Tulevaisuuspuolue

Luonnonsuojelu, ydinaseiden vastustus, feminismi, kasvisruokaliike. Rauhanliike, liikennepolitiikka, punk, pienlehdet. Koijärvi, joka kokosi porukan yhteen. Vihreä liitto syntyi erilaisten vaihtoehtoliikkeiden pohjalta virallisesti vuonna 1987.

Paljon oli tapahtunut kuitenkin jo ennen tuota, ja paljon on tapahtunut puolueen perustamisen jälkeen, vaikkei vihreät puoluehistorialtaan olekaan iäkkäimpien suomalaispuolueiden sarjassa.

Nykyisin ei kukaan puhu enää vaihtoehtoisuudesta. Vihreät on yli 8000 jäsenen ja 14 prosentin kannatuksen yleispuolue, joka tähyää jälleen hallitusvastuuseen. Kesäkuun puoluekokouksessa päätetään Vihreiden uudesta poliittisesta tavoiteohjelmasta vuosille 2019–2023, eli tuleville eduskunta- ja europarlamenttikausille. Keskustelu ohjelmaluonnoksesta käy puoluekokousedustajien kesken jo vilkkaana.

Olen tehnyt ajatuspajan ja puolueen yhteisenä työntekijänä töitä poliittisen ohjelman parissa syksystä 2017. Poliittinen ohjelma oli maaliskuussa laajalla kommenttikierroksella jäsenistöllä. Kuulemiskierros opetti, että suurista linjoista vallitsee puolueessa yhteisymmärrys. Vihreät haluaa tehdä kunnianhimoista ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaa ja panostaa koulutukseen. Talous asetetaan ympäristön kantokyvyn rajoihin. Hyvinvointivaltiosta halutaan pitää kiinni ja ihmisoikeuksista ei tingitä. Vaikka myös periaatteista on käyty puolueessa perustavanlaatuisia vääntöjä, yksi periaate ei ole muuttunut: Alusta asti on tähdätty siihen, että planeetta pidetään elinkelpoisena tuleville sukupolville. Tähtäimessä on kestävä tulevaisuus.

Toisaalta kuten missä tahansa liikkeessä, löytyy tavoitteisiin liittyvistä keinoista erilaisia mielipiteitä. Hyvän esimerkin tarjoaa puolueessa vilkkaana käyvä keskustelu maatalouspolitiikasta. Eri näkemysten punainen lanka on kuitenkin löydettävissä tästäkin debatista: ympäristöä ja eläimiä halutaan suojella niin, että myös viljelijä pärjää ja tuotettava ruoka on puhdasta.

Vihreiden alkuvuosiin keskittyvä historiikki on juuri julkaistu. Historiaan kurkistaminen auttaa ymmärtämään myös puolueen nykytilaa.  Kiitos vaihtoehtoliikkeisiin kytkeytyvän historian, ovat erilaisten vähemmistöjen oikeudet olleet puolueelle tärkeitä aina – vaikka parannettavaa on tälläkin saralla. Nykyisin vihreillä onkin ns. oman tontin kirittäjiä, kuten tuoreet Feministinen puolue ja Eläinoikeuspuolue.

Tässä Vihreän Tuuman teemanumerossa käsitellään Vihreiden historiaa, politiikan ajankohtaisia teemoja sekä tulevaisuutta. Toivon lehden antavan pohdittavaa vihreille puoluekokousedustajille tulevaan kokoukseen, ja puolueen ulkopuolisille lukijoille toivon lukupaketin avaavan ovia vihreään aatemaailmaan, historiaan ja politiikkaan.

Taru Anttonen on toiminut vuodesta 2014 Vihreän Tuuman vt. päätoimittajana. Hän työskentelee ajatuspaja Vision koordinaattorina ja tutkijana. Aiemmin hän on toiminut mm. opintokeskus Vision suunnittelijana ja Naisasialiitto Unionin pääsihteerinä. Koulutukseltaan Anttonen on sosiologi (YTM).