Mitä on vihreä liberalismi?

Tämä Vihreän sivistysliiton Tuuma-lehden teemanumero syntyi halusta keskustella siitä, mitä on vihreä liberalismi. Me – joukko vihreitä, jotka koemme olevamme myös liberaaleja – kokosimme joukon kirjoituksia, joilla aloitamme tämän keskustelun myös julkisesti.

Vihreän liiton nykyinen puheenjohtaja Ville Niinistö on useaan kertaan sanonut olevansa sosiaaliliberaali ja pitävänsä vihreitä sosiaaliliberaalina puolueena. Puolueen periaateohjelmastakin löytyy perinteinen liberaali lähtökohta – tosin vihreäksi täydennettynä:

“Vapaus kaikille. Ihmisillä tulee olla oikeus elää haluamallaan tavalla, kunhan ei rajoita toisen oikeutta samaan tai vahingoita eläimiä tai ympäristöä.”

Kuten yllä olevassa sitaatissa, vihreät liberaalit yhdistävät ajattelussaan liberaaleja ja vihreitä arvoja. Olemme vihreitä, mutta olemme myös liberaaleja. Tasapainottelemme erilaisten arvojen välillä. Nähdäkseni painotamme enemmän valtion toiminnan rajoja kuin muut vihreät ja enemmän markkinahäiriöihin puuttumista kuin useat meitä libertaarisemmat liberaalit.

Uskon, että vihreät on liberaalimpi puolue kuin moni haluaisi edes tunnustaa. Ratkaisumme ovat usein yksilökeskeisiä, talouden mekanismeja hyödyntäviä ja arvoliberaaleja. Vihreät ovat usein ns. pro market – toimivien markkinoiden puolella, kapeaa suuryritysten etua vastaan. Emme katso olevamme yhtä vasemmalla kuin vasemmistolaiset, emmekä yhtä oikealla kuin oikeistolaiset.

Ei minarkismille ja anarkokapitalismille

Suomalaisissa liberaalipiireissä on tapana hirttäytyä käsitteisiin. Joku on anarkokapitalisti, joku sosiaaliliberaali ja jollekulle taas sopii parhaiten perinteinen klassinen liberalismi. En lähde määrittelemään näitä, koska en pidä puhdasoppisuusväittelyitä mitenkään erityisen rakentavana tapana puhua liberalismista.

Tässä teemanumerossa esimerkiksi huoli hyvinvointivaltion tulevaisuudesta viestii sosiaaliliberaaliutta, kun taas erityisesti jutuissa suomalaisen ruokakaupan keskittymisestä ja ulkoisvaikutuksista on nähtävissä jopa toive valtion aktiivisesta roolista toimivien markkinoiden takaamisessa ja synnyttämisessä.

Jos yritän määritellä vihreää liberalismia suhteessa liberaaliuteen ja vihreyteen yleensä, on selvää, ettemme ole minimivaltiota kannattavia minarkisteja tai valtiosta kokonaan luopuvia anarkokapitalisteja. Näemme, että valtiolla on tärkeä rooli – joskin rajattu sellainen.

Emme silti tunne olevamme erityisen vihervasemmistolaisia, sillä ajattelemme, että markkinat edistävät ihmisten hyvinvointia yleensä paremmin kuin julkinen valinta. Ajattelemme, että ihmiset itse osaavat valita tavaransa, palvelunsa ja harrastuksensa paremmin kuin poliitikot heidän puolestaan. Siksi silloinkin, kun resursseja jaetaan, on parempi antaa ihmiselle itselleen aktiivinen – ikään kuin kuluttajan – rooli.

Vähemmän valtiota, enemmän vapautta

Jos kirjoittaisin Vihreän liberalismin kolme teesiä, kuuluisivat ne jokseenkin seuraavasti:

  1. Ihmisiä tulee kohdella yksilöinä ja jättää heille lopullinen valta tehdä omaa elämäänsä koskevia valintoja.
  2. Vapaat markkinat edistävät ihmisten hyvinvointia ja toiveita. Valtion lakien tulee kuitenkin taata, ettei markkinoilla voi toimia tuhoten korvauksetta toisten elinympäristöä tai rääkäten eläimiä.
  3. Julkisen vallan pitää tuntea rajansa. Se saa puuttua yksilöiden toimintaan vain yhtäläisesti sekä mahdollisimman neutraalisti ja läpinäkyvästi.

Vapaus on meille sisällöllistä: jokaisessa yhteiskunnassa voidaan määritellä minimitaso, jonka alle sen jäsenten ei voida antaa pudota. Vaikka ihmisillä tulee olla myös vapaus johonkin eikä vain negatiivisia vapauksia, tällaisiin positiivisiin oikeuksiin ei voida sisällyttää mitä tahansa. Lienee selvää, etteivät muut suomalaiset ole minulle velkaa uutta pleikkaria.

Jos ajattelee, että ihmisten on saatava päättää enemmän omista asioistaan, on luontevaa tavoitella myös esimerkiksi matalampaa verotusta. Verotus pyörittää ihmisen tulot enemmän tai vähemmän demokraattisen prosessin läpi sen sijaan, että hän päättäisi rahoistaan itse. Kukaan tuskin pitäisi 100 %:n kokonaisveroastetta oikeudenmukaisena tai 0 %:a reiluna?

Lopuksi muistutan, että arvoliberalismi ja talousliberalismi kulkevat käsi kädessä. Jos ajattelee, että ihmisillä on oikeus tehdä kehollaan mitä haluavat, tulee kannattaa esim. myös heidän oikeuttaan ostaa päihteitä ja harjoittaa seksityötä. Vapaus valita omat elämäntapansa vaatii myös vapautta tehdä taloudellisia ratkaisuja ilman, että valtion toimet tekevät niistä mahdottomia.

Simo Raittila on sosiologian jatko-opiskelija, vihreän politiikan harrastaja ja freelance-toimittaja.