Tavoitteet elävät – periaatteet pysyvät

Vihreiden puoluekokousedustajat pääsevät kesäkuussa terävöittämään puolueen toiveita seuraavalle vaalikaudelle. Vantaalla pidettävän puoluekokouksen kiinnostavin asia on poliittisen tavoiteohjelman hyväksyminen. Millainen kanta siellä on ydinvoimaan? Mitä ohjelma sanoo maaseudusta? Mitä Suomessa pitäisi tehdä nuorisotyöttömyydelle?

Poliittinen tavoiteohjelma on ajassa elävä linjapaperi vihreiden kansanedustajille ja muille vaikuttajille. Siitä ammennetaan materiaalia valtionpäivätoimiin, erillisohjelmiin ja puolueen viestintään. 

Mutta millaiseen ideologiaan tavoitteet pohjautuvat? Mitkä ovat ne vihreiden periaatteet, jotka kannattelevat puoluetta – ja ovatko ne muuttuneet puolueen lähes nelikymmenvuotisen taipaleen varrella?

Vihreä Liitto muodostaa toivon ja yhteistyön vastapainon elämän uhkille. Tahdomme arvioida maailman uusin silmin ja muotoilla kestäviä tavoitteita, jotka eivät perustu suppeiden ihmisryhmien, rahavallan tai kansallisvaltioiden lyhytnäköisille eduille ja hallintapyrkimyksille. Tahdomme löytää lähtökohtia ihmisten, yhteiskuntien ja koko luonnonjärjestelmän tasapainoiselle vuorovaikutukselle. Etsimme myös omassa arkipäivässämme yhdessä eri maiden samansuuntaisten liikkeiden kanssa vihreää vaihtoehtoa, jonka rakentamisessa sitoudumme väkivallattomuuteen ja demokratiaan, jota haluamme kehittää erityisesti kansalaisten suoran vaikuttamisen ja itsehallinnon suuntaan.” 

Näin vihreiden politiikan lähtökohtia kuvaillaan ensimmäisesssä yleisohjelmassa vuodelta 1988. Ohjelma täytyi laatia, kun kymmenisen vuotta kestänyt pohdinta – tai toisinaan riitely – vihreän  liikkeen muodosta päättyi puolueen perustamiseen. Puolueeksi rekisteröitymiseen vaaditaan ohjelma.

”Keitä te oikein olette ja mitä ajatte?”, kansanedustaja ja pitkän linjan vihreä poliitikko Satu Hassi muistelee kohtaamansa ihmettelyä. ”Me puolustamme arvoja, joita ei rahalla saa, mutta joita voi rahan takia tuhota”, hän oli vastannut. 

Periaatteet inhimillisesti paketoituna

”Vihreiden tarjoama vaihtoehto syntyi puoluevastaisesta ilmapiiristä. Vanhat puolueet olivat ajautuneet poteroihin, joissa mielipiteet johdettiin ylhäältä sanellun ideologian mukaisesti”, kuvailee vastikään julkaistun kirjan Vaihtoehtopuolue: Vihreän liikkeen tie puolueeksi kirjoittanut historiantutkija Sari Aalto. Vihreiden kannanmuodostus lähti siitä, että ihmisille haluttiin tarjota tasavertainen mahdollisuus osallistua päätöksentekoon. ”Hierarkkisuudelle oltiin allergisia”, Aalto  toteaa.

Toisin kuin usein Koijärvi-muistojen myötä luullaan, vihreillä oli alusta alkaen muitakin tavoitteita kuin luonnon- ja ympäristönsuojelun vahvistaminen. Kansalaispalkan nimellä kulkeneen perustulon ajateltiin lisäävän ihmisten vapautta tehdä elämässään erilaisia valintoja ja parantavan vähätuloisten perusturvaa. Feminismi kulki niin ikään mukana varhaisista vaiheista, kun vihreään liikkeeseen tuli feministipiireissä toimivia, näkyviä hahmoja. 

”Patriarkaalisen yhteiskunnan vastustaminen ajoi feministejä vasemmistosta vihreisiin”, Sari Aalto muotoilee. Satu Hassi puolestaan muistelee, miten sukupuolten tasa-arvo oli punainen vaate joillekin puolueen varhaisvaiheiden ekologisteille. Eero Paloheimo kutsui puolueessa pitsinnypläämiseksi esimerkiksi toimintaa lasten päivähoidon ja sosiaalipolitiikan parantamiseksi. ”Mielestäni feminismi oli kuitenkin heti alussa voimakkaampi kuin sovinismi”, Hassi toteaa pilke silmäkulmassa. Vaikka jotkut ekologistit vierastivat tasa-arvoajatuksia, feministit eivät vastanneet vähättelemällä näiden tavoitteita vaan pitivät luonnonsuojelua tärkeänä. Tämä vahvisti feministipuolta.

Sari Aalto puhuu alkuvihreitä yhdistäneestä aateryppäästä ”pakettina”, johon sisältyi ajatuksia elämän ekologisista reunaehdoista ja ympäristönsuojelusta sekä sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. ”Myös kehitysapu oli osa pakettia. Talouskasvun kritiikkiin liittyi vastuu kehitysmaista, mutta nähtiin myös, että elämäntapamuutos lähtee länsimaista”, Aalto kertoo.

Näinä päivinä vihreiden puoluetoimistolla käy viestinvaihto kuumana, kun työntekijät suunnittelevat puolueen osallistumista seksuaalista monimuotoisuutta esiinnostaville Pride-juhlille. Seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat nykyään vihreää valtavirtaa, vaikka 1970-80 -lukujen vaihteessa ne olivat vielä täysin kirjoittamaton sivu puolueen historiassa. Mitä tapahtui?

”Paketin pohjalla on inhimillisyys ja kaikkien tasa-arvo. Eriarvoisuuden vähentämiseen tähtäävät toimet ovat aina kuuluneet mukaan”, Sari Aalto selittää. 

Kun seksuaalivähemmistöjen asiat nostettiin julkisuudessa esille, vihreät nivoivat ne osaksi ohjelmiaan. Ensimmäinen näkyvä tavoite oli parisuhdelaki. Satu Hassin mieleen oli jäänyt lappeenrantalaisen vihreän kansanedustajan Tuija Maaret Pykäläisen napakka toteamus 1990-luvun alussa: ”Homoja on enemmän kuin maanviljelijöitä!”. Vuonna 1998 julkaistussa Vihreän liiton periaateohjelmassa vaadittiin syrjintäsuoja-asiamiestä varmistamaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tasavertainen kohtelu. 

Toimintatavoilleen uskolliset, muutoin kurittomat

Poliittista kannanmuodostusta ohjaavien periaatteiden lisäksi vihreillä on alusta asti ollut toimintaperiaatteita, jotka ovat kantaneet näihin päiviin asti. Rotaatio, jolla varmistetaan ettei valta keskity liian pitkäksi aikaa tietylle ihmiselle, on myös edelleen vihreiden jäsenille tärkeä periaate. Puolueen puheenjohtajan rotaation pidentämistä nykyisestä kolmesta kaksivuotiskaudesta on tuoreeltaan pohdittu, mutta aloite ei saanut kannatusta piirijärjestöissä. 

Toinen vihreille tärkeä periaate on ryhmäkurin puute. Tästä linjattiin jo ensimmäisen yleisohjelman yhteyteen kirjatussa menettelytapajulistuksessa vuonna 1988: ”Emme noudata sellaista puolue- tai ryhmäkuria, joka takaisi aina yhtenäiset kannanotot. Sen sijaan pidämme moraalisena ohjeena, että luottamushenkilöt kertovat, mitä aikovat tehdä ja miksi, jos tieto on toisille tarpeen.”

Avoimuus ja puolueen sisäinen demokratia, jotka olivat vihreän liikkeen alkuunpanevia voimia, ovat edelleen tärkeitä. Vihreät tähtää avoimeen keskusteluun, jossa kaikkia osapuolia kuunnellaan. ”Kiellettyjä aiheita ei ole. Jos olemme väärässä, haluamme tietää miten. Jos esittämämme ratkaisu ei toimikaan, olemme valmiit etsimään toimivamman. Vihreät pitää kiinni tavoitteistaan, mutta ymmärtää, että ne voidaan saavuttaa monin tavoin”, linjaa puolueen voimassa oleva periaateohjelma vuodelta 2012. 

Tulevaisuusperiaate

Vihreät on puolue, joka on haastanut äänestäjiä ja muita puolueita pohtimaan myös valintojemme pidemmälle ulottuvia vaikutuksia.

”Vihreä aate laajentaa solidaarisuuden käsitteen tuleviin sukupolviin”,  Satu Hassi muotoilee. Tämä näkökulma on myös voimakkaasti esillä nykyisessä periaateohjelmassa:

”Vihreät on olemassa turvatakseen tulevaisuuden. Haluamme pelastaa ympäristön: lajien kirjon, luonnon kauneuden, ilman ja vesien puhtauden. Haluamme pelastaa ihmiset: poistaa kurjuuden, saavuttaa todellisen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden, antaa kaikille vapauden elää omana itsenään. Haluamme pelastaa politiikan: antaa ihmisten päättää itse, lopettaa korruption, sallia mielipiteiden kirjon.”

  

Lähteet

Vihreän liiton yleisohjelma 1988

Vihreän liiton periaateohjelma 1998

Vihreiden periaateohjelma 2012

 

Maaria Parry on Helsingin Vihreiden toiminnanjohtaja. Hän on viime vuosina työskennellyt YK-järjestöissä Kairossa ja Brysselissä mutta palannut viime vuonna Suomeen vihreän kaupunkipolitiikan pariin.