Silmiä avaavat jäähyväiset eduskunnalle

”Soininvaaralla on harvinainen kyky ilmaista yksinkertaisesti ja selkeästi yhteiskunnalliset ja etenkin taloudelliset kiemurat. Uusin Soininvaaran kirja, Jäähyväiset eduskunnalle, ei petä tälläkään kertaa. Se on mukaansatempaava etenkin alussa ja avaa järkeenkäyvällä tavalla viime vuosiemme kaaosmaiselta vaikuttaneen päätöksenteon” – Entinen kansanedustaja Janina Andersson arvioi Osmo Soininvaaran uutuuskirjan Jäähyväiset eduskunnalle.

Ode_kirja

Opiskeluaikanani kävi usein niin, etten ehtinyt lukemaan kunnolla tenttikirjoja, mutta läpäisin kuitenkin kunnialla tentin niillä tiedoilla, jotka olin saanut Osmo Soininvaaran kirjoittamasta kirjasta tai hänen valtuuskunnassa pitämästä puheenvuorosta. Siksi minulla onkin aina erittäin korkeat ennakko-odotukset, kun aloitan uuden Soininvaaran kirjan lukemisen. Hänen uusin kirjansa, Jäähyväiset eduskunnalle, alkoi niin mukaansatempaavasti ja samalla suorapuheisella, sekä silmiä avaavalla tavalla kuin aikaisemmatkin kirjat, että ahmin sitä yhtä innokkaasti kuin lukiessani hänen kirjojaan nuoruudessani tenttikirjoja vältellessä.

Tätä kirjaa luin kuitenkin eri tavalla kuin hänen aikaisempia kirjojaan, sillä nyt janosin myös sisäpiiritietoa eduskunnan käytäviltä, joissa en ole nyt viimeiseen neljään vuoteen ollut. Olen käynyt joitakin kertoja tapaamassa vanhoja kollegoja sekä soitellut joillekin kavereille, mutta ei se ole ollenkaan sama asia kuin olla itse mukana. Tuntuu todella tylsältä, kun pitää tyytyä median antamaan kuvaan tilanteista. Tiedän kuitenkin, että pinnan alta löytyy yleensä paljon enemmän.

Eduskunnan työilmapiiri

Viime vuodet olen saanut paljon masentavia tietoja vanhoilta työkavereilta liittyen eduskunnan työhyvinvointiin ja vähentyneeseen yhteisöllisyyteen. Tämä negatiivinen kierre alkoi jo ollessani eduskunnassa, mutta se on selvästi vielä pahentunut. Jatkuva kilpaileminen ja toisten virheiden kyttääminen ja paljastaminen on henkisesti erittäin raskasta. Tällaisessa ilmapiirissä voi tuskin voi syntyä hyviä tuloksia. Tilannetta pahentaa se, että tällainen pahatahtoisuus toisia kohtaan on ollut vahvaa myös hallituksen sisällä. Palkitseeko julkisuus ja äänestäjät riidan kylväjiä vai sovun rakentajia? Onko paras päättäjä se, joka huutaa äänekkäimmin vai se joka löytää kompromissin?

Soininvaaran antama suorapuheinen analyysi parlamenttimme nykytilasta vastaa valitettavasti aika pitkälle muiltakin kuulemiani tuntemuksia. Olisin kuitenkin mielelläni lukenut enemmän ratkaisuehdotuksia tähän tilanteeseen. Nyt Soininvaara tyytyy lähinnä vertaamaan nykyhallituksen epäonnistumista kriisin keskellä Lipposen vetämien hallitusten onnistumisiin. Soininvaara on luultavasti erittäin oikeassa vertailussaan, mutta hänen näkövinkkelinsä näissä kahdessa eri tilanteessa on kuitenkin kovin erilainen: Lipposen hallituksissa hän oli keskeinen vaikuttaja ja myös ministeri, kun taas viime kaudella paljon enemmän sivustakatsoja.

Soininvaaraan lukiessa sain pienen ahaa-elämyksen siitä, mistä nykyisen hallituksen huono päätöksentekokyky ainakin osittain johtuu. SDP pystyy tekemään vaikeampia päätöksiä, jos ovat itse pääministeripuolue, kuin mihin he pystyvät esimerkiksi kokoomuksen johtaessa. Kun Lipponen veti koko hallitusta hän pystyi saamaan joukkonsa vaikeiden päätösten taakse vetoamalla kokonaisuuden tärkeyteen. Muiden puolueiden eduskuntaryhmillä on ollut helpompi niellä vaikeita päätöksiä, vaikka eivät olekaan pääministeripuolueen asemassa. Aikaisemmin olemme enemmän vain kehuneet Lipposta pääministerinä, mutta oleellinen asia on juuri psykologinen merkitys sillä, mikä puolue on kipparina. Ehkä Kataisen hallitusta olisi kuitenkin ollut reilumpaa verrata Ahon hallitukseen, jos ajatellaan taloudellisen kriisin kehitysvaiheita. Silloin Sipilä saisi nyt kunnian periä vastaavasti Lipposen isällisen hahmon maamme uudelle kurssille ohjaamisessa.

Oma lisäykseni on, että ongelma on myös uusi pelitilanne, jossa vakiintuneet isot puolueet taistelevat kynsin hampain kannatuksestaan perussuomalaisten kannatuksen kasvaessa, jolloin koko maamme etu uhrataan oman puolueen edun nimissä. Kannatuskäyrien liikkuessa villimmin kuin ennen jokainen puolueen puheenjohtaja haluaa ensisijaisesti jättää jälkeensä menestyneen puolueen ja vasta toissijaisesti menestyneen maan.

Nyt todella toivon yhteisen me-hengen löytyvän maamme tulevasta hallituksesta ja parlamentista. Äänestäjät ovat kyllä niin viisaita että ymmärtävät, jos heille selkeästi kerrotaan, että nyt ei haeta jonkun tietyn ryhmän etua, vaan maamme tulevaisuutta rakennetaan vaikeillakin ratkaisuilla. Ilokseni satuin näkemään Soininvaaran Pikkuparlamentissa vaalien jälkeisenä päivänä ja hän oli nyt selvästi toiveikkaampi parlamenttimme tulevaisuuden suhteen kuin kirjassaan.

Suosittelen

Soininvaaralla on harvinainen kyky ilmaista yksinkertaisesti ja selkeästi yhteiskunnalliset ja etenkin taloudelliset kiemurat. Uusin Soininvaaran kirja, Jäähyväiset eduskunnalle, ei petä tälläkään kertaa. Se on mukaansatempaava etenkin alussa ja avaa järkeenkäyvällä tavalla viime vuosiemme kaaosmaiselta vaikuttaneen päätöksenteon.

Tämä kirja olisi ollut yhtä hyvä kuin aikaisemmat Soininvaaran kirjat, jos hän olisi jättänyt pois osuuden juristeriasta. En jaksanut kunnolla keskittyä kun luin tämän ehkä oikeutetunkin kritiikin juristerian nousua vastaan. Siinä ei ollut kuitenkaan yhtä selkeää sisäistettyä ymmärrystä, kuin esimerkiksi kirjan osissa, joissa puhuttiin talouskehityksestä, kunta- ja soteuudistuksesta tai Euroopasta. Voin lämpimästi suositella kirjan lukemista, jos haluaa päästä paremmin kärryille nyky-yhteiskuntamme tilasta. Jättäisin kuitenkin juristeria-osuuden lukematta, ellei ole erityisen kiinnostunut siitä.

Odotan innolla Soininvaaran seuraavaa kirjaa…

Janina Andersson

Janina Andersson on entinen kansanedustaja (1995-2011), VTM ja toimii nykyisin Mannerheimin Lastensuojeluliiton Varsinais-Suomen piirin toiminnanjohtajana.