Vihreää feminismiä etsimässä

Tämän Tuuman tarkoituksena on puhua feminismistä. ”Vihreät on feministinen puolue, joka edellyttää, että kaikessa päätöksenteossa arvioidaan sukupuolivaikutukset ja sosiaaliset vaikutukset”, lukee vihreiden poliittisessa tavoiteohjelmassa. Olemme siis julistautuneet feministiseksi puolueeksi. Mutta miten tämä näkyy? Millaista on nimenomaisesti vihreä feminismi?

Vihreiden virallinen kanta feminismiin ei ole ollut itsestäänselvyys. On ehkä kuvaavaa, että feminismi meni läpi poliittiseen ohjelmaan vuonna 2014, mutta ei puolueen periaateohjelmaan vuonna 2012. Miksi vihreään puolueeseen liittyessä kannattaa automaattisesti esimerkiksi ympäristönsuojelua ja arvoliberalismia, mutta ei feminismiä? Mitä asialle voisi tehdä? Miksi feminismi koetaan vihreyden ulkopuolisena tekijänä, jonka parissa pitää kamppailla?

Vihreinä toimintamme on usein feminististä, mutta emme sitä siksi aina mielellään kutsu. Vihreät arvot ja feministiset arvot ovat huomattavan samanlaisia, kuten tämän numeron artikkeleista huomaa. Vastustamme muun muassa naisten työllisyyteen kohdistuvia julkisten alojen leikkauksia. Haluamme toimia antirasistisesti; vastustamme leikkauksia kehitysapuun ja maahanmuuttajiin kohdistuvaa vihapuhetta. Haluamme uuden translain. Haluamme tehdä vammaispolitiikkaa. Haluamme kestävän suhteen luontoon. Vaadimme oikeuksia eläimille. Vastustamme sukupuolistereotypioita.

Teemanumerossa käsitellään myös eroja puolueiden välillä. Haluaisin ajatella; että vihreissä feminismi on tiedostavaa, että vihreissä ei esiinny seksismiä, jossa epätasa-arvoa selitellään biologialla  – kuten nähtävästi KD:n naisjärjestössä.

Feministiselle politiikalle on paikkansa. Moni artikkeli vaatikin muutoksien tekemiseksi lakeja ja lakien muuttamiseen tarvitaan politiikkaa. Esimerkiksi ehkäisyn saatavuuden parantaminen, vammaislaki ja translaki, ovat kaikki konkreettisia, hyvä tavoitteita, joiden eteenpäin ajamiseen tarvitaan työtä.

Feminismi koskee yksittäisten tavoitteiden lisäksi yhteiskuntarakennetta laajemminkin. On myös tarpeen lähteä niitä purkamaan alistavia valtarakenteita. Siksi moni tässäkin numerossa kritisoi juuri toiseuttamista, jossa matalammalla hierarkiassa olevan todellisuus jätetään kokonaan huomiotta.

Kuten Rosa Meriläinen kolumnissaan toteaa, on pitkälti nykyisten hallituksen ansiota, että feminismi on taas nousussa. Illuusio siitä, että elämme yhdenvertaisten mahdollisuuksien maassa on alkanut rapistua. Tätä vastaan feminismi on mitä oivinta oppositiopolitiikkaa.

Ruotsissa vaikuttava Feministinen aloite on nostanut feministisen puolueen kysymyksen esille myös Suomessa. Sellainen onkin ehkä aiheellinen, jos mikään nykyinen puolue ei pysty profiloitumaan feministisesti uskottavana puolueena. Miten vihreät voivat paikata sen raon, mikä feministisessä poliittisessa toiminnassa puuttuu?

Puolueen olisi nyt aika herätä siihen, että feminismi on oleellisesti vihreää. Tässä on mahdollisuus tehdä yhdessä parempaa ja ylpeästi feminististä politiikkaa!

We Can Do It!

Marianne Niemelä on Helsingissä vaikuttava taidehistorioitsija, kuraattori, queer-tutkija ja vihreä feministi. Hän toimii Tuuman Feminismi-numeron päätoimittajana.