Perustulon ehdottajien joukko on kasvanut tasaisesti

Keskustelu perustulosta on ollut viime aikoina vilkasta. Perustulo ei ole kuitenkaan kokonaan uusi asia suomalaisessa keskustelussa, vaan sekä tutkijat että puolueet ovat esittäneet erilaisia perustulomallejaan jo 1980-luvulta lähtien.

Keskustelua perustulosta värittää se, että perustulo tai kansalaispalkka tai negatiivinen tulovero – miksi sitä haluaakin kutsua – on hankala tiivistää muutamaan virkkeeseen. Perustulolla voidaan tarkoittaa hyvin erilaisia asioita, puhua eri summista ja tavoitella erilaisia muutoksia. Toisille perustulo merkitsee vallankumousta, toisille sosiaalietuusjärjestelmän uudistamista. Jan Otto Andersson on kirjoittanut osuvasti siitä ongelmasta, mikä perustulon suuruuden asettamisessa on:

”Mikäli pyritään kansalaistuloon, jonka suuruus mahdollistaa tarveharkintaisten sosiaalietujen tuntuvan supistamisen, osa ihmisistä voi valita elämäntyylin, joka enemmistön näkökulmasta on vastuuton tai haitallinen. Mikäli tyydytään alhaiseen tasoon, on täydennettävä kansalaistuloa sosiaaliturvajärjestelmin, jotka eivät merkittävästi eroa nykyisistä.”

Tutkijoiden ja ajattelijoiden puheenvuoroja 1970-luvulta lähtien

Suomessa idean perustulosta toi ensimmäisen kerran esiin työläiskirjailija Samuli Paronenkirjoittaessaan vuonna 1971 riippumattomuusrahasta, joka takaisi minimitulot kaikille. Piirosen sanoin edellytyksenä rahan saannille oli vain ”olla ihminen”.

Vuonna 1980 ilmestyneessä kirjassaan ”Suomi 1980-luvulla – Pehmeän kehityksen tie” Osmo Lampinen ja Osmo Soininvaara ehdottivat työn ja toimeentulon välisen sidoksen höllentämistä ja kansalaispalkan maksamista kaikille. Sen avulla osa ihmisistä voisi työskennellä yhteiskunnan ”pehmeällä sektorilla”, eli hoitotyössä, luovissa ammateissa ja kansalaisjärjestöissä. Soininvaara jatkoi aiheen kehittelyä muissa kirjoissaan 1980-luvulla.

Professorit Jaakko Uotila ja Paavo Uusitalo hahmottelivat eräänlaista perustuloa tai sapattivuosijärjestelmää kirjassaan ”Työttömyys, laki ja talous” vuonna 1984. Vuonna 1988 vihreissä toiminut David Pemberton ja keskustalainen Olli Rehn kokosivat ryhmän henkilöitä Vaihtoehtoinen yhteiskuntapolitiikka -seuran yhteyteen. Ryhmä sai nimekseen VYPSin Perustuloryhmä. Ilpo Lahtinen kokosi ryhmän keskustelujen pohjalta kirjan ”Perustulo – Kansalaisen palkka”, jossa hän ehdotti osittaiseen perustuloon siirtymistä.

Helsingin entinen apulaiskaupunginjohtaja Pekka Korpinen esitti vuonna 1989 kaikille suurta kansalaispalkkaa, tasaveroprosentiksi 30% ja kaikkien valtion tarjoamien palvelujen tekemistä maksulliseksi.

Uuden sykäyksen keskustelulle antoi Osmo Soininvaara vuonna 1994. Hän kirjoitti sosiaali- ja terveyshallituksen toimeksiannosta raportin ”Hahmotelma perustulomallista” ja otti raportin laskelmat mukaan palkittuun kirjaansa ”Hyvinvointivaltion eloonjäämisoppi”. Soininvaara sai käyttöönsä KOTO-tietokoneohjelman, jonka avulla pystyi tutkimaan verotuksen, tulonsiirtojen ja maksujen yhteisvaikutusta. Ohjelman avulla Soininvaara sai kirjaansa tarkkoja laskelmia perustulon tueksi.

Soininvaara esitti osittaista perustuloa, jonka lisäksi pienituloisille maksettaisiin syyperustaista lisätukea. Soininvaaran mukaan täyttä perustuloa ei ole mahdollista eikä järkevää ottaa Suomessa käyttöön, sillä suurten ja vaikeasti ennakoitavien muutosten tekeminen olisi uhkarohkeata. Soininvaaran mukaan osittainen perustulo kannustaa ihmisiä työntekoon. Täydellinen perustulo sen sijaan pitää sisällään ajatuksen työstä vapautumisesta, mikä voi olla ajankohtaista vasta automaation edetessä.

Soininvaaran jälkeen moni taho on tehnyt erilaisia taustalaskelmia perustulosta. Muun muassa Vihreä ajatuspaja Visio ja Vihreä eduskuntaryhmä ovat teettäneet mikrosimulaatioita perustulosta Kelan ja eduskunnan tietopalvelun kanssa. On myös selvitetty perustulon kannatusta Suomessa. Suomalaisten asenteita perustuloon selvitti vuonna 2002 Jan Otto Andersson ja Olli Kangas. Heidän kyselytutkimuksessaan kävi ilmi, että suurin osa suomalaisista hyväksyy ajatuksen perustulosta, mutta eri termien käyttö vaikutti tuloksiin. Osallistumistuloa kannatti 80%, negatiivista tuloveroa 76%, perustuloa 63% ja kansalaispalkkaa 59% kyselyyn osallistuneista.

1990-luvulla keskustelu aiheesta jatkui myös lehtien palstoilla ja eri ihmisten puheenvuoroissa. Yksi merkittävimpiä oli arkkipiispa John Vikströmin puhe työttömien ihmisoikeuspäivillä vuonna 1997. Puheessaan Vikström sanoi kannattavansa perustuloa nimenomaan ihmisarvon näkökulmasta. Se ei olisi alentava kuten nykyinen tukisysteemi. Perustulo antaisi kansalaiselle viestin: olet tärkeä, et taakka, vaan resurssi yhteiskunnalle.

1990-luvulla perustulo nousi jo sen verran suureksi puheenaiheeksi, että niin puolueet kuin erilaiset etujärjestöt alkoivat ottaa aiheeseen kantaa.

Puolueiden ja etujärjestöjen kannanotot

Suomalaisista puolueista vihreät ovat ajaneet perustuloa kaikkein pisimpään. Perustulo on ollut osa vihreiden ohjelmia jo 1980-luvulta lähtien ja puolue on nostanut perustulon vaaliteemakseen useissa vaaleissa.

Toinen puolue, joka nosti perustulon kärkiteemakseen oli Nuorsuomalaiset. Puolueen puheenjohtaja Risto E. J. Penttilä vertasi perustulon käyttöönottoa torpparien vapautukseen. Puolue myös laski konkreettisen ehdotuksen perustulosta.

Keskustan vuoden 1999 eduskuntavaaleja varten laatima Työreformi-ohjelma sisälsi monia perustulon suuntaan vieviä uudistuksia. Ohjelmassa todettiin tehtävän ”uudistuksia perustulon hengessä”. Ohjelmaan kuului syyperustaisen järjestelmän yksinkertaistaminen ja vähemmän tuottavan työn verokiilan voimakas kaventaminen. Nyt keskusta esittää vaaliohjelmassaan perustulokokeilua. Kokeilulle antaa selkänojaa Ajatuspaja Tänkin, Sitran ja Telan tekemä selvitys kokeilun toteuttamisen mahdollisuuksista.

Vasemmisto on ollut jakautunut perustulokysymyksessä. Kommunistisen puolueen viimeisessä puolueohjelmassa vuodelta 1987 perustulo nähtiin tulevaisuuden kommunistisen yhteiskunnan perustana. Kun kommunistien ja SKDL:n raunioille perustettiin Vasemmistoliittoa, tuli uuden puolueen ohjelmaan alusta asti selkeä vaatimus perustulosta. Puolue hyväksyi vuonna 2012 oman laskelmiin perustuvan perustulomallinsa.

Sosiaalidemokraatit sen sijaan eivät ole lämmenneet perustulolle. SDP:n puoluekokouksessa 1996 ehdotettiin perustuloa, mutta ehdotukset tyrmättiin liian kalliina. Ammattiyhdistysliike on linjassa SDP:n kanssa. Vuonna 1994 SAK julkaisi raportin ”Mikä ihmeen perustulo?”, jossa puolustettiin voimakkaasti ansiosidonnaisuuteen perustuvaa mallia ja vastustettiin perustuloa alistumisena työelämän huonontumiselle.

Vuonna 1998 selvitysmies Pentti Arajärvi (sd) teki monia ehdotuksia toimeentuloturvan selkeyttämiseksi, mutta tyrmäsi perustulon yhteiskuntamoraalia rapauttavana. SDP:n ajatuspaja Kalevi Sorsa -säätiö julkaisi 2007 raportin, jossa argumentoitiin voimakkaasti perustuloa vastaan. Perustulon sijaan raportissa ehdotettiin nykymallin kehittämistä kannustavampaan suuntaan ja mm. keikkasetelin käyttöönottoa helpottamaan lyhytaikaista työllistymistä.

Kokoomus on suhtautunut kriittisesti perustuloon, joskin puolueessa on ollut myös puolestapuhujia negatiiviselle tuloverolle ja on esitetty mm. yrittäjien perustuloa korvaamaan nykyistä starttirahaa. Kansallinen sivistysliitto julkaisi vuonna 2007 raportin Perustulo – sisällä vai ulkona. Työnantajaliitot ovat kannanotoissaan korostaneet työn tekemisen tärkeyttä. Vuonna 1995 TT julkaisi raportin nimeltä ”Työtä vai kansalaispalkkaa”, jossa vaadittiin sosiaalitukien pienentämistä ja siksi myös tiukkaa tukien syyperustaisuutta.

Oikeistoliberaali ajatuspaja Libera esitti vuonna 2012 ajatuksen perustilistä, joka oli yhdenlainen sovellus perustulosta.

Suomessa esitetyt konkreettiset perustulomallit

Periaatteellista keskustelua perustulosta on paljon enemmän kuin konkreettisia esityksiä. Tämä on johtunut ainakin osittain siitä, että perustulomallien tarkka esittäminen vaatii ainakin jonkinlaista mikrosimulointia.

Esittelen tässä lyhyesti Suomessa esitetyt mallit, joihin on sisältynyt konkreettisia ehdotuksia perustulon suuruudesta ja perustuloon liitetystä veromallista.

Jan Otto Anderssonin kansalaistulomalli

Vasemmistolainen taloustutkija Jan Otto Andersson hahmotteli 19080-luvulla kansalaistulon suhdetta keskituloon ja päätyy kansalaistuloon, joka olisi voinut olla vuoden 1988 tilanteessa 2000 mk/kuussa, jolloin bruttoveroasteeksi olisi tullut n. 50%. Andersson laski verotuksen ja perustulon suhdetta myös muilla luvuilla.

Kansalaistulon kokonaiskustannus 24 miljardia markkaa kerättäisiin verottamalla kaikkia muita tuloja kuin kansalaistuloa 27% tuloverolla ja asettamalla arvonlisäveroksi 25%. Lisäksi luonnonvarojen käytön, omaisuuden ja perintöjen verotusta kiristettäisiin.

Myöhemmin Andersson on lisännyt kansalaistulomalliinsa mahdollisuuden kansalaispalkkaan. Se olisi eräänlainen korotettu kansalaistulo, joka maksetaan toiminnasta ”kolmannessa sektorissa” eli ”kansalaistyöstä”.

Ilpo Lahtisen osittaisen perustulon malli

Ilpo Lahtisen vuonna 1992 hahmotteleman mallin elementit ovat osittainen perustulo, perustulolisä ja hoitoavustus. Niiden hallinnosta vastaisi yksi valtiollinen virasto, jolle kuuluisi myös verotus. Osittainen perustulo olisi n. 2000 mk/kk ja veroaste 40%. Verotuksen break-even-kohta olisi 5000 mk/kk, eli vasta tätä enemmän ansaitsevat maksaisivat veroja. Perustulolisä olisi veroton lisä niille ryhmille, jotka ilman sitä joutuisivat turvautumaan toimeentulotukeen ja asumistukeen. Hoitoavustus turvaisi hoidon tarpeessa oleville peruselintason.

Nuorsuomalaisten perustulomalli

Nuorsuomalaiset esitteli oman perustulomallinsa vuonna 1998. Mallissa jokainen kansalainen saisi perustulon ja verovapauden 4000 markan kuukausituloihin asti (kaikki tulot huomioiden). Yli menevältä osalta maksettaisiin veroa esim. 47 % (ilman valtion velkaa tasavero voisi olla alle 35 %, pääomatulojen ja alv:n kanssa harmonisoituna alle 30 %). Asumis- ja erityistuen summaa pienennetään 15 %:lla saajan tuloista, minkä lisäksi 10 % tuloista menee mahdollisen sotutililainan takaisinmaksuun. Työnteon kannattavuutta kuvaava rajavero olisi siis maksimissaan hieman yli 60 %, kun se oli vuoden 1998 järjestelmässä jopa 100 %.

Perustulon määrä olisi 1300 mk/kk. Se olisi ikäporrastettu siten, että nuorilla summa kasvaa 0-16 ikävuoden välillä 25% perustulosta täyteen perustuloon. Työikäiset saisivat täyden perustulon. Perustulo alkaisi nousta 60 ikävuodesta ylöspäin 140%:iin (1820 mk/kk), joka olisi yli 70-vuotiaiden perustulo.

Nuorsuomalaisten mallissa oli lisäksi laskettu erilliset hoivasetelijärjestelmä, asumistuki, erityistuki ja sotutili. Ansiosidonnaiset etuudet olisivat kunkin vapaaehtoisesti hankittavissa esim. vakuutuksin.

Malliin kuului myös kansalaistyö. Julkinen sektori olisi velvoitettu osoittamaan työllistämistyötä jokaiselle halukkaalle markkinatyöhön kannustavalla palkalla (esim. 20 mk/h). Työllä olisi mahdollista korottaa perustuloaan työskentelemällä enintään 100 h/kk lähinnä ympäristönhoidon, valistustyön, julkisten palvelujen aputöiden (mm. turistiopastus) ja ns. kolmannen sektorin töiden parissa. Paikat valittaisiin siten, että kilpailuongelmia yksityisen sektorin kanssa ei olisi.

Liberan perustili

Ajatuspaja Liberan mallissa jokainen saa aikuisiän kynnyksellä perustililleen 20 000 euroa lahjoituksena yhteiskunnalta. Tämä on tilin peruspääoma. Sitä saa nostaa maksimissaan 400 euroa kuussa. Tilille on pakko tallettaa 10 prosenttia ansiotuloista. Jos tilin saldo ylittää peruspääoman 20 000 euroa, saa sieltä nostaa kuinka paljon tahansa. Jos saldo menee miinukselle, taataan jokaiselle joka tapauksessa 400 euroa kuussa.

Malli olisi siis 400 euron perustulo kaikille, mutta se sisältää ajatuksen, että perustilille voi kerryttää rahaa ja maksaa sieltä palveluita ilman verokiilaa toisten ihmisten perustileille.

Vasemmistoliiton perustulomalli

Vasemmistoliitto esitteli mallinsa 2012. Puolueen esityksessä perustuloon siirryttäisiin vähitellen perusturvaa korottamalla ja yhtenäistämällä. Perustulo olisi 620 euroa ja sen päälle voisi hakea syyperustaista perusturvaa 130 euron edestä (työttömyyden, sairauden, opiskelun, lasten kotihoidon tai muun vastaavan syyn nojalla), jolloin perusturvan kokonaistaso olisi 750 euroa.

Lapsilisät, ansiosidonnaiset etuudet ja asumistuki säilyisivät. Kansaneläkkeen saajille maksettaisiin 750 euron suuruinen takuueläke. Perustulo olisi itsessään verovapaa ja kaikkia sen ylittäviä tuloja verotettaisiin progressiivisesti asteikolla 30-57 %.

Vihreä perustulomalli

Vihreiden varsinainen mikrosimuloitu perustulomalli esiteltiin ensimmäisen kerran 2007. Se päivitettiin vuonna 2014.

Vihreiden perustulomallissa perustulon taso olisi 560 euroa kuussa ja veroprosentti 41%. Yli 50 000 euron vuosituloille veroprosentti olisi 49%. Yksityishenkilöiden pääomatuloveroprosentti olisi 33% alle 40 000 euron vuosituloista ja 35% yli 40 000 euron vuosituloista. .

Mikrosimuloinnin perusteella malli on kustannusneutraali nykyjärjestelmään nähden, kun ympäristö- ja kiinteistöveroa korotetaan yhteensä n. 720 miljoonaa euroa. Vihreät ehdottavat lisäksi erillistä perusvähennystä pienentämään pienten tulojen ansiotuloveroprosenttia. Vihreiden mallissa ansiosidonnaiset ja muut perustuloa suuremmat etuudet säilyvät, mutta ne nettoutetaan yhteensopiviksi perustulon kanssa niin, että tuen taso säilyy nykyisellään.

Eteneekö perustulo?

Viimeisen vuoden aikana keskustelussa on keskitytty vaatimaan kokeilua perustulosta. Mikrosimulointeihin perustuvia malleja onkin tehty jo monia eivätkä ne pysty ennustamaan ihmisten käyttäytymisen muutosta. Siksi kokeilu olisi perusteltu. Jos gallupit pitävät paikkansa ja keskusta voittaa vaalit, on kokeilu lähempänä kuin koskaan, sillä keskustan vaaliohjelmassa on mukana vaatimus perustulokokeilusta.

Artikkeli on päivitetty lyhennelmä vuonna 2007 julkaistusta artikkelista ”Kohti perustuloa – perustulokeskustelua Suomessa ja maailmalla”. Alkuperäisestä artikkelissa löytyy laajempi lähdeluettelo.

Kirjallisuutta ja linkkejä

Andersson, Jan Otto & Kangas, Olli: Perustulon kannatus Suomessa. Yhteiskuntapolitiikka 2002(67):2, 293–307.

Andersson, Jan Otto: Inkomst utan arbete? Debatten om medborgarlön i Finland och Sverige. Historisk Tidskrift för Finland 2/1998, 356-377.

Haataja, Anita: Verotuki, pohjavähennys vai perustulo? Vaihtoehdot empiirisessä tarkastelussa. Teoksessa Niemelä, Heikki, Saari, Juho & Salminen, Kari: Innovatiivinen sosiaalipolitiikka. Kansaneläkelaitos 1998.

Kopra, Ville: Perustulo – kova vai pehmeä paketti?. Kalevi Sorsan säätiön julkaisuja 1/2007.

Korpinen, Pekka: Valtio ja vapauden kasvu. Hanki ja Jää 1989.

Lahtinen, Ilpo: Perustulo, kansalaisen palkka. Hanki ja Jää 1992.

Lampinen, Osmo ja Soininvaara, Osmo: Suomi 1980-luvulla – Pehmeän kehityksen tie. WSOY 1980.

Soininvaara, Osmo: Hahmotelma perustulomallista. Sosiaali- ja terveysministeriön monisteita 1994:2, 1994a.

Ajatuspaja E2:n tiedote: Myös hyvätuloiset suomalaiset kannattavat perustuloa

https://vasemmistonperustulo.wordpress.com/

http://www.vihreat.fi/perustulo

http://www.libera.fi/perustili/perustili-koottu-aineisto/

http://thinktaenk.fi/wp-content/uploads/2014/11/perustulo.pdf

Ville Ylikahri on Helsingin työväenopiston rehtori ja Vihreän Sivistysliiton entinen pääsihteeri. Työn ohessa Ylikahri toimii aktiivisesti Helsingin kunnallispolitiikassa ja hän on koulutukseltaan historianopettaja.