Suomi, rasismi ja viattomuuden eetos

Rasismista, etnisyydestä ja kansalaisuudesta käydään tällä hetkellä runsaasti julkista keskustelua. Etenkin viimeisen viiden vuoden aikana aihe on siirtynyt poliittisen pohdinnan keskiöön.

Näissä keskusteluissa rasismi näyttäytyy usein uutena ilmiönä, jonain mikä on tullut Suomeen 90-luvulla lisääntyneen maahanmuuton mukana. Rasismi on siis maahanmuuttajien huonon käytöksen aiheuttama vastareaktio. Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-Aho on mm. todennut, että ”rasismi katoaa Suomesta, kun maahanmuuttajat osoittavat laajemmin, että he haluavat kunnioittaa tätä maata, sopeutua tähän maahan ja olla olematta rasite yhteiskunnalle”. Tällainen käsitys rasismista on kuitenkin historian valossa kestämätön.

Rasismi instituutiona voidaan nähdä alkaneen rotuopista, jossa ihmisten välinen rotuhierarkia luotiin. Tätä tukemaan syntyi kokonainen pseudotieteeseen perustuva tutkimuksen ala, joka pyrki todistamaan erot rotujen välillä. Näin luotiin mielikuvia, stereotypioita ja valtasuhteita, jotka ovat edelleen voimassa, vaikka tieteellisesti koko rodun käsite on kumottu useaan kertaan. Rotuoppi alkoi samoihin aikoihin länsimaisen siirtomaavallan kanssa ja toimi sen oikeutuksena.

Tässä kohtaa suomalaiset yleensä huokaisevat helpotuksesta, Suomella kun ei ollut siirtomaita. Eikä toki pidä unohtaa sitä, että suomalaisiakin on syrjitty. Suomella ei siis ole mitään tekemistä kolonialismin tai sen rasismin perinteen kanssa.

Väärin. Vaikka Suomella ei ole ollut omia siirtomaita, on se osallistunut kolonialistiseen politiikkaan epäsuorasti, mm. lähetystyön merkeissä. Näin se kuuluu osaksi länsimaista perinnettä. Etenkin rotuopin historiassa Suomi on ollut verrattain aktiivisesti mukana. Kauan ennen 90-luvun maahanmuuton kasvua, on Suomessa tieteellisin keinoin rodullistettu mm. saamelaisia ja romaneja alemmiksi kansoiksi ja roduiksi. Rodullistaminen tarkoittaa, että ihmiseen tai ihmisryhmään liitetään esimerkiksi ihonvärin tai etnisen taustan takia oletuksia, stereotypioita ja ennakkoluuloja.

On kieltämättä totta, että myös suomalaisia on syrjitty. Itse asiassa suomalaiset on aikanaan suljettu pois valkoisuudesta niin sanotulla ”mongoliväitteellä”. Väitteen mukaan suomalaiset eivät kuuluneet osaksi valkoista sivistyskansaa, vaan olivat rodullisesti lähempänä mongoleita. Suomalaiset tieteilijät ja vallanpitäjät reagoivat tähän käynnistämällä voimakkaan kansallisen valkoistamiskampanjan. Tämän avulla pyrittiin perustelemaan suomalaisten oikeus kuulua eurooppalaisuuteen ja valkoisuuteen.

Mittaamalla suomalaisten ruumiita ja ihonväriä pyrittiin osoittamaan, että suomalaiset kuuluvat rodullisesti valkoisiin. Suomalaiset tieteilijät ja instituutiot eivät missään vaiheessa kyseenalaistaneet rotujen hierarkioita, vaan omaksuivat ne ja pyrkivät nostamaan suomalaisia valkoisten asemaan. Samalla pyrittiin todistamaan muiden rotujen alemmuutta ja viemään suomalaisuutta kauemmas niistä.

Tämän perinteen kanssa elämme vieläkin. Vain muutama vuosikymmen taaksepäin, nämä asenteet olivat hyväksyttäviä ja institutionalisoituja. Vielä 90-luvun loppupuolella suomalaisissa koulukirjoissa kuvattiin afrikkalaisen näköisiä ihmisiä alemman älykkyysosamäärän omaaviksi roduiksi. Nämä stereotypiat esitettiin neutraaleina faktoina. Vaikka avoin tieteellinen rotuoppi on nykyään, erityisesti akateemisissa piireissä, paheksuttua, elävät nämä vuosisatojen aikana kehitetyt mielikuvat edelleen pinnan alla. Aina välillä ne nousevat myös pintaan. Esimerkiksi vuonna 2011 entisen pääministerin Matti Vanhasen isä, Tatu Vanhanen, on noussut otsikoihin teorioillaan eri rotujen älykkyysosamääristä.

Suomalaiseen kansalliseen muistiin rotuopin historia ei kuitenkaan kuulu. Suomessa vallitsee yleinen käsitys viattomuudesta suhteessa kolonialismiin ja rasismiin. Rotuopin ja äärioikeiston historia suomessa on edelleen melko koskematon aihe. Rotuoppi, rasismi ja etninen nationalismi nähdään globalisoituneen maailman ja etenkin maahanmuuton tuomana konfliktina. Totuus on kuitenkin se, että rasismi on ollut Suomessa kauan ennen nykyisen maahanmuuton alkua.

Tämän historian käsittely on tärkeää, sillä rasismia ei voida poistaa, ennen kuin ymmärretään mistä se tulee. Ennakkoluulot ja stereotypiat kumpuavat syvältä, eikä rasismia voida enää nähdä viattomana ennakkoluulon vierautta kohtaan. Rasismi on valtajärjestelmä, joka on rakennettu kauan sitten. Myös Suomi on tähän rakentamiseen osallistunut.

Kirjallisuusluettelo

  1. Setlementti-lehti 4/2013.
  2. LYNN R., VANHANEN T. 2002: IQ and the Wealth of Nations.
  3. VUOLAJÄRVI N. 2014: Rotu etnisten suhteiden tutkimuksessa. Teoksessa Irni S., Meskus M., Oikkonen V.: Muokattu elämä s.264-301

Aurora Lemma on helsinkiläinen toimittaja, joka opiskelee lääketiedettä ja maailmanpolitiikkaa.