Viljely siirtyy sisälle

Teknologian muutos koskee myös ruoantuotantoa. Samuli Laurikaisen tehdas kasvattaa salaattia ja ituja ylipaineistetussa puhdastilassa, teollisuushallissa Vantaan Vaaralassa. Tiukasti kontrolloitu ”kasvuhuoneviljely” voi olla osaltaan turvaamassa tulevaisuuden ruoantuotantoa.

Kasvuhuone, kuten luomuviljelijä Samuli Laurikainen tuotantotilaansa kutsuu, on rakennettu puhdastilaksi. Ylhäällä katonrajassa on kaksi putkilinjaa. Tuloilma tulee HEPA-suodattimen läpi. Tila on ylipaineistettu: ilmaa vuotaa vain ulos.

Kaikki järjestelmät on pyritty rakentamaan vähintään kaksinkertaisiksi:

– On varajärjestelmä ja sitten on mahdollisesti varajärjestelmän varajärjestelmä, Laurikainen kertoo.

Neljän toimintavuoden aikana yritys, Snafu Oy, ei hänen mukaansa ole jättänyt yhtäkään toimitusta kokonaan toimittamatta. Tämä siitä huolimatta, että satoja on kerätty useita satoja – nykyään kolmesti viikossa. Tahtia voi suhteuttaa siihen, että perinteisessä maanviljelyssä saadaan yksi sato vuodessa.

Kyse on kontrolloidun ympäristön viljelyksestä (CEA, controlled environment agriculture). Kasvuolosuhteita optimoidaan ja tarkkaillaan, jotta saataisiin mahdollisimman laadukkaita kasviksia tai mahdollisimman suuri sato. Kun vihreää on monessa kerroksessa, puhutaan myös modernista vertikaalisesta viljelyksestä.

Laurikainen on laskenut, että hänen kasvitehtaansa tuottaa 10 tonnia Silmusalaattia™ neliömetriltä. Silmusalaatti on tuotemerkki, jolla hän myy 100-200 gramman versosalaattipakkauksiaan:

– Perinteisessä maataloudessa saa olla jo todella-todella kovan luokan tehotuotantoa, että saa 10 tonnia hehtaarilta.

Teknologia kehittyy Suomessa ja maailmalla

Laurikainen etsi innoitusta aikanaan kiertämällä tuotantolaitoksia maailmalla: Aasiassa, Keski-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Hienoimmat projektit tapahtuvat hänen mielestään kuitenkin Suomessa.

– Jenkeissä on niin valtavan suuria projekteja! Ne tuntuvat suomalaisessa mittakaavassa suuruudenhulluilta jutuilta. Siellä on ruoka-alan startuppeja, joilla on merikonttiin laitettu muutama putki ja ne saavat sille kymmenien miljoonien rahoituksen.

Suomesta hän mainitsee esimerkkinä siemenperunoiden aeroponisen kasvatuksen:

– Suomessa oli perunaa tehty kokonaan irti maaperästä, joka oli tosi hurjan näköistä. Ne roikku ilmasta juuret ja niitä vaan kasteltiin ravintoliuoksella.

Suomen siemenperunakeskuksen Tekesin tuella kehittämässä aeroponisessa viljelyssä perunalajikkeelle valitaan optimaalinen ravintoliuos. Kun perinteisellä metodilla saadaan 3–4 kuukaudessa 4–8 minimukulaa per perunakasvi, kasvaa aeroponisella menetelmällä näiden määrä jopa sataan. Kuva Snafu Oy
Suomen siemenperunakeskuksen Tekesin tuella kehittämässä aeroponisessa viljelyssä perunalajikkeelle valitaan optimaalinen ravintoliuos. Kun perinteisellä metodilla saadaan 3–4 kuukaudessa 4–8 minimukulaa per perunakasvi, kasvaa aeroponisella menetelmällä näiden määrä jopa sataan. Kuva: J.P. Palohuhta, Suomen siemenperunakeskus

Hän mainitsee esimerkkeinä myös tamperelaisen mansikkafarmin ja Robben Pikku Puutarhan kerrosviljelyprojektin Fujitsun kanssa. Järvikylä puolestaan rakensi ensimmäisen kattopuutarhan jo vuosikymmeniä sitten.

Kun tilasta ei ole ikkunoita ulkomaailmaan on Laurikaisen mukaan luontevampaa puhua kasvuhuoneesta kuin kasvihuoneesta. Puhutaan myös suljetun ympäristön viljelystä. Tietokoneilla voidaan kasvuhuoneissa säädellä monia tekijöitä: kastelua, lannoitusta, lämpötilaa sekä ilman hiilidioksidi- ja kosteuspitoisuutta.  Valon määrää säätelemällä voidaan jopa edistää kasvien kasvua nopeuttamalla niiden vuorokausisykliä.

Laurikaisen yrityksessä otetaan lämpöä talteen, missä auttavat teollisuushallia ympäröivät lämpimät seinät. Halli on maan alla ja esimerkiksi viime tammikuun tuulisähkölasku oli vain 180 euroa, vaikka lämmityskin hoidetaan sähköllä.

Snafu on tuplannut tuotantokapasiteettinsa kahdesti viimeisen vuoden aikana. Laurikainen on iloinen, ettei firmalle ole käynyt ”nyhtökauroja”; laajentamaan on keretty kysynnän kasvaessa ja yritys työllistää nyt neljä ihmistä kokopäiväisesti.

Aluksi yrittäjä teki kaiken itse. Hän kuvasi kamerakännykällä omaa työntekoaan ja mittasi työvaiheisiin kuluvaa aikaa, poisti ”turhia askelia”. Myös nykyisiltä neljältä työntekijältä tulee painetta työtehtävien automatisointiin:

– Hyvin yksinkertaisia hommia. Että laitetaan pakkaukseen etiketti. Liimataan tarra.

Hurjimmissa tieteisfiktion näkemyksissä kaupunkien reunamilla olevia farmeja pyöritetäänkin kokonaan robottivoimin eikä ihmistyötä suuremmin tarvita alkutuotannossa.

Kasvuhuoneilla voidaan parantaa ruokaturvaa

Laurikainen sanoo, ettei ”innostu ismeistä”. Tavoitteena ei hänen mielestään tulisi olla, että kaikki maailman ruoka kasvatetaan tehtaissa. Hänen mukaansa pitää löytää oikea sekoitus erilaista tuotantoa ja erilaiset ratkaisut sopivat eri paikkoihin.

Maailmalla mm. mikrobiologian ja kansanterveyden emeritusprofessori Dickson Despommier on kuitenkin mennyt visioissaan pidemmälle ja tarjoaa vihreitä pilvenpiirtäjiä keskeiseksi ratkaisuksi ruokapulaan, jota ilmastonmuutos ja väestönkasvu tulevaisuudessa aiheuttavat. Esimerkiksi Ruotsin Linköpingissä toimistotilaa Plantagon-yrityksen kerrostalosta voi jo ennakkovarata, joskin rakennus – luonnollisen valon määrää optimoivine liukuhihnafarmeineen – valmistuisi vasta vuonna 2018.

Laurikainenkin näkee väestönkasvun ja ruokaturvan haasteena. Eniten hän korostaa tehokkuutta ja ravintotiheyttä:

– Ruukkusalaattia kun kasvatetaan, siinä on 2–4 siementä ruukussa. Meillä yhdessä, jossa tätä kasvatetaan, on joku 10 000–30 000 siementä. Tavallaan siinä voitaisiin puhua jopa siemenhukasta, mutta käytännössä se ravintotiheys on siinä valtava.

Silmusalaattien raaka-aineita ovat ainoastaan siemenet ja vesi. Laurikaisen mukaan prosessi on niin nopea, ettei uhkaa tuholaisista käytännössä ole. Lisäravinteitakaan ei tarvita, sillä kasvi on myytäessä niin alkuvaiheessa, että kaikki tarvittava on saatu siemenestä.

Kun enemmän ravintoa saadaan pienemmällä panoksella, ympäristöä säästyy. Globaalisti uusissa teknologioissa onkin nähty mahdollisuus suojella koskematonta luontoa ja säästää hyvää viljelysmaata siihen, mihin sitä todella tarvitaan. Tehtaissa kasvit olisivat myös paremmin suojassa ilmaston ja sään muutoksilta.

Ruokahävikkikin vähenee, kun satoa voidaan optimoida paremmin vastaamaan kysyntään. Perinteisessä tuotannossa pitää katsoa vuosikin eteenpäin, kun Laurikainen voi tehdä päätöksiä viikon aikajänteellä.

Markkina kasvaa kaupungeissa

Koko markkina kasvaa nopeaa tahtia. Kauppapuutarhaliiton tilastojen mukaan Suomessa myytiin viime vuonna 112 miljoonaa ruukkukasvista. Myynti kasvaa 3–4 miljoonaa ruukkukasvista vuodessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoskin suosittelee nykyään vähentämään lihankulutusta.

Väestöennusteiden mukaan kasvava osa maailman väestöstä tulee asumaan kaupungeissa. Kun ruokaa tuotetaan kaupungeissa, on toiminnan pakko olla tilankäytön suhteen tehokasta. Hyötyinä Laurikaiselle ovat kuitenkin kaupan jakelukeskusten läheisyys ja 1,5 miljoonan asukkaan markkinat. Myös isot ketjut ovat huomioineet kuluttajien halun ostaa paikallisia ja vegetuotteita. Digitalisaatio on tehnyt niillekin helpommaksi eri tuotteiden kokeilemisen valikoimissa, ja toiminnan suuri skaala mahdollistaa tehokkuuden jakelussa.

Kysyttäessä, onko Snafulla esimerkiksi vuonna 2040 jättimäinen robottitehdas, Laurikainen vastaa, että ”toivottavasti ympäri maailmaa jo sitten”. Megatrendit vievät siihen suuntaan.

– Sekin on tosi hyvä, että näitä eri tekniikoita ja menetelmiä on maailmalla monia. Toivottavasti joku lopulta löytää sen parhaan ratkaisun.

Lue lisää

Vertical farming -artikkeli Wikipediassa: https://en.wikipedia.org/wiki/Vertical_farming

Controlled environment agriculture -artikkeli Wikipediassa: https://en.wikipedia.org/wiki/Controlled-environment_agriculture

Dickson Despommierin sivusto vertikaaliviljelystä: http://www.verticalfarm.com/

Ruotsalainen Plantagon-hanke: http://www.plantagon.com/

Maaseudun tulevaisuuden uutinen Fujitsun ja Robben pikkupuutarhan projektista: http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/fujitsu-mukaan-ruuantuotantoon-suomeen-perustetaan-kokeilukasvihuone-1.146938

Simo Raittila on sosiologian jatko-opiskelija, vihreän politiikan harrastaja ja freelance-toimittaja.