Vaalipuhetta metsistä, puista ja ilmastosta

Metsät ovat nousseet kevään vaalikeskustelussa yllättävään arvoon: lähes kaikissa vaalikoneissa esitetään muodossa tai toisessa kysymys siitä, pitäisikö metsien hakkuita lisätä vai rajoittaa. Tämä ei ole ihme, sillä metsissä kohtaa joukko nykypolitiikan haasteita: ilmastonmuutoksen torjunta, luonnon monimuotoisuuden romahtaminen, pyrkimys luoda uusia työpaikkoja, lisätä Suomen vientiä ja näyttää jo välillä taantumassa olleelle metsäteollisuudelle tulevaisuuden suunta.

Samaan aikaan ilmastonmuutoksen vakavuuteen on herätty – viime hetkellä. Kansainvälisen ilmastopaneeli IPCC:n mukaan aika ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen turvallisena pidettyyn 1,5 asteeseen alkaa käydä vähiin. Jotta yli 1,5 asteen lämpenemiseltä ja sen mahdollisesti katastrofaalisilta seurauksilta vältyttäisiin, Suomen ilmastopaneelin mukaan Suomen tulee olla hiilineutraali, eli päästöjemme tulee olla yhtä suuret kuin hiilinielumme, viimeistään vuonna 2035. Tämä tarkoittaa, että päästöjämme on leikattava nopeasti irtautumalla fossiilisista polttoaineista. Yhtälön toinen puoli, hiilivarastot ja -nielut, ovat nousseet julkiseen keskusteluun vasta parin viime vuoden aikana. Suomessa ne eivät ole mikään vähäpätöinen asia: hiilinielumme nielevät nykyään noin puolet vuosittaisista päästöistämme. Suurimman osan hiilinielustamme muodostavat metsät.

Metsiemme puut ja maaperä ovat varastoineet valtavat määrät hiiltä itseensä, ne ovat siis hiilivarastoja. Kun metsien hiilivarasto kasvaa, ne toimivat hiilinieluina. Kun metsien hiilivarasto pienenee, ne ovat hiilipäästöjen lähteitä. Kun tavoitteemme on saada päästömme ja nielumme tasapainoon seuraavan 15 vuoden sisällä, vaikuttaa ilmeiseltä, että reippaiden päästövähennysten ohella nielut, eli hiilen sitoutuminen esimerkiksi metsiin, on pidettävä vähintään nykyisellä tasollaan – urakan helpottamiseksi niitä olisi jopa kasvatettava.

Vaalipaneeleiden ahkera seuraaja saattaa törmätä metsäkeskustelussa väitteeseen siitä, että metsien hiilinielujen tutkimus on vielä kesken ja epäselvää. Ilmastopaneelin tuoreen tutkimuksen mukaan eri metsämallit antavatkin erilaisia arvioita metsien hiilinielujen kehityksestä ja jatkotutkimukselle on nopea tarve. Yhdestä asiasta eri mallit ovat kuitenkin yksimielisiä: metsähakkuiden lisääminen pienentää metsien hiilinielua. Kakkua ei voi sekä syödä että säästää. Selkeä teoria ei kuitenkaan näy käytännössä: Suomen metsähakkuut ovat ennätystasolla ja Luonnonvarakeskus Luken mukaan metsämaamme hiilinielu pienenee niiden vuoksi jo.

Metsien käytön rajoittaminen hiilinielun kasvattamiseksi näyttää usein ilmaston kannalta paremmalta vaihtoehdolta kuin metsien käytön lisääminen fossiilisten polttoaineiden korvaamiseksi.

Hakkuiden puolustajat väittävät usein myös, että lisähakkuut ovat itse asiassa ilmastoteko: voimme kaataa metsää enemmän ja tuottaa esimerkiksi muovia ja fossiilisia polttoaineita korvaavia tuotteita. Suomen ympäristökeskus Syken tutkija Sampo Soimakallion mukaan tässä tarkastelussa aikajänne on ratkaiseva: jos ilmastonmuutosta halutaan hillitä lähivuosikymmenten aikana, metsien käytön rajoittaminen hiilinielun kasvattamiseksi näyttää usein ilmaston kannalta paremmalta vaihtoehdolta kuin metsien käytön lisääminen fossiilisten polttoaineiden korvaamiseksi. Toimiin ollaan ryhtymässä niin myöhään, että pidempään aikajänteeseen ei ole enää varaa. Toisaalta läheskään kaikkia fossiilisia polttoaineita ei edes tarvitse korvata toisilla polttoaineilla, esimerkiksi liikenteen sähköistyminen pitää tästä huolen.

Olemassaoleva tutkimustieto metsistä ja ilmastosta näyttää selkeää suuntaa: hakkuita ei ole syytä kasvattaa vaan niitä on jopa syytä rajoittaa, jos ilmastotavoitteissa halutaan pysyä. Silläkin on väliä, mitä hakatusta metsästä tehdään. Pitkäaikaisiin puutuotteisiin, esimerkiksi puurakentamiseen ja puupohjaisiin tekstiilikuituihin kannattaa satsata, koska silloin puun sisältämä hiili pysyy pitkään tallessa – ja myös Suomen talous kiittää kun sellusta siirrytään kohti korkeamman jalostusasteen puutuotteita.

Poliitikot, jotka sitoutuvat ilmastokatastrofin torjumiseen, mutta eivät ole valmiita rajoittamaan metsähakkuita, ovat kiperän kysymyksen edessä: mistä otetaan lisäpäästövähennykset, jotka tarvitaan paikkaamaan pienenevää hiilinieluamme? Ollaanko valmiita kiristämään teollisuuden, energiantuotannon vai kenties liikenteen päästövähennystavoitteita? Ilmastokriisin kynnyksellä päästövähennysten kokonaismäärästä ei ole enää varaa tinkiä – vastuullinen poliitikko ymmärtää sen.

Ajatuspaja Visio julkaisee keväällä 2019 selvityksen ja politiikkasuositukset hiilinieluista, pysy kanavalla www.ajatuspajavisio.fi

Riikka Yliluoma työskentelee ajatuspaja Vision tutkijana ja toimii kevään 2019 Vihreän Tuuman vastaavana päätoimittajana. Yliluoma on erikoistunut ympäristö-, ilmasto- ja energiapolitiikkaan. Koulutukseltaan hän on hallintotieteiden maisteri (HM) ympäristöpolitiikasta.