Mulla on taskussa kaks passia, vihree ja punaruskee.

Abdelhalim ”Abdi” Haouari, 13-vuotta, asuu Tampereella pikkuveljen, isän ja äidin kanssa. Hänen mielestä aikuisten pitäisi ottaa nuorista mallia ja eikä miettiä niin paljoa kansalaisuusjuttuja.

Mää oon kahden maan kansalainen, on vaan sattumaa että on käynyt näin. Muistan kun olin ehkä viiden vanha ja näin kaupungilla miehen, jonka paidassa luki ”Kahden maan kansalainen”. Se oli iso juttu, puhuin siitä monta viikkoo ja halusin sellaisen paidan itsellenikin.

Silloin oli puhetta, että toisilla on vaan yks kansalaisuus ja se oli mun mielestä surullista, että toisilla oli vähemmän kuin mulla. Ai mitä mää ajattelen kahden maan kansalaisuudesta nyt? Mää pidän sitä ihan normaalina, meidän luokalla on muitakin kahden maan kansalaisia. Se ei ole mitenkään ihmeellistä. Koulussa on puhuttu kansalaisuuksista, että milloin joku syytös on vaikka rasismia ja milloin ei. Että on rasismia, jos jotakuta epäillään enemmän kansalaisuuden takia.

Jos jollain ihmisellä on erilaisia tapoja, sää et voi haukkuu niitä. Jokaisella on omat tavat. Me ollaan ärsyttävän tavallinen perhe. Jos meillä on joku rukousmatto lattialla niin mitä siitä? Mää en millään keksi miten me kauheesti erotuttais muista. Ei vietetä muitten uskontojen juhlia, mutta eihän muutkaan vietä muitten uskontojen juhlia. Eli onko se nyt mikään ero, ei mun mielestä. Enemmän meillä kaikilla on samaa.

Jos meillä on joku rukousmatto lattialla niin mitä siitä? Mää en millään keksi miten me kauheesti erotuttais muista.

Mun kaverit ei oo kysynyt meidän tavoista mitään ja minkä takia kysyisi? Uskonto on jokaisen oma asia eikä ketään kiinnosta uskonto, ainakaan lapsia. Kaverit koulussa ei tiedä muslimien tavoista oikeestaan mitään. Kun on ruokana broilerkiusausta ne sanoo, että säähän et sitten saa syödä tätä. Sanon niille, että mää en syö sikaa ja broilerihan on kanaa, hölmöt! Mua naurattaa.

Ne, jotka on syntyny toisessa maassa on paljon kiinnostavampia. Niillä on oma tarina kerrottavana, kun ne on syntyny jossain ihan muualla. Esimerkiksi mun kaveri Venäjältä ja yks toinen, joka on syntyny Amerikassa ja on tosi hyvä tekeen graffiteja. Me puhutaan kavereiden kanssa peleistä ja nykyhetken asioista eikä mistään tollasista, mistä aikuiset aina puhuu. Aikuiset vois ottaa meistä mallia ja puhua järkevistä asioista. Tulevaisuuden asioista, netistä ja sellasista jutuista, joilla on merkitystä. Aikuisten päässä on vaan kouluriidat, joita jotkut ponihäntäpäiset selvittää.

Mun algerialainen isoisä lähti nuorena töihin Ranskaan, siirtolaisena. Sitten se palasi takaisin Algeriaan, meni naimisiin ja perusti perheen siellä. Mun isä pakeni Algerian levottomuuksia vuosituhannen vaihteessa Suomeen. Onhan se coolia, että menee töihin muualle, vaikka Amerikkaan. Se ei oo coolia, että joutuu pakeneen. Se on normaalia, eihän kaikki voi olla coolia.

Mää mietin miksi mun isä tuli just Suomeen? Miten tänne kukaan eksyy? Jos mun täytyis lähtee Algeriasta mää menisin Espanjaan. Meen töihin jonnekin muualle ihan pakolla, koska täällä on hiekotushiekkaa – naurattaa – tulee mieleen hiekotushiekka, loska, puut ilman lehtiä. Täällä luvataan kaunista luontoa, mutta todellisuus on ihan muuta.

Maahanmuuton pitäis olla normaali asia, samanlainen kun vaikka puhutaan tasa-arvosta.

Pitäisi lähtee sieltä pois missä ei pysty elämään. Ne paikat pitäisi jättää ja lähteä, sellaset kuivat missä ei mikään kasva. Rikkaiden maiden pitäisi ottaa ihmisiä töihin, ainakin Amerikan, UK:n, Kiinan, Saksan ja Australian. Suomi ei ole mun mielestä rikas, vaikka äiti väittää että ollaan rikkainta 10-prosenttia. Suomi on tyyliin oikeuksilta rikas, mutta ei varoiltaan. Kun menee ulos ei näytä siltä, että on Suomi on rikas maa. Taidetaan pitää rahoja jollain salatilillä.

Mun äidin sukulinjaa on selvitetty jonnekin 1500-luvulle Pirkkalaan ja ne on saanu elää täällä rauhassa ilman pakkoa lähtee minnekään. Se vasta on cool, että on hyvät olosuhteet. Kaikilla pitäisi olla sellaista, ettei tarvitsis lähteä. Kun ei ole tarvinnu lähteä on pystytty tekeen isompia juttuja, rakentaan kaupunkeja ja vaikka laittaan lapset kouluun.

En mää näitä kansalaisuusjuttuja mieti, että kuka on vähemmän ulkomaalainen ja kuka enemmän. Niinku että oonko sitä vai tätä. Mää oon tyytyväinen ihminen. Muista – ihan ekaks mää oon ihminen. Aikuiset ajattelee näitä ihan liian vaikeesti, ei tälläsiä tarvitsis edes miettiä. Elät, hankit ruuan, teet mikä susta on kivaa, meet vaikka liikkumaan. Ei tarvitse tehdä tavallista asioista liian vaikeita.

Hyvä, että väkiluku edes Suomessa laskee. Hyvällä palkalla tänne saadaan väkee töihin. Maahanmuuton pitäis olla normaali asia, samanlainen kun vaikka puhutaan tasa-arvosta. Samanlainen asia kun joku tulee vaikka kaupasta. Ennen vanhaan liikuttiin hevosilla niin silloin ei päästy vauhdilla minnekään muualle. Silloinkin mentiin, mutta hitaammin. Hitaitten aikuisten pitäis ottaa nyt meistä mallia, meistä nuorista. Tulevaisuuden maailma on paljon kiinnostavampi, paljon liikkuvampi. Hyväksymisen pitää kasvaa, kaikkien hyväksymisen.

 

Silius-Haouari on tamperelainen äiti, joka itki liikutuksesta haastateltuaan poikaansa.