivottavasti niiden romahtamista ei koskaan nähdä, sillä se merkitsisi meidänkin loppua.

Jos ajatellaan, että lentokoneesta putoaa yksi niitti, voi sillä varmastikin vielä lentää, mutta jos kiinnikkeinä toimivia niittejä irtoaa koko ajan enemmän ja enemmän, niin kuinka kauan lentokone enää pysyy ilmassa?

 

Mitä tulisi tehdä, jotta luonnon monimuotoisuuden väheneminen voitaisiin pysäyttää?

– Valinnat pitäisi tehdä ihmisille helpoksi: ympäristöä vähiten haittaavien tuotteiden pitäisi olla edullisia. Toisin sanoen, vero- ja tukijärjestelmät tulisi muuttaa niin, että vähiten ympäristöä haittaavat tuotteet olisivat myös halvimpia. Vero- ja tukijärjestelmämme eivät tällä hetkellä tue ympäristön kannalta hyviä ratkaisuja ja tähän tulisi saada muutos. Kansainväliset sopimukset pitäisi myös ottaa tosissaan ja toteuttaa niiden suositukset. Esimerkiksi suojelupinta-alatavoitteista ollaan Suomessa vielä kaukana, kuten myös elinympäristöjen ennallistamistavoitteista. Keinot ja toimenpiteet ovat olemassa, mutta niiden toteutukseen ei ole osoitettu riittävästi rahoitusta.

 

 

Valinnat pitäisi tehdä ihmisille helpoksi: ympäristöä vähiten haittaavien tuotteiden pitäisi olla edullisia.

 

Minkälaisen viestin haluaisit lähettää yksittäiselle kansalaiselle ja päättäjille, jotka ehkä miettivät juuri tätä asiaa ja sitä mitä heidän pitäisi tehdä?

– Kaikki maailman ympäristöongelmat kulminoituvat väestön määrään ja kulutukseen ja ovat ratkaistavissa ihmisten käyttäytymisen muutoksella. Päättäjien täytyy tehdä tarvittavat muutokset mahdollisiksi tai pakollisiksi. Kulutukseen voi vaikuttaa ihan jokainen, varsinkin me täällä länsimaissa. Meillä syntyvyysluvut ovat ympäristön kannalta jo esimerkillisellä ja oikealla kestävällä tasolla, mutta kulutus ei. Esimerkiksi ruokatuotantoon on valjastettu kolmannes maapallon maapinta-alasta ja silti Euroopassa yli 20% ruuasta menee hukkaan. Kotitalouksien osuus hävikistä on noin puolet mikä on aivan käsittämättömän paljon. Meidän pitää tiedostaa, välittää tietoa ja yhteiskuntaan voi vaikuttaa koulutuksella. Tarvitaan isoja systeemisiä muutoksia.

 

Kuvat: Jyväskylän Yliopisto

 

 

Ilona Helle on koulutukseltaan FM, biologi ja tekee väitöskirjaa Jyväskylän yliopistossa rakennettujen kosteikkojen monimuotoisuusvaikutuksista. Lisäksi hän on Jyväskylän kaupunginvaltuutettu, kaupunkirakennelautakunnan jäsen ja toimii Vihreiden ympäristö- ja luonnonsuojelutyöryhmän toisena puheenjohtajana.