Pohjoisen ihmiset uuden edessä

Petra Biret Magga-Vars, 38, asuu Vuotson saamelaiskylässä Sodankylässä. Se on saamelaiskylistä eteläisin, ja siitä pohjoiseen leviää saamelaisten kotiseutualue.

Porosaamelaiset muuttivat Vuotson kylään Norjasta 1850-luvulla osittain hyvien jäkälämaiden takia. Vuotsossa eletään poronhoidolla, mutta nykyään rinnalla on kaikilla myös jokin toinen työ. Poronhoito elinkeinona on kallista toisin kuin ennen ja eikä se yksin elätä.

Magga-Varsin perhe on paitsi hoitanut poroja myös tehnyt käsitöitä. Petra Magga-Vars on myös saamelaisen lastenkulttuurikeskuksen toiminnanjohtaja.

Saamelaiskäräjien mukaan Suomessa asuu noin 9000 saamelaista, ja heistä yli 60 prosenttia asuu perinteisen saamelaisalueen ulkopuolella. Saamelaisia asuu myös Ruotsissa, Norjassa ja Venäjällä.

Petra Magga-Varsin asuinalueella ilmastonmuutos tuntuu paljossa. Ilmasto muuttuu lähellä napoja nopeimmin, ja pohjoisen usein luontoa hyvin lähellä elävät ihmiset etsivät jo uudenlaisia selviytymiskeinoja.

Erityisen suuri vaikutus ilmastonmuutoksella on poronhoitoon, joka on keskeinen osa saamelaisten kulttuuria.

Ilmastonmuutos näkyy lähellä luontoa elävien elämässä eri tavoin kuin kaupungissa. Kaupungeissa olosuhteiltaan vaihtelevat syksyt ovat ikäviä. Luontaistaloudessa elävälle huonot olot ovat suuri ongelma.

”Muutoksen keskellä moni on hämmentynyt ja peloissaan. Annetaanko meidän sopeutua ilmastonmuutokseen vai käykö samanaikainen ryntäys pohjoisen kulta- ja öljymaille sekä sulavalle Koillisväylälle meille kohtalokkaaksi?” Magga-Vars miettii.

Annetaanko meidän sopeutua ilmastonmuutokseen vai käykö samanaikainen ryntäys pohjoisen kulta- ja öljymaille sekä sulavalle Koillisväylälle meille kohtalokkaaksi?

Magga-Vars kertoo ettei hän enää kuule ensilumen narskuvan jalan alla, niin kuin silloin, kun hän oli lapsi.

”Eikä siitä ole kuin muutama kymmenen vuotta! Silloin ensilumi tuli lokakuun puolessavälissä.”

Pohjoisen tärkeä elinkeino poronhoito on jo hyvin toisenlaista kuin ennen.

Ilmastonmuutoksen oletetaan vähentävän lumipäiviä ja lisäävän sateisuutta, mutta ainakin vielä nyt talvet ovat lumisempia kuin ennen. Paksulumisinen talvi, jolloin jäätyneen maan päällä on paljon lunta, on poroille vaikea.

Saamelaiset poroyhteisöt siidat odottavat eniten, että lumi sataisi kuivaan pakkasmaahan eikä vesisateisen kauden jälkeiseen kosteaan maaperään, niin kuin yhä useammin käy. Kun kostea maa jäätyy, porot eivät saa kaivettua jäkälää maan alta.

Silloin poronhoitajat sanovat, että pohja on huono. Poroja on paimennettava tarkemmin ja jopa lisäruokinnan turvin. Toistuvat vaikeat talvet ovat poronhoitajille työläitä, ja monet nuoret harkitsevat perinteisten elinkeinojen sijaan helpompia töitä.

Kun porot yrittävät laiduntaa jäätynyttä jäkälää, jäkälä saattaa irrota kokonaan, jolloin sen uusiutuminen on hidasta. Ravinnon saatavuutta haittaa myös säiden vaihtelevuus. Entistä lämpimämmän sään ja vesisateiden jälkeen tulevat pakkaset jäädyttävät lumen pinnan, jolloin jäkälän kaivaminen lumen alta käy poroille vaikeaksi.

Kun lumi sataa juuri ennen joulukuuta märkään maahan, ensilumen tuntu on myös rapainen ja märkä. Syystalvi on merkittävää aikaa poronhoitajille, koska silloin poroja teurastetaan sekä erotellaan teuraiksi ja eloporoiksi. Nyt poroerotuksista on tullut todella likaista työtä.

Epävakaasta ilman lämpötilasta on tullut pohjoisessa arkea.

”Ilman lämpötila vaihtelee yhtäkkiä, ja näin ei ole ollut esimerkiksi isäni aikana. Talvisin on päiviä, jolloin on pakkasta 28 astetta ja seuraavana päivänä on vain 15 astetta”, Magga-Vars kertoo.

Viime talven kovissa 38 asteen pakkasissa eivät nykyajan työvälineet moottorikelkatkaan käynnistyneet kuin kuumailmapuhaltimen tai hiustenkuivaajan voimalla.

Kun lämpötilat heittelevät, myöskään järvet eivät jäädy kunnolla. Tämä tekee poronhoidosta vaarallista. Magga-Varsin mies Mathis Ole Vars kuuluu pohjoisnorjalaiseen Fiettarin siidaan. Siida muuttaa eli jutaa joka vuosi keväällä kohti jäämerta Hammerfestin suunnalle. Perinteinen jutaamismuoto elää vielä vahvasti Finnmarkin alueella.

Jutaamismatka takaisin sisämaahan syyslaidunmaille alkaa lokakuun puolessavälissä. Jutaamisreitit kulkevat vesistöjen halki. Paimenten ja kolmituhatpäisen elon on ylitettävä ne. Kun joet eivät jäädy niin kuin ennen, vaaratilanteilta ei voi välttyä.

”Viime syksynä porojen kuljetuksen aikana, jää petti ja osa poroista putosi jäihin. Koirasta on tullut yksi apukeino muuttuvassa ilmastossa. Kevyt koira voi paimentaa porot pois heikoilta jäältä, jonne paimenet eivät pääse.”

Poropaimenia on pudonnut jäihin jopa joulukuussa. Paimenet olivat luottaneet, että jää kantaa, kuten se on aina ennenkin kantanut.

Saamelaiset poronhoitajat eivät ole juuri käyttäneet aurinkovoiteita, koska he ovat altistuneet enemmälle auringonpaisteelle pikku hiljaa. Kasvojen iho ei ole palanut kenelläkään.

Nyt kymmenen viime vuoden aikana ihovauriot ja auringonpolttamat ja erilaiset ihottumat ovat lisääntyneet.

Poronhoito ja muut luontaiselinkeinot eivät ole enää taloudellisesti kovin tärkeitä, mutta niiden kulttuurinen merkitys saamelaisille on edelleen suuri.

Porolla on ollut suuri rooli saamelaisessa henkisessä elämässä, vanhoissa uskonnoissa ja kielessä. Porotokan koko kertoo poronhoitajan asemasta yhteisössä. Lisäksi poronhoito on tärkeä osa saamelaisten yhteisöllisyyttä ja identiteettiä. Se myös rytmittää vuodenkiertoa.

Saamelaislasten maailmakuva ja arvomaailma lähtevät yleensä perinteisen elinkeinon kuten poronhoidon arvomaailmasta ja luontosuhteesta, johon he kasvavat. Perinteinen tieto ja taito siirtyvät sukupolvelta toiselle esimerkiksi töitä tehdessä.

Ilmastonmuutos on kuitenkin muuttanut sääoloja niin, että perinteiset kokemukset ja tiedot voivat johtaa harhaan. Vanhoista merkeistä ei voi enää päätellä entiseen tapaan, millaista säätä jatkossa on luvassa.

Ilmastonmuutos lisää halukkuutta käyttää pohjoisia maita, ja esimerkiksi Vuotsossa tämä on suuri kysymys. Maasta haluavat osan esimerkiksi kaivosyhtiöt.

Intensiivinen metsätalous valuu yhä pohjoisemmaksi, kun metsä kasvaa nopeammin kuin ennen. Saamelaisten näkökulmasta talouskäytössä ollut metsä ei tarjoa poroille tarvittavaa ravintoa. Lisäksi hidaskasvuiset jäkälät voivat menettää tilaa pohjoiseen leviäville kasvilajeille. Koska porojen laidunalueet eivät pääasiassa ole saamelaisten yksityisomaisuutta vaan valtion tai kuntien maita, heidän omat mahdollisuutensa vaikuttaa maankäyttöön ovat rajalliset.

Vuotson kylä ja monet muut saamelaisalueet ovat jatkuvasti olleet uhan alla. 1960- ja -70 -lukujen taitteessa kylän läpi rakennettiin syvä kanava, joka yhdistää kaksi suurta tekojärveä Lokan ja Porttipahtan toisiinsa. Näin saatiin vesivoimaa, mutta moni saamelaisille tärkeä paikka jäi veden alle ja moni joutui jättämään kotiseutualueensa: omat tutut paikat, porojen laidunalueet ja marjametsät.

Vesistöjen patoamisesta puhutaan edelleen jatkuvasti.

Vesistöjen patoamisesta puhutaan edelleen jatkuvasti.

Vuotso eli pohjoissaameksi Vuohčču tarkoittaa pitkähköä vetistä jänkää eli pohjoisen suota. Se on kuvaava paikan nimi kylälle, jonka läpi kulki ennen pitkähkö luonnonjoki.

Magga-Vars haluaisi, että päättäjät tuntisivat pohjoisen tilanteen paremmin kuin nyt ja auttaisivat pohjoisen asukkaita sopeutumaan.

”Meidän pitäisi saada päättää omista asioistamme ja saada mahdollisuus varautua muuttuviin vuosiin.”

Petra Magga-Varsin mukaan saamelaiset tietävät, että ilmasto muuttuu, ja he yrittävät vaikuttaa elinmahdollisuuksiinsa. Monet saamelaiset olivat esimerkiksi Pariisin ilmastoneuvotteluissa ja hakivat apua kansainväliseltä yhteisöltä. Magga-Varsin mukaan se on tehokkaampaa kuin suomalaisiin vallanpitäjiin vaikuttaminen.

Magga-Varsista ilmastomuutos on pelottava. Hän miettii, kauanko pohjoiset lajit säilyvät ja käyttäytyvät niin kuin he ovat tottuneet. Uudet tuhohyönteiset ja taudit ovat yksi uhka. Leudot talvet lisäävät tunturimittarituhoja. Lämmin ilma tuo myös uusia etelän petoja yhä pohjoisemmaksi. Naali on korvautumassa ketulla. Myös kuivat kesät ovat muuttaneet kasvillisuutta. Nutukkaiden lämmikettä, kenkäheinää, ei enää löydä entisiltä paikoiltaan.

”Me kaikki elämme samassa muuttuvassa ilmastossa, mutta eri kulttuurit tarvitsevat erilaisia sopeutumismahdollisuuksia.”

Petra Biret Magga-Vars sanoo, että ilmastonmuutokseen sopeutumiseen tarvitaan lisää tutkimusta, seurantaa, apua, todisteita ja ennen kaikkea yhteistyötä.

”Me kaikki elämme samassa muuttuvassa ilmastossa, mutta eri kulttuurit tarvitsevat erilaisia sopeutumismahdollisuuksia.”

Lähteitä: Saamelaiskäräjät, ilmasto-opas.fi