Miten koulutuksesta saisi tasa-arvoisempaa?

Kysyimme koulutuksen asiantuntijoilta, mitkä olisivat parhaat keinot tasa-arvoisempaan koulutukseen. Mitä keinoja suosittelevat OAJ:n erityisasiantuntija Jaakko Salo, kasvatustieteen professori Katariina Salmela-Aro ja kasvatussosiologian dosentti Jukka Lehtonen?

Jaakko Salo, erityisasiantuntija, Opetusalan ammattijärjestö OAJ

”Suomessa yhteys vanhempien sosioekonomisen aseman ja lasten oppimistulosten välillä on ollut maailman pienimpiä. Täällä koulusta saatu oppimisen tuki on ollut niin vahvaa, että kaikilla on ollut mahdollisuus pärjätä. Viimeisessä kymmenessä vuodessa nämä tulokset ovat romahtaneet.  Nyt Suomessa vanhemman sosioekonomisen aseman yhteys lasten oppimistuloksiin on yhtä vahva kuin OECD-maissa keskimäärin. 

Kehityskulku liittyy nimenomaan oppimisen tukeen. Kansainväliset tutkimukset näyttävät, että jos koulu ei anna tukea, ne vanhemmat, joilla on osaamista, halua ja tahtoa tukea omien lastensa opiskelua, lisäävät itse antamaansa tukea. Erot lasten oppimistuloksissa kasvavat, koska kaikilla vanhemmilla ei ole mahdollisuutta antaa tällaista tukea. Tasa-arvon kannalta on ratkaisevaa, että koulussa on mahdollisuuksia tukea niitä, jotka saavat kotoa heikommat lähtökohdat kouluun.

Koulutuspolitiikan pitäisi olla sellaista, että rahoitettaisiin huomattavasti enemmän oppimisen tukemista. Meillä on keinoja tukea oppimista, mutta ei resursseja tarjota näitä keinoja. 

Aikaisemmin päätös oppilaan siirtymisestä erityisoppilaaksi toi mukanaan korvamerkittyä lisärahaa, jolla oppilaan tuki järjestettiin. Nykyinen malli ei tuo lisärahaa oppilaittain. Se on johtanut tilanteeseen, jossa päätöksiä tukiopetuksesta ja erityisopetuksesta tehdään, ja opettajat täyttävät suunnitelmia, mutta oppilaat eivät välttämättä saa mitään konkreettista tukea. He eivät saa sitä erityisopetusta, joka heille lain mukaan kuuluisi.

Tietyissä oppimistuloksissa nähdään valtavia eroja oppilaiden osaamisessa jo neljännellä luokalla. Jos todella halutaan tasa-arvoa, vahvimmat tukitoimet pitäisi kohdistaa tätä edeltävään aikaan: peruskoulun ensimmäisille luokille ja jo ennen peruskoulua, esiopetukseen ja varhaiskasvatukseen.

Suomessa ei tueta kannusteta ja tueta poikien koulunkäyntiä samalla tavalla kuin tyttöjen. Puhutaan, että pojat ovat poikia. Se on kasvatuksessa oleva pinttymä, mikä näkyy isoina eroina opiskelumotivaatiossa ja tuloksissa. Heikosti pärjäävien ryhmässä kaksi kolmasosaa on poikia. 

Jotkut ovat esittäneet, että pitäisi miettiä, mikä on sellainen koulu, joka sopii pojille. Me OAJ:ssä olemme sitä mieltä, että tämä ei ole ratkaisu. Silloin me vain vahvistamme vanhoja stereotypioita, ja betonoimme vanhoja käsityksiä. Pitäisi puhua kaikista oppilaista yksilöinä, eikä jonkin ryhmän edustajina. Oppimisen tuki ja keskittyminen heikosti pärjääviin oppilaisiin on toimi, joka auttaisi kaikkia, myös poikia.”

Jukka Lehtonen, kasvatussosiologian dosentti, sukupuolentutkimus, Helsingin yliopisto

”Tutkin ei-heteroseksuaalisten ja transnuorten koulu- ja työelämäkokemuksia Suomen Akatemian rahoittamassa WeAll-hankkeessa. 

Monenlainen tutkimus on todennut, että tasa-arvoisuuskäsityksistä huolimatta kouluissa on edelleen paljon rakenteita ja käytäntöjä, jotka sukupuolittavat ihmisiä. Yksi keskeinen tekijä on sukupuolijako kahteen sekä sukupuolinormatiiviset odotukset tytöille ja pojille.

Vuonna 2016 tehdyn sukupuolivähemmistöjen työelämäkokemuksiin liittyvän kyselyn vastaajista 20% oli työttöminä. Osa ajautuu työelämän ulkopuolelle osin koulukokemusten takia, kuten kiusaamisen vuoksi tai siksi, ettei ole saanut tukea koulussa. Kirjo on suuri kokemuksissa, mutta keskimäärisesti ajateltuna nämä vähemmistönuoret ovat epäoikeudenmukaisessa asemassa.

Kiva-koulu ja vastaavat väkivallan ehkäisyn hankkeet ovat vähentäneet koulukiusaamista tai -väkivaltaa. Niissä ei kuitenkaan ole juuri kiinnitetty huomiota ihmisten välisiin eroihin. Siksi osa homo- ja transfobisesta tai rasistisesta kiusaamisesta on jäänyt huomiotta, samoin osa sukupuolen perustuvasta ja seksuaalisesta häirinnästä. Näihin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota ja opetella tunnistamaan, puuttumaan ja keskustelemaan niistä opettajien kesken sekä yhdessä opiskelijoiden kanssa.

Sukupuolitietoisuuden (1) puutteen seuraukset näkyvät edelleen vahvoina sukupuolijakautuneina koulutus- ja työmarkkinoina, sukupuolittuneen väkivallan jatkumisena, heteronormatiivisina ajattelumalleina ja normeina sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohtaamina epäoikeudenmukaisuuksina, naisten huonompana asemana yhteiskunnassa laajemmin ja työelämässä erityisesti, ja poikien ja miesten huonossa pärjäämisessä hyvinvoinnin ja tunteiden ilmaisun kannalta.

Jotta sukupuolitietoisuus ja kyky kyseenalaistaa sukupuolijaottelu yleistyisi, tulisi kaiken opettajankoulutuksen olla sukupuolitietoista. Erityisesti harjoittelukouluissa tulisi kiinnittää huomiota sukupuoleen ja opettaa muuttamaan käytäntöjä. 

Keinoja, joilla tasa-arvo ja yhdenvertaisuus saataisiin paremmin toimimaan, pitäisi miettiä yhdessä opiskelijoiden kanssa. Pitäisi myös lisätä tapoja, joilla nuoret voisivat keskenään tehdä koulusta turvallisemman ja oikeudenmukaisemman.”

Katariina Salmela-Aro, kasvatustieteen professori, Helsingin yliopisto

”Suomessa on OECD-maiden suurin ero kantasuomalaisten ja maahanmuuttajien koulumenestyksessä. Erot jakaantuvat myös sukupuolittain niin, että maahanmuuttajapojat menestyvät tyttöjä heikommin. Jos maahanmuuttajapojat integroituvat ja ovat innostuneita koulusta, tämä heijastuu kaikkien, myös kantaväestön hyvinvointiin. Siksikin erojen tasaaminen olisi tärkeää. 

On osoitettu, että ne, jotka pystyvät sekä säilyttämään omaa kulttuuriaan että omaksumaan uuden kotimaan kulttuuria, voivat parhaiten. Siksi on tärkeää, että koulussa nähdään eri kulttuurit rikkautena.

Tärkein neuvoni tasa-arvoisempaan koulutukseen on, että kantaväestön kykyä asettua toisesta kulttuurista tulevien asemaan pitäisi parantaa. Kaikkien pitäisi oppia keskustelemaan ja tulemaan toimeen erilaisista taustoista tulevien ihmisten kanssa. Tällaiset sosiaaliset ja emotionaaliset taidot lisäisivät kaikkien, niin maahanmuuttajien kuin kantaväestön, hyvinvointia ja menestymistä.

Myös opettajankoulutuksessa pitäisi opettaa tällaisia taitoja ja ottaa esille, että empatia on kyky, jota voi kehittää – erityisesti nuoruudessa.”

 

(1) Sukupuolitietoiden synonyymina käytetään myös sukupuolisensitiivisyyttä. Samasta asiasta puhutaan myös yleisesti viitattaessa tasa-arvoiseen kasvatukseen.

Emmi Skytén on Vihreä Lanka -lehdessä uransa aloittanut vapaa toimittaja. Hän on opiskellut yhteiskuntatieteitä Brysselissä ja Hampurissa sekä toimittajaksi Laajasalon opistossa.