Suomen kokeilu nosti perustulon keskusteluun Euroopassa

Suomen hallitus ei tainnut ymmärtää, kuinka suuri merkitys Suomen pienimuotoisella perustulokokeilulla tulisi olemaan perustuloajatuksen levittämisessä, kun se laittoi kokeilun hallitusohjelmaansa. Nyt monissa Euroopan maissa puhutaan perustulosta enemmän kuin koskaan.

Olen mukana Euroopan vihreän säätiön yhteisessä hankkeessa, jossa tutustutaan eri maiden perustulokokeiluihin ja vertaillaan maissa käytäviä keskusteluja. Perustulo on vuosia ollut Suomen vihreille yksi keskeisistä poliittisista vaatimuksista, mutta tilanne ei suinkaan ole sama kaikissa Euroopan maissa.

Perustulosta käytävä keskustelu ei voisikaan olla samanlaista eri Euroopan maissa, niin paljon maiden sosiaaliturvajärjestelmät ja taloustilanteet eroavat toisistaan. Esimerkiksi Espanjassa ei ole Suomen kaltaista lapsilisää eikä Saksassa kansaneläkettä. Bulgariassa keskiansio on matalampi kuin Suomessa maksettava työmarkkinatuki, kun taas Sveitsissä ehdotettiin kansalaisaloitteessa 2200 euron suuruista perustuloa.

Eroavaisuuksista huolimatta keskustelu perustulosta on vilkastunut kaikissa maissa. Olen saanut tämän vuoden aikana vastata lukemattomiin kysymyksiin Suomen perustulokokeilusta. Olen kuullut, kuinka niin Espanjassa kuin Belgiassakin perustulo on noussut julkiseen keskusteluun nimenomaan Suomen esimerkin pohjalta. Barcelonassa ollaan kokeilemassa perustuloa muutamissa lähiöissä. Samoin Hollannissa on käynnistymässä erilaisia kokeiluja. Saksan hallitusneuvotteluissa perustulokokeilu on pöydällä.

Eri maiden kokeilut ovat hyvin erityyppisiä eikä niissä kaikissa voi oikeastaan edes puhua perustulosta, koska ne eivät ole universaaleja eivätkä vastikkeettomia. Kokeiluja yhdistää kuitenkin pyrkimys yksinkertaistaa tukiviidakkoja sekä helpottaa työn ja sosiaaliturvan yhteensovittamista. Olen itsekin kritisoinut Suomen perustulokokeilua liian suppeaksi ja vääristyneeksi. Samaa kritiikkiä voidaan esittää muista kokeiluista. Kokeilujen järjestäminen on joka tapauksessa hyvin myönteinen asia ja uskon, että niiden vaatimattomatkin tulokset ja niistä syntyvä keskustelu vievät asiaa eteenpäin.

Perustulon vaatimisen motiivit eroavat toisistaan vähintään yhtä paljon kuin eri valtioiden sosiaaliturvajärjestelmät. Monissa maissa perustuloaktiivit lähtevät siitä, että perustulon perimmäisenä tarkoituksena on jakaa yhteistä vaurautta oikeudenmukaisesti ja siten tasata tuloeroja maailmassa, jossa on yhä vaikeampi löytää työpaikkaa kaikille. Suomessa taas perustulokeskustelu on keskittynyt sosiaaliturvajärjestelmän kannustinloukkujen korjaamiseen.

Heikki Hiilamo kirjoitti tästä ristiriidasta varsin erikoisen tekstin Ylen nettisivuille. Perustulon taustalla olevan vaatimuksen oikeudesta “sosiaaliseen osinkoon” ei pitäisi tulla yllätyksenä Hiilamon kaltaiselle professorille. Eihän perustulo ole koskaan ollut vain sosiaaliturvan pienimuotoista uudistamista, vaan siihen ovat liittyneet ajatukset kaikille kuuluvista vapauksista ja oikeuksista.

Karkeasti yleistäen voisi sanoa, että eurooppalainen perustulokeskustelu kaipaisi suomalaista käytännönläheisyyttä, mutta samalla Suomessa pitäisi puhua enemmän perustulon filosofiasta ja siitä, mikä on perustulon rooli yhteiskunnassa, jossa teknologia alkaa syrjäyttää yhä kiihtyvässä tahdissa ihmisiä työelämästä. Suomessa ei ehkä ole yhtä suurta tarvetta tuloerojen kaventamiselle kuin monessa muussa maassa, mutta työelämän muutokset ja työttömyys ovat meidänkin ongelmamme.

Tämän vuoden kokemusten perusteella täytyy antaa kiitos Suomen hallitukselle, että se lähti kokeilemaan perustuloa ja sysäsi siten keskustelua ison askeleen eteenpäin muissakin maissa. Vaarana on nyt se, että kokeilun vajavaisuuksien takia kokeilusta ei saada kunnollisia tuloksia. Olisikin tärkeää ymmärtää Suomen kokeilun rajoitteet ja osata yhdistää eri maiden kokeilujen kokemuksia, kun johtopäätöksiä vedetään. Suomen kokeilu saattaa kertoa hyvin sen, työllistyvätkö työttömät paremmin, kun he saavat pitää sosiaalietuutensa työllistymisen jälkeen. Barcelonan kokeilusta taas saadaan tuloksia siitä, millä tavoin erilaiset tukimuodot vaikuttavat suurkaupungin lähiössä asuvien köyhien tilanteeseen.

Suomen kokeilun rajoitteet tarkoittavat myös sitä, että meidän ei pidä jäädä odottamaan kokeilun tuloksia, vaan jatkaa perustulomallien kehittämistä ja sosiaaliturvan uudistamista laajalla rintamalla. Ratkaisemattomia kysymyksiä riittää: Miten parin vuoden päästä käyttöön otettava reaaliaikainen tulorekisteri voisi mahdollistaa automatisoidun tukien maksun? Miten asumista voitaisiin tukea ilman, että tuki valuu asumisen hintaan ja aiheuttaa kannustinloukkuja? Tarvitsemme siis sekä periaatteellista keskustelua perustulon oikeutuksesta että konkreettisia sosiaaliturvan uudistuksia.

Ville Ylikahri on Vihreän Sivistysliiton pääsihteeri. Työn ohessahän toimii aktiivisesti Helsingin kunnallispolitiikassa. Ylikahri on koulutukseltaan historianopettaja ja on perhetynyt erityisesti vihreän liikkeen historiaan sekä perustulokysymyksiin.