Seksin hinta – Suomessa tuetaan ehkäisyä julkisin varoin vielä epätasaisesti

Suomessa lakisemantiikka estää e-pillerien kela-korvattavuuden, sekä yleisesti ehkäisyn kuulumisen sairaanhoidon piiriin. Olisi korkea aika saada lakiin muutos, jotta Suomeen saataisiin valtakunnallisesti kattava ja laadukas ehkäisyjärjestelmä.

Jos olette seuranneet kuumana käyvää USA:n presidentinvaalien esivaaleja, tiedätte että ehkäisypalvelujen tarjoaminen julkisin varoin on ollut iso kysymys. Affordable Care Act:in (tuttavallisimmin Obamacare) myötä työnantajien kautta sairausvakuutuksen piiriin kuuluvat ovat oikeutettuja ehkäisyn kustannusten kattamiseen vakuutuksesta. Myös Medicaid (pientuloisille suunnattu sairausvakuutus) oikeuttaa saamaan ilmaiseksi ainakin reseptillä määrätyn ehkäisyn. Tätä sekä ehkäisypalveluja ja neuvontaa tarjoavan Planned Parenthood:in julkista rahoitusta ovat vastustaneet periaatteeseen vedoten ainakin tietyt uskonnolliset järjestöt, uskonnollisten tahojen omistamat yritykset ja konservatiiviset poliitikot. Republikaanien presidenttiehdokkaaksi pyrkivä Ted Cruz kommentoi vastikään ehkäisyn saannin helpottamisen julkisin varoin olevan tarpeetonta, koska “jokainen voi tarvittaessa ostaa kumin vessan automaatista”.

Suomessa tämä on saanut jonkin verran huomiota, lähinnä kauhistelua Yhdysvaltoihin helposti yhdistetystä moraalisesta konservatismista. Samalla kuitenkin unohdetaan, että Suomessa valtakunnalliset ehkäisypalvelut ovat vielä rajallisia. Vuonna 1972 voimaan tullut kansanterveyslaki teki kunnille pakolliseksi tarjota ehkäisyneuvontaa ja palveluja, mutta palvelujen kattavuus ja laatu on kuntien itsensä vastuulla. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos sekä sosiaali- ja terveysministeriö ovat jo vuosia suositelleet ilmaisen ehkäisyn tarjoamista alle 20-vuotiaille, jotka ovat tutkitusti olleet ehkäisyn kattavuuden suhteen huonoimmassa asemassa. Toistaiseksi kuitenkin vain muutama kunta on toteuttanut asian, esimerkiksi Rauma, jossa aborttiluvut lähtivät heti laskuun.

Tässä huomataan ongelma, että suositukset ovat suosituksia, ja ehkäisyn saatavuus ja kustannukset voivat vaihdella radikaalisti riippuen siitä missä kunnassa asuu. Kuntalaiset voivat itse vaikuttaa tilanteeseen, mistä hyvänä esimerkkinä toimii ainakin Helsingissä meneillään oleva poliittisten nuorisojärjestöjen kuntalaisaloite ilmaisesta ehkäisystä alle 25-vuotiaille. Tämä on tavoitteena ansiokas, mutta varsin rajallinen sellainen. Ilmaisen ehkäisyn saaminen nuorille valtakunnallisesti tarkoittaisi saman kampanjan vetämistä läpi 317 kertaa. Toisaalta sote-uudistus potentiaalisesti helpottaisi tätä korvaamalla kunta-alueet murto-osalla itsehallintoalueita. Aloite on kuitenkin rajallinen myös siinä, että pääsy kohtuuhintaiseen ehkäisyyn on tarve, joka ei lakkaa koskettamasta yli 20- tai 25-vuotiaita.

Ehkäisyä korvataan julkisista varoista vielä niukasti. Katsotaan esimerkiksi e-pilleriä. Suomessa e-pilleri ei ole koskaan kuulunut Kela-korvauksen piiriin, näin muistelee ainakin korvauksista päättävän Lääkkeiden hintalautakunta Hilan johtaja Lauri Pelkonen. Asia ei ole Pelkosen mukaan koskaan edes päätynyt Hilan käsittelyyn, johtuen Kela-korvauksia rajoittavasta sairausvakuutuslaista, joka rajaa ehkäisyn yleisen korvausvelvollisuuden ulkopuolelle.

Pelkosen mukaan laki on yksiselitteinen siitä, että vain sairaus ja sen hoitoon kuuluvat lääkkeet voivat olla yhteiskunnallisesti korvattavissa, eikä raskauden voida katsoa olevan sairaus tai siihen verrattavissa. Siksi edes lääkefirmat eivät ole lähteneet sitä kyseenalaistamaan. Tämän toteaa myös Lääketeollisuus ry:n Lääkepoliittinen johtaja Sirpa Rinta.

Laki ei suoraan kiellä ehkäisyn tukemista, vaan “Lääke korvataan edellyttäen, että kyse on (…) lääkevalmisteesta, joka on tarkoitettu joko sisäisesti tai ulkoisesti käytettynä parantamaan tai helpottamaan sairautta tai sen oireita.” Kuulostaa lakisemantiikalta, että mikään sairauksien ennaltaehkäisyyn ja terveyden tai seksuaaliterveyden ylläpitoon tarkoitettu ei saa korvausta, vaikka pitäisi. Ottaen huomioon, että seksuaaliterveyden hoitaminen on hyvää ennaltaehkäisyä, joka tulisi rinnastaa kela-korvauksissa sairaudenhoitoon.

Vaikuttaisi siltä, että jos e-pilleri tai muu ehkäisy halutaan Kelan tuen piiriin pitäisi muutosta ajaa lakitasolla. Sairausvakuutuslaista vastaava sosiaali- ja terveysministeriön työttömyys- ja sairausvakuutuksen johtaja Liisa Siika-Aho ei ole tästä vakuuttunut. Mikään taho ei hänen muistinsa mukaan toistaiseksi ole ajamassa asiaan muutosta. Siika-Ahon mukaan lääkekorvauksissa tähdätään pikemminkin säästöihin, mikä merkitsee lääkkeiden korvauksista luopumista ennemmin kuin uusien saamista sen piiriin. Lisäksi hän ei näe asian toteutumista myöskään kuntien toimesta, sillä ministeriö on karsimassa kunnille annettuja velvoitteita. Ainoa, mikä Siika-Ahon mielestä voisi vaikuttaa asiaan, on sote-uudistuksen tuomat muutokset lääkekorvauksiin, jolloin kysymys e-pilleristä saattaa tulla esille.

Tuntuu ristiriitaiselta, että sosiaali- ja terveysministeriö toisaalta suosittelee kunnille ilmaisen ehkäisyn tarjoamista, mutta samalla karsii kuntien velvoitteita toteuttaa tätä. Ministeriön tähtäimessä ei näillä näkymin myöskään ole lakimuutosta, joka oikeasti pakottaisi muutokseen.

Asiaa kenties myös vaikeuttaa, että yleensä lääkkeiden korvaavuuksia ajavat etujärjestöt, millainen on esimerkiksi Diabetesliitto. Ehkäisyllä ei ole varsinaisesti etujärjestöä, joka aktiivisesti ajaisi sitä lääkekorvauksen piiriin. Naisjärjestöillä tai feministisillä järjestöillä olisi tässä mahdollisuus. On tosin välillä ollut ikävä seurata e-pilleriä koskevaa keskustelua feministisissä piireissä. Kyseessä on ehkä Suomen tutkituin lääke, jolla on ollut historiallisesti merkittävä rooli naisten vapauttamisessa ja jolla on todistetusti hyviä terveysvaikutuksia, vaikka ei ehkäisyä edes tarvitse. Säännöllinen käyttö muun muassa vähentää munasarjasyövän riskiä, helpottaa kuukautiskipuja ja vähentää aknea. Silti pilleriä vastustetaan systemaattisesti “epäluonnonmukaisena”.

Ehkäisy on feministinen kysymys myös siinä mielessä, että pitkäaikaisempi ehkäisy (kaikki muu paitsi kondomit) jää pääsääntöisesti naisten vastuulle, vaikka ehkäisy on kumppanien yhteinen asia. Varsinkin ehkäisyn rahoitus jää usein naisen hoidettavaksi. THL suosituksissaan haluaa lisätä miesten osallistumista ehkäisyn järjestämiseen, esimerkiksi kannustamalla tulemaan mukaan vastaanotolle, jotta lääkäri voisi puhua ehkäisystä molemmille eikä vain naiselle.

E-pillereiden hintaa nostaa myös, etteivät kaikki e-pillerit sosiaali- ja terveysministeriön alaisen lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean päätöksen mukaan kuuluu lääkevaihdon piiriin. E-pillerin hinta on siten täysin kiinni siitä, minkä reseptin lääkäri kirjoittaa, koska reseptissä määrättyä lääkettä ei voi vaihtaa apteekissa halvempaan. Tästä syystä lääkeyhtiöt lobbaavat omia tuotteitaan lääkäreille aggressiivisesti. Joissain kunnissa terveyskeskukset tarjoavat ilmaiset pillerit kolmelle ensimmäiselle kuukaudelle, mikä on toki kannatettavaa, mutta nämä “ilmaiset” pillerit ovat usein lääkefirman lahjoittamia ja kuuluvat kalliimpaan hintaluokkaan. Moni potilas haluaakin vastaanotolle 3 kuukauden jälkeen saadakseen, jotta saa halvemmat pillerit.

Toisaalta moni potilas voi kokea rahatilanteensa esille nostamisen vaikeaksi. Lääkärin tulisikin aktiivisesti kysyä potilaalta, minkä hintaiset pillerit ovat potilaalle hyvät ja pyrkiä kirjoittamaan halvin sopiva valmiste. Silti, ehkäisyn tulisi olla nuorelle ilmaista riippumatta siitä, minkä menetelmän hän valitsee. Asia kun on usein niin yksityinen, ettei alaikäinen pyydä vanhemmilta rahaa ehkäisyyn. Hinta voi siten olla suuri este ehkäisyn hankkimiselle.

Yhdysvallat ei ole ilmaisessa ehkäisyssä mitenkään edellä, Iso-Britanniassa ilmainen ehkäisy on ollut kirjattuna lakiin jo vuodesta 1977 lähtien. Kun se Thatcherin aikakaudella oli uhattuna, lainkohdasta taisteltiin niin paljon, että kirjaus lopulta pysyi, vaikka niin monesta muusta jouduttiin luopumaan.

Britannian esimerkkiä katsellessa voi tulla siihen johtopäätökseen, että on jo korkea aika saada terveydenhuollon lakiin lisäys, että ehkäisyn kuuluu olla ilmaista kaikille kansalaisille tai ainakin Kela-korvattavaa. Joudumme joka tapauksessa myöntämään, että maamme on lakiteknisesti jäämässä jälkeen terveydenhuollon suositusten kanssa.

Marianne Niemelä on Helsingissä vaikuttava taidehistorioitsija, kuraattori, queer-tutkija ja vihreä feministi. Hän toimii Tuuman Feminismi-numeron päätoimittajana.

Reetta Vanhanen

Reetta Vanhanen on Helsinkiläinen lääkäri.