Ruokahävikin vähentäminen on osa kestävää ruokaketjua

Syksyn alussa vietettiin neljättä kertaa valtakunnallista Hävikkiviikkoa, jonka tarkoituksena on kiinnittää huomiota poisheitettyyn ruokaan. Syytä tähän onkin: FAO on arvioinut että tuotetusta ruoasta noin kolmannes hukkaantuu ruokaketjun eri vaiheissa ja Euroopassakin hävikiksi joutuu viidennes tuotannosta.

YK:ssa ja EU:ssa on asetettu tavoitteiksi puolittaa hävikki ja varmistaa kulutustapojen kestävyys sekä luonnonvarojen tehokas käyttö. Tavoitteeseen pääseminen edellyttää asian huomioimista koko ruokaketjussa ja hävikin mittaamista sekä seuraamista edistymisen toteamiseksi.

Tavoite on asetettu koska pois heitetty ruoka aiheuttaa päästöjä ilmastoon ja vesitöihin, kuluttaa luonnonvaroja sekä aiheuttaa taloudellisia kustannuksia. Ruoka on asumisen lisäksi suurin kulutuksen päästöjen aiheuttaja! Lisäksi tulevaisuudessa kasvava väestö tarvitsee yhä suurempia määriä ruokaa, jonka tuottaminen johtaa peltopinta-alan kasvuun ja luonnontilaisten alueiden vähenemiseen. Ruokahävikkiin puuttuminen voi osaltaan hillitä tarvittavaa uuden peltopinta-alan raivausta ja luonnonvarojen käyttöä. Tärkeitä ovat myös muut ruoantuotantoon vaikuttavat tekijät kuten siirtyminen kasvisvoittoiseen ruokavalioon ja kulutuksen kohtuullistaminen.

Suomessa ruokahävikkiä on tutkittu Luonnonvarakeskus Lukessa vuodesta 2010 lähtien ja arvio hävikin määrästä ja laadusta on raportoitu (esim. FOODSPILL ja KURU tutkimukset). Suurimmat hävikin aiheuttajat ovat kotitaloudet mutta hävikkiä syntyy koko ketjussa alkutuotannosta lähtien. Ketjun loppupäässä olevan ruoan hukkaaminen aiheuttaa tilanteen jossa kaikki tuotteeseen panostetut voimavarat on käytetty turhaan tai vajavaisesti. Jätehierarkian mukaisesti ensisijaista olisikin hävikin synnyn ehkäisy ja toiseksi ruoan pysyminen ihmisravintona. Ruoan lahjoittaminen ja uudelleenjakaminen tukee tätä siinä vaiheessa kun myyminen ja kaupallinen hyödyntäminen ei enää täysimääräisesti ole mahdollista. Hyödyntäminen myös eläinten rehuna on parempi kuin energiakäyttö.  Tärkeää on siis syödä ruoka, biojäteastiaan laittaminen ei tee hävikistä ekotekoa!

Miten tutkittiin?

Luke on selvittänyt kotitalouksien ruokahävikin määrää ja laatua päiväkirjatutkimuksella: 400 perheelle lähetettiin keittiövaaka ja ohjeet päivittäiseen hävikin mittaamiseen sekä kirjaamiseen. Toisenlainen tutkimus tehtiin kaatopaikalla, jossa sekajätteestä seulottiin ruokajäte ja alun perin syömäkelpoinen ruokahävikki. Tutkimuksissa selvisi:

  • Kotitalouksissa syntyy 20-30 kiloa alun perin syömäkelpoista ruokahävikkiä.
  • Eniten pois heitetään kotiruokaa, vihanneksia, leipää ja yllättäen myös hyvin säilyviä snacktuotteita, valmisruokia, karkkia ja maustekastikkeita.
  • Iso osa kaatopaikan hävikistä oli lihaa, juustoa ja muita eläinperäisiä tuotteita, näillä on erittäin suuri ilmastovaikutus ja ne ovat myös kalliita elintarvikkeita.
  • Sekajätteessä ruokaa oli myös pakkauksissaan, 15 % poisheitetystä ruoasta oli heitetty pois avaamattomissa pakkauksi
  • Päiväkirjatutkimuksen mukaan 40% ruoasta oli vielä pilaantumatonta poisheittohetkellä.
  • Eniten hävikkiä syntyi yksinasuvilta naisilta ja vähiten yksinasuvilta miehiltä, pariskunnat ja lapsiperheet olivat näiden välissä.

Mitä kuluttaja voi tehdä vähentääkseen ruokahävikkiä?

Koska suurin osa hävikistä syntyy kotona, kannattaa tarkistaa omat arkiset rutiinit. Suunnittelemalla ostokset ja valmistamalla oikea määrä ruokaa pystyy jo hyvin pitämään hävikin kurissa. Kaupassa ei kannata aina tuijottaa kilohintaa pakkausta valitessaan, pienempi pakkaus voi tulla edulliseksi kun kaikki tulee syötyä. Parasta ennen päivämäärää ei pidä ottaa poisheittopäivänä vaan tuotetta voi aistinvaraisesti tarkastella, jos haju ja maku on ennallaan voi tuotetta syödä. Oikea säilytys on erittäin tärkeä pilaantumisen ehkäisemiseksi, esim. vihannekset säilyvät oikeassa lämpötilassa hyvin. Kasvissyönti kannattaa myös hävikin kannalta: tuotteilla on pitkä säilyvyys ja tähderuokia on helppo yhdistellä. Kuivatut pavut ja linssit säilyvät kuivakaapissa kuukausia.  

Ruokahävikkiä. Kuva: Kirsi Silvennoinen
Ruokahävikkiä. Kuva: Kirsi Silvennoinen

Kodin lisäksi kuluttaja voi vaikuttaa hävikkiin muuallakin: suuri osa meistä käyttää ruokapalveluita päivittäin ja voi linjastosta ruokaa valitessaan muistaa ottaa oikean määrän ruokaa. Luken selvitysten mukaan suurin osa ravitsemispalveluiden hävikistä syntyy asiakasmäärien ennakoinnin vaikeudesta, jolloin ruokaa valmistetaan liikaa. Kuitenkin myös asiakkaiden lautastähteillä on suuri merkitys ja niiden määrään voi jokainen omalta osaltaan vaikuttaa. Valmistettua ravintolaruokaa voi uusien aplikaatioiden avulla ostaa edullisempaan hintaan lounasajan jälkeen. Palvelu voi laskea ravitsemispalveluiden suhteellisesti korkeaa osuutta ruokahävikistä, Luken arvion mukaan noin viidennes kaikesta tuotetusta ravintolaruoasta päätyy hävikiksi. Kunnallisissa ruokapalveluissa voisi miettiä aterioiden hyödyntämistä lähialueen asukkaille tai hyväntekeväisyysjärjestöille, kokeiluja onkin meneillään useassa kunnassa ja niistä saadaan arvokasta kokemusta kuinka valmis ruoka voidaan uudelleenjakaa ja välttää biojätettä.

Luken uusia tutkimusaiheita ovat työkalun kehittäminen hävikin seurannan parantamiseksi, lainsäädännön ja ohjeistuksen vaikutukset, maatalouden ruokahävikki ja hävikin ehkäisy ravitsemispalveluissa. Lisätietoa esim. https://www.luke.fi/ravintolafoorumi/

Lue lisää

Ruokahävikki suomalaisessa ruokaketjussa, Foodspill hankeen loppuraportti: http://www.mtt.fi/mttraportti/pdf/mttraportti41.pdf

Kauppakassista kaatopaikalle, Kuru hankkeen loppuraportti: https://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/481106/mttraportti104.pdf?sequence=4

FAO. 2011. Global food losses and food waste – Extent, causes and prevention. Rome. http://www.fao.org/docrep/014/mb060e/mb060e.pdf

EU FUSIONS Website http://eu-fusions.org/index.php

Kirsi Silvennoinen

Kirsi Silvennoinen työskentelee tutkijana Luonnonvarakeskus Lukessa ja valmistelee väitöskirjaa kuluttajien ruokahävikistä.