Nuorten poliittiset vaikutusmahdollisuudet vaihtelevat kunnittain

Vuonna 2015 uudistuneen kuntalain myötä nuorten osallisuuden edistämiseksi lakiin kirjattiin vaatimus, että jokaisen kunnan tulee perustaa nuorisovaltuusto nuorten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien varmistamiseksi. Tänään nuorisovaltuusto tai vastaava nuorten vaikuttajaryhmä löytyy valtaosasta Suomen kuntia, ja niiden vaikutusmahdollisuudet vaihtelevat kunnasta riippuen.

Kuntalain 26. pykälä säätää, että jokaisen Suomen kunnan tulee perustaa nuorisovaltuusto tai vastaava nuorten vaikuttajaryhmä. Nuorisovaltuustot edustavat nuoria kunnan päätöksenteossa, ja niiden työtä tukee ja etuja valvoo Suomen Nuorisovaltuustojen Liitto ry. (Nuva ry.). Liiton puheenjohtaja Kimi Uosukainen kuvaa nuorisovaltuustojen roolia lappeelleen käännetyksi tiimalasiksi: Nuorisovaltuustojen tehtävä on paitsi tuoda nuorten ääni kuuluviin, tehdä aloitteita ja ottaa kantaa kuntapäättäjien suuntaan, mutta myös tiedottaa nuoria kunnan päätöksenteosta ja auttaa heitä löytämään keinoja vaikuttaa.

Uosukaisen mukaan nuorisovaltuustojen toiminnassa keskeistä on vaikuttaminen.

”Vaikuttaminen on yhdenvertaisuuskysymys: nuorten on saatava vaikuttaa heitä koskevaan päätöksentekoon. Nuoria ei tule nähdä vain asiakkaina tai palveluiden kohteina, vaan aktiivisina toimijoina.”

Uosukainen sanoo, että nuoria on tärkeää kuulla päätöksenteossa monesta syystä.

”Me liian harvoin vastataan siihen kysymykseen, miksi nuoria on tärkeä kuulla. Lähdetään siitä, että se tuottaa jotain lisäarvoa valmisteluun, kun kaikki kuntalaiset ovat mukana. Mutta viimeisenä kyse on osallistumisoikeudesta ja yhdenvertaisuuskysymyksestä. Ei voi olla niin, että kunta saa valita onko nuorilla oikeutta osallistua, sillä nuoret eivät saa valita asuinkuntaansa. Lisäksi kyse on merkittävästä yhdenvertaisuuskysymyksestä, kun katsotaan pitkälle eteenpäin. Kuka tätä yhteiskuntaa rakentaa? Millä ehdoilla, arvoilla ja ajatuksilla?”

Nuorisovaltuustojen vaikuttavuus ja vaikutusmahdollisuudet

Kuntalain mukaan nuorille on annettava mahdollisuus vaikuttaa laaja-alaisesti kunnan eri toimialojen toiminnan suunnitteluun, valmisteluun, toteuttamiseen ja seurantaan asioissa, joiden nuorisovaltuusto arvioi olevan lasten ja nuorten kannalta merkittäviä. Nuorisolaki vuodelta 2016 lisää, että lapsia ja nuoria on kuultava heitä koskevissa päätöksissä. Laissa nuorille taataan siis laajat vaikutusmahdollisuudet.

Nuorisovaltuustojen vaikutusmahdollisuudet kunnan eri osa-alueisiin tarkoittavat esimerkiksi puhe- ja läsnäolo-oikeutta lautakunnissa, kunnanvaltuustossa ja -hallituksessa. Erot kuntien välillä ovat suuria: osassa kunnista nuorilla on edustaja kaikissa lautakunnissa ja kunnanvaltuustossa, toisissa kunnissa edustaja toimii ainoastaan nuorisopolitiikkaan katsottavissa lautakunnissa, kuten nuorisolautakunnassa. Nuorisovaltuustojen vaikuttavuus vaihtelee siis reilusti kuntien välillä. Uosukainen toteaa, että paikallisen nuorisovaltuuston vaikuttavuus on yhteydessä kunnan muuhun avoimuuteen ja kuntalaisten osallistamiseen.

”Monissa kunnissa on tajuttu jo aikaa sitten, että asukkaiden mukaan ottaminen ja kuuleminen on tulevaisuustekijä. Näissä kunnissa nuorisovaltuustojen toiminta elää ja porskuttaa hyvin. Sellaisissa kunnissa, joissa ei toimita näin, on nuorisovaltuustojen toiminta ainakin alussa haastavaa.”

Kunnanhallituksen tehtävä on vastata nuorisovaltuustojen toimintaedellytyksistä. Nuva ry:n puheenjohtaja Uosukainen näkee valtuusto- ja lautakuntapaikat keskeisinä toimintaedellytyksien varmistamiseksi.

”On vaikea nähdä, että yksikään kunta voisi täyttää näitä toimintaedellytyksiä ilman, että on nämä lautakunta- ja valtuustopaikat. Koska laissa on pitkä luettelo siitä, mihin asioihin nuorilla ja nuorisovaltuustolla on oikeus vaikuttaa, mutta pihvi löytyy sieltä lopusta: mihin nuorisovaltuusto katsoo olevan nuorten ja lasten kannalta merkittävää vaikuttaa. Viimeistään talousarvion kautta kaikki kunnan asiat koskettavat nuoria.”

Monessa kunnassa ei kuitenkaan ajatella näin, vaan kunnanhallitus määrittelee nuorisovaltuuston toimintakentän erityisesti edustuksellisissa elimissä, kuten lautakunnissa. Uosukainen kertoo, että iso haaste nuorten kuulemisessa saattaakin olla, että nuorten osallistuminen voi pahimmillaan typistyä muodollisuuksiin ja minimeihin.

Kuntaliiton erityisasiantuntija Päivi Kurikka näkee myös, että nuorten tulisi päästä laaja-alaisesti osallistumaan eri toimialojen toiminnan suunnitteluun, valmisteluun, toteuttamiseen ja seurantaan, ja tämän varmistamiseksi tulisi huolehtia sopivista toimintatavoista.

”Nuorille voidaan järjestää esimerkiksi omia suunnittelutyöpajoja, joissa päästään hyödyntämään heidän omaa kokemusasiantuntijuuttaan. Toisaalta on jo olemassa hyvä kokemuksia siitä, kun ikäihmiset ja nuoret ovat yhdessä tällaisissa työpajoissa. Palvelumuotoilun menetelmät ovat osoittautuneet hyviksi, kun puhutaan erilaisista suunnittelu- ja valmisteluprosesseista. Uskon, että kun nuoret ovat olleet mukana suunnittelemassa, lähtevät he mukaan myös toteuttamaan asioita. Arviointi kuuluu oleellisena tähän prosessiin, myös siinä pitää antaa ääni nuorille. Nuoria ja kuntien päättäjiä tulisi myös saattaa yhteen näissä prosesseissa.”

Erilaisia tapoja osallistaa nuoria on kokeiltu esimerkiksi Helsingissä, joka on jättäytynyt virallisen nuorisovaltuustojärjestelmän ulkopuolelle. Kaupungissa toimii sen sijaan Ruuti –niminen vaikuttamisjärjestelmä, joka koostuu sekä vaikuttamisneuvostosta (vaaleilla valittava niin kutsuttu ruudin ydinryhmä) sekä kaikille nuorille avoimista vaikuttamispaikoista. Ruudin kautta nuoret voivat esimerkiksi jättää kuntalaisaloitteita, tavata päättäjiä sekä osallistua vapaa-ajan toimintojen ja palveluiden budjetointiin. Helsingin entinen nuorisotoimenjohtaja Tommi Laitio on perustellut tätä valintaa sillä, että kuntalaki antaa kunnalle laajat mahdollisuudet päättää vaikuttajaryhmän muodosta ja toimintatavoista, ja Helsingissä on haluttu painottaa laajaa osallistumista sekä suoraa demokratiaa.

Huomioitavaa on, että kunta- tai nuorisolaki ei suoraan säädä, että vaikutusmahdollisuudet tulee tarjota nuorisovaltuustolle, vaan laeissa puhutaan nuorista yleisesti. Päivi Kurikka sanookin, että ”Minusta kunnat voisivat rohkeammin hakea erilaisia kuulemisen väyliä ja kuunnella erilaisia nuorten ryhmiä, kouluissa ja nuorisotaloilla, harrastusjärjestöjen piiristä. Pelkkä nuorten vaikuttajaryhmien, kuten nuorisovaltuustojen, kuuleminen ei nykypäivänä riitä. Nuo ryhmät edustavat vain pientä ja muutenkin aktiivista joukkoa nuoria, jolloin niiden kautta äänettömät ja syrjässä olevat nuoret eivät saa ääntään kuuluviin.”

Kimi Uosukainen on samoilla linjoilla siitä, että nuorisovaltuustojen ei tule olla ainoa vaikuttamisen kanava.

”On hyvä alleviivata, että nuorisovaltuustot ovat yksi nuorten osallistumisen ja vaikuttamisen tavoista. Me olemme sanoittaneet sen niin päin, että jokaisella nuorella tulee olla oikeus vaikuttaa häntä kiinnostaviin asioihin hänelle ominaisilla tavoilla. Näemme, että nuorisovaltuustot ovat yksi vaikuttava tapa, ja sen tueksi tarvitaan muita.”

Aktiiviset ja äänettömät nuoret

Päivi Kurikan mukaan nuorisovaltuustot edustavat pääasiassa pientä ja aktiivista joukkoa nuoria, eivät kaikkia kunnan nuoria. Tutkimusten mukaan uusien vaikutusmahdollisuuksien tarjoaminen voi kiihdyttää jo olemassa olevia epätasa-arvoisia rakenteita poliittiseen osallistumiseen liittyen: muutenkin aktiiviset nuoret osallistuvat entistä enemmän ja useammassa kanavassa yhteiskunnassa, jolloin tämän kaltaiset uudet vaikuttamisenkanavat eivät ole edustuksellinen kattaus kunnan nuorista vaan koostuvat lähinnä muutenkin aktiivista nuorista kuntalaisista, jotka tulevat paremmasta sosioekonomisesta tausta.

Kimi Uosukainen näkee kuitenkin ongelmia tässä ajatusmallissa, kun puhutaan nuorisovaltuustoista ja sen sisäisistä yhdenvertaisuuskysymyksistä.

“Nuorisovaltuustoihin kohdistetaan joissain keskusteluissa ihan kohtuuttomia vaatimuksia siitä, että niiden pitäisi tavoittaa jokainen kunnan nuori. Yhdenvertaisuusnäkökulmasta on ongelmallista, että ajatellaan, että nuorille voidaan asettaa näin kohtuuttomia edustuksellisia paineita. Ajatellaan, että malli on huono, jos nuoret eivät näitä asioita ratkaise. Samaan aikaan suljetaan silmät siltä kritiikiltä, mikä liittyy tähän koko edustukselliseen järjestelmään, koska se on vaikeampaa ja perustavanlaatuisempaa. Esimerkkinä meillä on isojenkin kaupunkien nuorisotoimenjohtajia, jotka ovat huolissaan siitä, edustaako nuorisovaltuusto kaikkia kunnan nuoria, mutta he eivät kuitenkaan ole valmiita kysymään samaa työnantajastaan.”

Lisäksi on ihmisryhmiä, jotka vaikuttavat pärjäävät nuorisovaltuustovaaleissa kuin vastaavat ryhmät yleisissä vaaleissa.

” Olen tehnyt sellaisen empiirisen havainnon, että maahanmuuttajataustaiset nuoret pärjäävät nuorisovaltuustovaaleissa paremmin kuin maahanmuuttajataustaiset kunta- tai muissa vaaleissa. Nuorisovaltuustot tavoittavat myös sellaisia kohderyhmiä, joita siellä aikuisten politiikkamaailmassa ei tavoiteta”, Uosukainen kertoo.

Nuorisovaltuustojen liitto sanoo tekevänsä aktiivista työtä edustuksellisuuden parantamiseksi. Nuorisovaltuustojen tekeminen lakisääteisiksi oli iso voitto, ja vapauttaa resursseja muuhun.

”Itse toivon, näen ja uskonkin siihen, että kun ei tarvitse enää perustella olemassaoloaan ja nuorten kuulemisen tärkeyttä, voidaan siirtyä laadulliseen kehittämiseen, milloin vastataan juuri näihin yhdenvertaisuuskysymyksiin” Uosukainen toteaa.

Mikäli nuorten vaikutusmahdollisuuksiin halutaan panostaa ja auttaa nuorten kasvua demokraattisiksi kansalaisiksi, nuorisovaltuustoihin sekä muihin osallistaviin toimiin sijoittaminen kannattaa. Yksi iso sijoittamisen paikka on tuleva maakuntauudistus, ja siihen liittyvät maakunnalliset nuorisovaltuustot.

Lähteet

Kuntalaki 410/2015. Annettu Helsingissä 10.4.2015.

Myllyniemi, Sami (2013) Nuorisobarometri, Opetus- ja kulttuuriministeriö, Nuorisoasiain neuvottelukunta, Nuorisotutkimusverkosto, Helsinki: 2014.

Nuorisolaki 1285/2016. Annettu Helsingissä 21.12.2016.

Suomen Nuorisovaltuustojen liitto ry. www.nuva.fi

Tommi Laition vastaus aloitteseen nuorisovaltuuston perustamiseksi Helsinkiin.

 

Janette Huttunen on valtio-opin tohtorikoulutettava, Vihreiden tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyöryhmän puheenjohtaja sekä Tuuman Yhdenvertaisuus-numeron päätoimittaja.