Johtaako sukupuolineutraali avioliitto lukumääräneutraaliin avioliittoon?

Suomen eduskunta hyväksyi lakiehdotuksen sukupuolineutraalista avioliitosta kansalaisaloitteen pohjalta joulukuussa 2014. Ensimmäiset samaa sukupuolta olevat parit voivat avioitua todennäköisesti vuoden 2017 keväällä. Myös Yhdysvalloissa sukupuolineutraalin avioliiton sallivien osavaltioiden määrä on kasvussa, sillä oikeuden päätöksellä samaa sukupuolta olevien avioliittojen laillistaminen on perustuslain mukaista.

Sukupuolineutraalin avioliiton vastustajat ovat argumentoidessaan vedonneet – ja vetoavat yhä edelleen – muun muassa huoleen muiden avioliiton muotojen kuten moniavioisuuden hyväksymisestä. Vastustajien mukaan homoavioliittojen hyväksyminen ja laillistaminen tulee johtamaan ennen pitkää myös moniavioisuuden laillistamiseen.

Kasvatuksen professori ja käytännöllisen filosofian dosentti Tapio Puolimatka ilmaisee asian näin:

”Sukupuolineutraalin avioliiton hyväksymisen myötä moniavioisten ja polyamoristien torjuminen näyttää perustuvan ennakkoluuloon eikä juridiseen johdonmukaisuuteen. Koska torjumista ei voida tehdä johdonmukaisilla perusteilla, on mahdollista että ennen pitkää sukupuolineutraalin avioliiton sisäinen logiikka johtaa moniavioisuuden hyväksymiseen.”(Puolimatka 2014: 99).

Filosofi John Corvino (2005) kutsuu tätä kaltevan pinnan päättelyä PIB-argumentiksi (engl. polyamory, incest, beastiality). Argumentin esittäjien mukaan samoilla periaatteilla, joilla oikeutetaan homoavioliittoja, voidaan oikeuttaa myös esimerkiksi moniavioisuutta ja avioitumista lähisukulaisten tai eläinten kanssa. Koska nämä niin sanotut PIB-suhteet ovat moraalisesti tuomittavia, ei myöskään homoavioliittoja voida hyväksyä, sillä niiden hyväksyminen johtaisi väistämättä myös PIB-suhteiden hyväksymiseen.

Toisin sanoen: jos avioliiton muodostamiseen riittää rakkaus toista kohtaan (tai yksinkertaisesti halu avioitua), miksei avioliiton voisi solmia isänsä, sisarensa tai vaikkapa viiden henkilön kanssa? Jos Oscar ja Alfred voivat avioitua, mikseivät Oscar, Alfred ja Herman voisi avioitua, kysyy filosofi Sherif Girgis (2014).

Vaikka PIB-argumentissa usein vedotaan niin sanottuihin loogisiin ajatusketjuihin, on vähintäänkin kyseenalaista, onko tämän kaltainen päättely edes muodollisessa mielessä pätevää. Loogisemmalta nimittäin vaikuttaisi vastakysymys: Jos Matti ja Maija voivat avioitua, mikseivät Matti, Maija ja Liisa voisi avioitua? Aviopuolisoiden sukupuoli ei ole siinä mielessä loogisessa suhteessa aviopuolisoiden lukumäärään, kuin sukupuolineutraalin avioliiton vastustajat olettavat.

On olemassa ihmisiä, jotka voivat luoda tyydyttävän romanttisen suhteen ainoastaan olemalla suhteessa samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa. Ei (tietääkseni) ole olemassa seksuaalista suuntautuneisuutta, jossa henkilö saisi samanlaisia myönteisiä tuntemuksia ainoastaan silloin, kun hän on samanaikaisesti suhteessa useiden kumppanien kanssa. Mies, joka rakastaa useita naisia, voi avioitua heistä yhden kanssa ja luoda tyydyttävän romanttisen suhteen hänen kanssaan. Sen sijaan mies, joka rakastaa ainoastaan miehiä, ei voi avioitua yhdenkään rakastamansa ihmisen kanssa, jos sukupuolineutraali avioliitto ei ole sallittu. Tilanteet eivät siis ole verrannollisia keskenään.

Edellä esittämäni argumentointi ei kuitenkaan kelpaa, jos tarkoituksena on puolustaa moniavioisuutta – oikeasti tai vain vastaan väittämisen vuoksi eli vastustaakseen homoliittoja – sillä siinä ei anneta vastausta siihen, miksi moniavioisuutta ei voitaisi sallia. Tämä ei kuitenkaan ole merkityksellistä, sillä tavoitteena on ainoastaan osoittaa, ettei samaa sukupuolta olevien avioliitto ole sen läheisemmässä tai loogisemmassa suhteessa moniavioisuuteen kuin eri sukupuolta olevien avioliittokaan.

Ei siis ole homoavioliiton kannattajien tehtävä vastata argumentteihin moniavioisuutta koskien, koska moniavioisuus ei liity homoavioliittoihin sen enempää kuin perinteisiin heteroavioliittoihinkaan.

Moniavioisuutta tai ryhmäavioliittoja voidaan oikeuttaa tai vastustaa riippumatta siitä, miten laki suhtautuu tai mikä ihmisten mielipide on samaa sukupuolta olevien avioliitoista. Suomessa ehdotuksia ryhmäavioliittojen laillistamisesta on tehty jo ennen samaa sukupuolta olevien avioliittojen hyväksymistä. Jos moniavioisuus ja homoliitot olisivat loogisessa suhteessa keskenään, silloin olisi kenties mielekästä vastustaa moniavioisuutta kieltämällä homoavioliitot. Moniavioisuutta on kuitenkin perinteisesti harjoitettu juuri niissä valtioissa, joissa homoavioliitot ovat kiellettyjä.

Samaa sukupuolta olevien avioliiton laillistaminen ei siis suinkaan ole kausaalisessa mielessä syy moniavioisuuden tai ryhmäavioliittojen hyväksynnälle, vaan pikemminkin jopa päinvastoin. Ajatus ihmisten tasa-arvoisesta kohtelusta on sekä sukupuolineutraalin avioliiton kannattamisen, että useiden kumppanien ”omistamisen” eli perinteisen moniavioisuuden kiellon takana.

Homot haluavat avioitua samoista syistä kuin heterotkin.

Avioliitto instituutiona myös palvelee samoja tarkoituksia sekä homo- että heteropareille: se tuo taloudellista turvaa, antaa valtion hyväksynnän suhteelle ja mahdollistaa parin lapsille juridiset vanhemmat. Lisäksi avioliitolla on avioituville pareille usein suuri symbolinen merkitys.

Nämä samat asiat voivat päteä myös useampien ihmisten muodostamissa avioliitoissa, ryhmäavioliitoissa. Niissä kumppanit ovat kaikki naimisissa keskenään ja tasa-arvoisessa suhteessa toisiinsa nähden. Tällaiset avioliitot voivat olla filosofisesti perusteltuja ja moraalisesti oikeutettuja, mutta se on kuitenkin kokonaan eri keskustelu.

Ryhmäavioliitot eivät ole homoavioliittojen seuraus sen enempää kuin homoavioliitot ovat heteroavioliittojen seuraus. Niinpä ryhmäavioliittojen tai moniavioisuuden pelko ei ole järkevä peruste vastustaa homoavioliittoja – eihän homoavioliittojen pelkokaan ole järkevä peruste vastustaa heteroavioliittoja.

Lähteet

Corvino John (2005): “Homosexuality and the PIB argument”. Ethics 115, 501–534.

Girgis, Sherif (2014): ”Making Sense of Marriage”. Teoksessa Andrew, I. Cohen & Christopher Heath Wellman (toim.) (2014). Contemporary Debates in Applied Ethics. Wiley Blackwell, West Sussex, 290–303.

Puolimatka, Tapio (2014): Lapsen ihmisoikeus: Oikeus isään ja äitiin. Suunta-Kirjat, Ryttylä.

Joona Räsänen on filosofian maisteri ja valtiotieteiden ylioppilas, joka tekee sukupuolineutraalia avioliittoa käsittelevää pro gradu -tutkielmaa käytännöllisen filosofian oppiaineessa. Aiemmin Räsänen on kirjoittanut muun muassa ajatuspaja Liberalle ja Suomen Perusta -ajatuspajalle.