Rodullistaminen ajaa romaninaisia marginaaliin

Helsingin Diakonissalaitoksella työskentelevä Anca Enache ja romanialaisen E-Romnja -järjestön puheenjohtaja Carmen Gheorghe kirjoittavat romaninaisten vuosisatoja kestäneestä syrjinnästä, joka näkyy Suomessakin.

Maaliskuussa 2016 neljä Madridin kaduilla kerjännyttä romaninaista joutui hollantilaisen jalkapallofanijoukon toimesta nöyryytyksen kohteeksi. Kyse ei ole yksittäistapauksesta: suurimmassa osassa Euroopan maita romaninaisia häiritään, marginalisoidaan ja toiseutetaan julkisesti, eivätkä viranomaiset juuri puutu tilanteeseen. Nämä tapaukset tuovat näkyville, kuinka rodullistaminen ja sukupuolijärjestys marginalisoivat romaninaisia nyky-Euroopassa, eikä poliittista kiinnostusta asioihin puuttumiseen juuri ole näkynyt.

”Alistettujen romaninaisten” auttaminen pois köyhyydestä ja kulttuurisista käytännöistä herättää usein kiinnostusta ja moraalisia paniikkeja, mutta valitettavan usein ne ovat päätyneet kaventamaan naiset stereotypian edustajiksi. Samalla ne ovat toimineet kätevänä kulttuurisena laastarina, joka on voitu liimata paljon monimutkaisemman historiallisen ja poliittisen ilmiön päälle.

Esimerkiksi Suomessa mielikuva Itä-Euroopan romaninaisista on ollut vuodesta 2008 lähtien Helsingin kadulla rahaa anova kerjäläinen. Tällainen stereotyyppinen kuva naisista on mukana useimmissa asiaa käsitelleistä lehtiartikkeleista. Kuvat alleviivaavat romaninaisten representaatiota mediassa ja julkisessa keskustelussa erilaisena, köyhänä ja toisena.

Toisaalta lähtömaissa kuten Romaniassa media näyttää romaninaiset usein suurperheen äiteinä, lukutaidottomina ja työttöminä tai yhteisöjensä ja aviomiestensä uhreina.

Nämä rodullistetut diskurssit siirtävät huomiota itse asiasta eli siitä, mitkä politiikat mahdollistavat ja rajoittavat romaninaisten elämää nyky-Euroopassa. Ne jättävät huomioimatta, että romanien syrjintää on mahdotonta ymmärtää ilman ilmiön historiallista taustaa: romanien orjuuttaminen Romaniassa on kestänyt lähes viisisataa vuotta, eikä romaneilla ole ollut käytännössä minkäänlaisia laillisia ja poliittisia oikeuksia.

Jatkuva siirtyminen paikasta toiseen, kodittomuus ja heikot asuinolosuhteet ovat osa monien romaninaisten arkea niin itäisessä kuin läntisessäkin Euroopassa. Suomessa Romanian ja Bulgarian romanit eivät voi EU-kansalaisuudestaan huolimatta rekisteröityä kunnan asukkaiksi, koska heillä eivät osoitetta eikä todisteita riittävästä toimeentulosta. Tämä tarkoittaa myös, että he jäävät myös kunnallisten asumis-, työllisyys- ja kotouttamispalveluiden ulkopuolelle. Siksi vuosien 2008–2016 aikana romanit ovat olleet kodittomina ja nukkuneet muun muassa hylätyissä rakennuksissa, autoissa tai metsiin kyhätyissä teltoissa. Välillä viranomaiset ovat häätäneet heidät, koska leiriytyminen näissä paikoissa on ollut laitonta. Romanit tulevat muita useammin häädetyiksi myös julkisista paikoista kuten Helsingin rautatieasemalta.

Helsinki on tarjonnut vuodesta 2016 lähtien hätämajoitusta kaikille kodittomille, kun lämpötila laskee alle nollan, ja ympärivuotista hätämajoitusta on tarjolla 30 henkilölle. Helsingissä romanit voivat yrittää päästä suojaan näihin paikkoihin. Romaniassa romaninaiset asuvat usein täpötäysissä kotitalouksissa taloissa, jotka on rakennettu ilman virallista lupaa, joten heitä uhkaa jatkuvasti häädöt ja kotien purkaminen.

Itä-Euroopan romanit niin Suomessa kuin Romaniassakin ovat usein oikeutettuja vain kiireelliseen terveydenhuoltoon ja sosiaalipalveluihin. He eivät pääse kansallisen sairasvakuutuksen piiriin kummassakaan maassa. Helsingin kaupunki tarjoaa laajempia palveluja alle 18-vuotiaille ja raskaana oleville naisille. Palveluiden saavutettavuus on kuitenkin heikkoa, sillä usein tarvitaan tukihenkilöitä opastamaan oikeaan sijaintiin, soittamaan tapaamisaikoja, tulkkaamaan keskustelua sekä auttamaan lääkekorvauksen hakemisessa. Helsingin Diakonissalaitoksen Päiväkeskus Hirundo tekee tätä työtä. Vapaaehtoispohjainen Global Clinic puolestaan tarjoaa Hirundon tiloissa kerran viikossa akuuttia terveydenhoitoa. Sen asiakkaissa on paljon romanisiirtolaisia, sillä heidän terveydentila on usein huono ja kynnys julkisiin sairaaloihin hakeutumiseen korkea.

Romaninaisten asema työmarkkinoilla on prekaari ja useimmat heistä saavat toimeentulonsa epävirallisesta työstä. Euroopan unionin perusoikeusvirasto (FRA) on arvioinut, että Romaniassa ja myös muissa EU-maissa romanien työttömyys on vähintään kaksinkertainen muuhun väestöön nähden.

Romaninaiset ovat usein vastuussa perheen kotitöistä jo lapsesta saakka. He jäävät romanipoikia ja -miehiä sekä muuta väestöä useammin pois koulusta. Syitä koulupudokkuuteen ovat muun muassa perheiden köyhyys, syrjintä kouluissa ja asuminen paikoissa, jotka eivät takaa turvallista koulutietä – perheitä pelottaa tyttöjen häirintä koulumatkoilla.

Suomeen saapuneet romaninaiset saavat toimeentulonsa useista lähteistä; kaduilla tehtävästä työstä kuten pullojen keruusta, Iso Numero –lehden myynnistä ja kerjäämisestä, sekä erilaisista osa-aikaisista töistä. Romanisiirtolaiset tekevät näitä töitä, koska rahantarve perustarpeisiin kuten ruokaan on akuutti, ja mahdollisuudet työllistymiseen suomalaisille työmarkkinoille ilman kielitaitoa ovat hyvin huonot. He ovat kaiken työlainsäädännön ja sosiaaliturvajärjestelmän ulkopuolella. Työolosuhteet julkisilla paikoilla kaduilla ovat ankarat, ja erityisesti naiset kohtaavat vihapuhetta ja väkivaltaa.

Suomeen saapuneet romaninaiset kärsivät erossaolosta lapsistaan. Vaikka asumisen ja toimeentulon mahdollisuudet ovat Suomessa harvassa, ovat ne kuitenkin tärkeimpiä tekijöitä, kun he päättävät jättää lapsensa kotimaahansa sukulaisten tai tuttavien luokse. Ulkomaille lähtevien äitien tai perheiden täytyy maksaa kotimaahan jääneiden lasten elinkustannuksista. Kotimaasta lähteneet naiset voivat myös kärsiä perheiden perinteisiin sukupuolirooleihin liitettyjen odotusten aiheuttamista ahdingosta ja ristiriidoista. Vaikka joku perheenjäsen saisikin työtä Suomesta, heitä pelottaa, että tuodessaan lapset Suomeen, he joutuisivat ongelmiin esimerkiksi lastensuojelun kanssa.

Romanit ovat olleet Euroopassa historiallisesti toisia. Nykyinen romanifobia ja -vastaisuus ovat jatkoa romanien läpi historian kokemalle orjuudelle, etniselle profiloinnille, pakotetulle assimilaatiolle ja syrjinnälle. Romanisiirtolaisten ”toiseutta” toteutetaan myös esimerkiksi hyvinvointipalveluiden rajaamisessa vain omille kansalaisille, maahanmuuton rajoittamisessa ja sen rajaamisessa vain sen ansaitseville siirtolaisille.

Romaninaisten elämään vaikuttaa myös sukupuolijärjestelmä. Feministisellä viitekehyksellä onkin mahdollista tuoda näkyville naisten marginalisoitu tilanne, joka muodostuu heidän rodullistamisen, sukupuolen, siirtolaisstatuksen ja kodittomuuden myötä. Samalla sen avulla voidaan aktiivisesti edistää romaninaisten oikeuksia ja palveluita, jotka voisivat lisätä heidän omia mahdollisuuksia haastaa ja muuttaa valtarakenteita.

Kirjoittajat ovat mukana Helsingin Diakonissalaitoksen, Helsingin seurakuntayhtymän ja romanialaisen E-Romnja -järjestön kummikylähankkeessa, jonka tavoitteena on lisätä tasa-arvoa romani- ja ei-romaninaisten ja -tyttöjen keskuudessa.

Anca Enache on sosiaali- ja kulttuuriantropologian tohtorikoulutettava Helsingin yliopistossa. Enache työskentelee myös Helsingin Diakonissalaitoksessa on myös toiminut asiantuntijana erilaisissa romanien asioita käsittelevissä työryhmissä.

Carmen Gheorghe on Romaniassa asuva romanifeministi ja aktivisti.  Hän on feministisen E-romnja -romanijärjestön puheenjohtaja. Hänen politiikantutkimuksen väitöskirjansa käsitteli romaninaisia ja identiteettipolitiikkaa.