Perustulo ei maksa miljardeja

Perustulosta puhutaan taas ilahduttavan paljon. Vihreä Tuuma haluaa olla mukana tekemässä perustulosta yhtä eduskuntavaalikevään keskeisiä teemoja.

Tämän teemanumeron jutuissa käy hyvin ilmi, että perustulosta – tai kansalaispalkasta – on puhuttu jo pitkään. Monet tahot ovat esittäneet enemmän tai vähemmän laskelmiin perustuvia mallejaan aiheesta jo 1980-luvulta lähtien.

Viime vuosina perustulokeskustelu on muuttunut aiempaa konkreettisemmaksi, kun sekä vihreät että vasemmistoliitto ovat käyttäneet mikrosimulointeja malliensa pohjana. Lisäksi on tehty selvityksiä perustulokokeilun mahdollisuuksista. Vaikka eri tahot ovat selittäneet ja avanneet perustuloa, riittää aiheesta silti tahallista ja tahatonta väärinymmärrystä. Edelleen julkisuudessa väitetään, että perustulo maksaisi jopa 15 miljardia euroa. Kyllähän perustulon maksaminen kaikille niin paljon maksaisikin, mutta missään perustulomallissa ei esitetäkään perustuloa ilman suurta veroremonttia. Ainakin vihreiden perustulomallit ovat aina pyrkineet olemaan kustannusneutraaleja. Perustulo kerätään suurituloisilta asteittain pois verotuksen avulla.

Perustulon ehdottaminen on hankalaa, sillä perusteluissa on helposti joko liian yksinkertainen tai liian monimutkainen. Jos vain vaatii perustuloa, ei tarvitse juuttua hankaliin ongelmakysymyksiin vaikkapa asumistuen yhteensovituksesta. Toisaalta silloin vastustajien on helppo sanoa, että perustulo ei ole toteuttamiskelpoinen, vaan pelkkä ilmaan heitetty visio.

Jos taas yrittää selvittää perustuloa tarkemmin mikrosimulointien avulla, löytää monta hankalaa kohtaa siinä, miten nykyinen sosiaaliturvaviidakko muutetaan perustuloksi ja mitkä ryhmät voittavat ja mitkä häviävät. Tällöin vastustajat voivat sanoa, että selvitysten mukaan asiaan liittyy aivan liian monta ongelmaa.

Todistustaakka on ymmärrettävästi perustulon puolustajilla. Usein tulee kuitenkin mieleen, että kannattaisiko kukaan nykyisenkaltaista sosiaaliturvajärjestelmää, jos sitä nyt joku esittäisi. Kuka pitäisi optimaalisena mallia, jossa henkilö saa korvausta Kelalta, kunhan ei tee mitään työtä ja sen päälle pitää hakea kunnan sosiaalitoimistosta toimeentulotukea. Ja että korvaukset riippuvat siitä, sattuuko henkilö olemaan yrittäjä, työtön, apurahatutkija tai kotiäiti.

Perustulo ei ole ihmelääke ja sen käyttöönottoon liittyy ihan oikeita avoimia kysymyksiä. Perustulo ei poistaisi kaikkea byrokratiaa, mutta aika paljon siitä. Perustulo ei poistaisi kannustinloukkuja, mutta aika suuren osan niistä. Siksi perustuloa kannattaisi kokeilla tai ainakin kehittää nykyisiä tukijärjestelmiä perustulon suuntaan esimerkiksi selkeyttämällä ja kasvattamalla tukien sitä osaa, joka ei muutu tulojen muuttuessa.

Tässä teemanumerossa perustuloa tarkastellaan eri näkökulmista. Toivottavasti artikkelit avaavat asiaa ja väärinymmärtäminen muuttuu aidoksi pohdinnaksi perustulomallien vahvuuksista ja heikkouksista.

Ville Ylikahri on Helsingin työväenopiston rehtori ja Vihreän Sivistysliiton entinen pääsihteeri. Työn ohessa Ylikahri toimii aktiivisesti Helsingin kunnallispolitiikassa ja hän on koulutukseltaan historianopettaja.