Punaisen lihan synti

Yhden jos toinenkin suusta on viime aikoina kuulunut aikomus vähentää punaisen lihan kulutusta. Yhtenä syynä tähän ihmiset mainitsevat kerran toisensa jälkeen punaisen lihan epäterveellisyyden.

Se on uutta, sillä aiemmin lihasta pidättäytymisen taustalla on ollut useammin lihantuotannon ympäristökuormitukseen tai eläinten hyvinvointiin liittyviä syitä. Siinä missä ympäristöön ja eläimiin liittyvät perustelut suuntaavat huomion yksilön ulkopuolelle, kohdistuu terveysnäkökulma kuluttajan omaan napaan ja hyvinvointiin. Nykyisin lihasta kieltäytyvä tai sen käyttöä vähentävä voi yhtä hyvin olla terveystietoinen kuluttaja, joka vähät välittää eläintuotannon eettisistä kysymyksistä.

Tutkimustieto punaisen lihan terveysvaikutuksista on lisääntynyt vuosi vuodelta. Mitä enemmän asiaa on tutkittu, sitä selvemmäksi on käynyt, että runsaan punaisen lihan terveysvaikutukset ovat epäsuotuisia. Punaista lihaa ovat naudan, sian, lampaan, poron, hirven ja hevosen liha. Valkoisella lihalla puolestaan tarkoitetaan siipikarjaa, kuten broileria ja kalkkunaa. Joissakin maissa, esimerkiksi Australiassa ja Yhdysvalloissa, sianliha luokitellaan valkoiseksi lihaksi ja punaisella lihalla tarkoitetaan yksinomaan märehtijöiden lihaa.

Lihansyöjien maa
Lihansyöjien maa

Tutkimukset ovat osoittaneet, että terveellisimmissä ruokavalioissa punaisen lihan määrä on vähäinen.

”Kokonaisia ruokavalioita tutkittaessa on havaittu, että terveellisen ruokavalioon ei näyttäisi sisältyvän kovin paljoa lihaa. Perinteiseen Välimeren ruokavalioon se ei kuulu eikä amerikkalaiseen DASH-ruokavalioonkaan”, ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm sanoo.

DASH-ruokavalio eli dietary approaches to stop hypertension kehitettiin USA:ssa parikymmentä vuotta sitten kohonneen verenpaineen hallintaan. Sen on havaittu auttavan myös kakkostyypin diabeteksen ehkäisyssä. DASH-ruokavalioon kuuluu runsaasti kalaa ja jonkin verran vähärasvaista siipikarjaa, mutta punaista lihaa vain hyvin vähän. Keskeistä on suolan määrän rajoittaminen ja kasvisten runsas määrä. Dieetistä on tullut Yhdysvalloissa laihduttajien muoti-ilmiö, ja onpa sitä esitelty suomalaisissakin hyvinvointilehdissä.

Myös perinteisessä Välimeren ruokavaliossa lihan osuus on marginaalinen. Siinä suositaan neitsytoliiviöljyä, kalaa, täysjyväviljoja sekä runsaasti vihanneksia, kasviksia, hedelmiä, pähkinöitä ja palkokasveja. Lihaa, lihavalmisteita ja maitotuotteita käytetään vain vähän ja alkoholia kohtuudella.

Nykyisin Välimeren maiden ruokailutottumukset ovat tosin loitontuneet perinteistä, erityisesti Välimeren pohjoispuolisissa maissa. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) tuoreessa Mediterranean Food Consumption Patterns -raportissa todetaan, että koko Välimeren alueella esiintyy aiempaa enemmän aliravitsemus- ja liikalihavuusongelmia. Myös ruokavalioon liittyvien kroonisten sairauksien määrä on kasvanut. Syynä on raportin mukaan lisääntynyt lihan-, maitotuotteiden- ja rasvankulutus. YK:n Kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö (Unesco) lisäsi vuonna 2010 perinteisen Välimeren ruokavalion aineettoman kulttuuriperinnön luetteloonsa.

Tutkimustieto punaisen lihan terveysvaikutuksista on lisääntynyt vuosi vuodelta.

Punaisessa lihassa mättää terveyden kannalta monikin asia. Ensinnäkin se on syöpäriski. Maailman terveysjärjestö (WHO) lisäsi vastikään lihajalosteet, kuten makkarat, pekonin ja muut prosessoidut lihavalmisteet, syöpää aiheuttavien tuotteiden listalle. Seuraa lihajalosteille tekevät muun muassa tupakka, alkoholi, arseeni ja asbesti.

Listatut riskitekijät eivät ole vaarallisuudeltaan yhteismitallisia. Siinä missä punainen liha kasvattaa paksusuolisyövän riskiä korkeintaan 1,5-kertaiseksi, kohottaa tupakointi keuhkosyövän riskin jopa 10–20-kertaiseksi. Syöpäriski on silti todellinen. ”Paksu- ja peräsuolisyövät ovat lisääntyneet sekä naisilla että miehillä, näiden yhteys punaiseen

lihaan on selvä. Viitteitä on myös mahalaukun syövästä ja ruokatorven syövästä, mutta siitä ei ole vakuuttavaa näyttöä”, sanoo haastattelemani syöpätutkija, joka ei halua nimeään julki.

WHO:n mukaan riski sairastua paksusuolen syöpään kohoaa 18 prosenttia, jos syö 50 grammaa eli parin pekonisiivun verran prosessoitua lihaa päivittäin. Määrä on neljännes suomalaismiehen keskimääräisestä päivittäisestä liha-annoksesta.

 

Artikkeli on ote Into Kustannuksen kustantamasta Lihansyöjien maa – Miksi suomalaisen ruokavalion on muututtava. Kirjaa voi tilata Vision verkkosivulta.

Taru Anttonen on yhteiskuntatieteiden maisteri, joka on alunperin kotoisin maitotilalta Etelä-Savosta. Anttonen on kirjoittanut yhdessä Jukka Vornasen kanssa tänä syksynä ilmestyneen tietokirjan Lihansyöjien maa: miksi suomalaisten ruokavalion on muututtava?