Nuoriso on pilalla – vai onko sittenkään?

Aikuiset ovat aina olleet huolissaan nuorten passiivisuudesta ja haluttomuudesta yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Mediassa kohistaan vaalien alla nuorten alhaisesta äänestysaktiivisuudesta. Haastattelen asiantuntija Sami Myllyniemeä, jonka mukaan syytä huoleen ei kuitenkaan ole.

Katson ympärilleni marssiessani ilmastotekojen puolesta. Näen paljon nuorista purkautuvaa turhautumista ja tahtoa vaikuttaa. Vaikka nuoret ovat viime aikoina pitäneet meteliä esimerkiksi ilmastoon liittyvissä kysymyksissä, mediassa tunnutaan olevan huolissaan nuorten passiivisuudesta ja haluttomuudesta vaikuttaa. Etenkin kevään eduskuntavaalien alla alhainen äänestysaktiivisuus näyttää huolestuttavan aikuisia. Kysyn nuoriin perehtyneeltä tutkijalta sitä, miksi nuorista ollaan niin huolissaan. Nuorisotutkimusseuran tilastotutkija Sami Myllyniemi, onko nykynuoriso pilalla?

“Ainahan nuoriso on ollut pilalla!” Myllyniemi naurahtaa. “En olisi kovin huolissani nuorista.” Nuoret ovat monesti historian saatossa osoittaneet halunsa ja kykynsä vaikuttaa yhteiskunnan tulevaisuuden suuntaan. Myllyniemen mukaan suuret globaalit huolenaiheet aktivoivat nuoria vaikuttamiseen. “1980-luvulla nuoret olivat yhteiskunnallisesti valveutuneita, sillä meneillään oli kylmä sota. Pelko ydinpommista sai nuoret marssimaan rauhan puolesta. 1990-luvulla kylmä sota oli ohi ja taloudessa alkoi laskusuhdanne. Talouden lisäksi myös nuoriso lamaantui. Erityisesti 2010-lukua hallitsee kuitenkin uudet globaalit huolenaiheet, jotka ovat saaneet nuoret esimerkiksi marssimaan ilmaston puolesta.”

Me nuoret vaikutamme toisiimme ja yritämme tuoda yhteiskunnallisia asioita esiin omalla tavallamme

Huhtikuussa järjestetylle ilmastomarssille osallistui Helsingissä ainakin kymmenentuhatta nuorta. Huomaan, että sosiaalisessa mediassa tulee usein vastaan nuorten itse tekemiä kansalaisaloitteita, videoita, joissa kehotetaan äänestämään, tai Facebook-kutsuja osallistua mielenilmaukseen tai vaalipaneeliin. Me nuoret vaikutamme toisiimme ja yritämme tuoda yhteiskunnallisia asioita esiin omalla tavallamme. Myllyniemen mukaan nuoria kiinnostavat vaikuttamisen tavat eroavatkin jokseenkin aikuisten suosimista tavoista, mikä näkyy esimerkiksi ilmastonmuutokseen liittyvässä vaikuttamisessa.

Aikuisten huoli nuorista ei ole kuitenkaan täysin aiheetonta. Nuorten alhainen äänestysaktiivisuus on todellinen uhka koko yhteiskunnalle. “On tärkeää, että nuoria kannustetaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, sillä siten voidaan taata yhteiskuntarauha. Demokratian ylläpitämiseen tarvitaan päättäjiä, jolla on takanaan kansan tuki. Jos nuoret eivät äänestä, eduskunta ei edusta koko kansaa”, Myllyniemi toteaa.

Kevään eduskuntavaaleja varten otettiin käyttöön uudenlaisia keinoja nuorten aktivoimiseen erityisesti sosiaalisen median kautta. Esimerkiksi Yle Kioski toteutti nuorille suunnatun vaalikoneen, Vaalibotin. Sen tarkoituksena on esitellä taustatietoa ja eri näkökulmia vaalikoneen kysymyksiin esimerkiksi videomuodossa, mikä helpottaa kysymyksiin vastaamista. Nuoret aktivoivat myös toinen toisiaan vaaliuurnille. Nuorten Ääni -toimituksen tekemä insertti, joka esitettiin Ylen A-studio -ohjelmassa tuo esille nuorten alhaisen äänestysaktiivisuuden tuomia ongelmia.

Nuoret tuovat politiikkaan uusia arvoja, asiasisältöjä ja politiikan tekemisen tapoja. Jos nuorten äänestysaktiivisuus olisi korkeammalla, eduskunta näyttäisi toisenlaiselta. Tehdään ajatusleikki. Miltä eduskunta näyttäisi, jos vain nuoret saisivat äänestää?

Ennen eduskuntavaaleja järjestettyjen nuorisovaalien tulos antaa osviittaa siitä, kuinka puolueiden valtasuhteet heilahtaisivat nuorten päästessä valtaan. Vihreillä olisi nykyisen 20 paikan sijaan liki kuusikymmentä edustajanpaikkaa. Myös Perussuomalaiset ja Keskusta pärjäisivät hyvin. Sen sijaan SDP olisi kokenut suuren vaalitappion.

Sami Myllyniemi arvioi, että nuorten äänestämässä eduskunnassa tärkeimpänä asialistalla olisivat nuoria kiinnostavat kysymykset, kuten koulutus ja ympäristökysymykset. “Nuoret ovat kiinnostuneita myös yleishumanistisista aiheista, kuten maahanmuuttokysymyksistä. Nuorten eduskunta olisi kansainvälisempi ja entistä suvaitsevaisempi.” Myllyniemen mukaan monen nuoren kaveripiiriin kuuluu ulkomaalaistaustaisia ihmisiä, mikä vaikuttaa suhtautumiseen maahanmuuttokysymyksiin.

Nuorten eduskunta olisi kansainvälisempi ja entistä suvaitsevaisempi

Myös politiikan tekemisen tavat saattaisivat erota jossain määrin nykyisistä. “Nuoret ovat kallistuneena enemmän vasemmalle verrattuna aikuisiin. Nuoret eivät usein kuulu etujärjestöihin, joten he ajavat omia etujaan irrallisemmin etujärjestöjen ideologioista. Nuoret ajattelevat usein myös radikaalimmin, ja heidän tekemänsä politiikka saattaisi olla vähemmän kompromissinhakuista.”   

Nuorisovaalien tuloksesta voidaan nähdä yhtymäkohtia eduskuntavaalitulokseen. Eduskunnassa nähdään aikaisempaa enemmän nuoria edustajia. Nuorten suosiossa olevista puolueista Vihreät ja Vasemmistoliitto saivat vaalivoiton. Toisaalta tälle vastakkaisena voimana voidaan nähdä Perussuomalaisten menestys. Suhtautuminen arvokysymyksiin, ilmastonmuutokseen ja maahanmuuttoon herättääkin aikaisempaa voimakkaampia tunteita ja jakaa kansaa.

Arvokysymysten lisäksi nuoria jakaa se, ettei kaikkia poliittinen vaikuttaminen kiinnosta. Kevään eduskuntavaaleissa lähes puolet nuorista jätti äänestämättä. “Kahtiajakautuneisuudesta kertoo se, että eri vaikuttamisen muodot kasautuvat osalle nuorista. He, jotka marssivat kadulla ja allekirjoittavat adressin, päätyvät todennäköisesti myös äänestämään. Osaa taas vaikuttaminen ei kiinnosta lainkaan ja monet ajattelevat, ettei äänestämisellä ole merkitystä.”

Minua harmittaa se, miten usein mediassa törmää sensaatiohakuiseen kuvaukseen yhteiskunnan ulkopuolelle jääneistä nuorista. Samalla uutisoidaan harvakseltaan positiivisia uutisia nuorista. “Tarinat passiivisista nuorista ovat todellisia ja kuvaavat vakavaa ilmiötä. Ne kuitenkin vääristävät todellisuutta, sillä ne saavat paljon huomiota suhteessa ilmiön todelliseen kokoon”, Myllyniemi kertoo. “Laajojen kyselyiden julkistaminen tuntuu paljon tylsemmältä verrattuna värikkäisiin kuviin yksilöistä. Kyselytutkimuksista saa kuitenkin kuvan koko väestöstä laajemmassa mittakaavassa.”

Myllyniemen mukaan aikuisten suhtautuminen nuorten tekemiseen on ristiriitaista. “Aikuiset ovat kovin huolissaan nuorten passiivisuudesta ja haluttomuudesta vaikuttaa. Nyt kun nuoret ovat alkaneet osoittaa mieltään ja ottamaan kantaa, onkin ihmetelty, että mitä nämä nuoret oikein tekevät.”

Yhteiskunnan vakauden kannalta on siis elintärkeää, että nuoria kannustetaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Nuorten vaikuttamiskeinot eroavat jossain määrin perinteisistä keinoista, joten alhaisesta äänestysaktiivisuudesta ei voi vetää liikaa johtopäätöksiä nuorten kiinnostuksesta yhteiskunnallisiin asioihin.

Koen yhteiskunnan olevan kriisipisteessä, jossa nykyhetken teot ja tekemättä jättämiset ovat ratkaisevia tulevaisuuden kannalta

Tulevaisuus häämöttää edessäni häilyväisenä ja epämääräisenä, enkä oikein tiedä, miten siihen pitäisi suhtautua. Kaikesta epävarmuudesta huolimatta tai ehkä juuri siksi nuorten kiinnostus vaikuttamiseen näyttää olevan kasvussa. Koen yhteiskunnan olevan kriisipisteessä, jossa nykyhetken teot ja tekemättä jättämiset ovat ratkaisevia tulevaisuuden kannalta.

Vuoden 2018 nuorisobarometrin mukaan nuorten suhtautuminen tulevaisuuteen on kuitenkin optimistista. Myllymäki toteaa: “Nuoret ovat tietoisia riskeistä, mutta tulevaisuusuhat eivät näytä lamaannuttavan nuoria. Päinvastoin ne kannustavat toimimaan paremman tulevaisuuden puolesta. Tämä on hedelmällisin tilanne yhteiskunnalliselle vaikuttamiselle.”

Ehkä suurin huolenaihe ei olekaan se, että nuoriso on pilalla. Ehkä pitäisi pikemminkin ottaa nuorten huolet tosissaan, ja ryhtyä toimimaan niiden ratkaisemiseksi.

Katriina Kontuniemi

Kirjoittaja on helsinkiläinen opiskelija, joka tarkkailee maailmaa polkupyörän selästä ja unelmoi toimittajan urasta.