Mistä puhumme, kun aiheena on romanit?

Romaneja syrjitään sekä Suomessa että monissa heidän kotimaissaan Itä-Euroopassa, mutta harvassa ovat uutiset ja raportit lähdön syistä.

Viime kesänä sain kuulla kahdelta ystävältäni ikävästä tapauksesta erään suomalaisyrityksen järjestämässä ilmaistapahtumassa. Romanialaistaustaiselta naiselta evättiin osallistuminen tapahtumaan, jossa oli tarjolla ilmaista ruokaa. Ystäväni mukaan työntekijät kertoivat esimiehen määränneen, ettei romanialaisille saa antaa ruokaa. Kyseessä ei varmastikaan ollut yrityksen virallinen linja, vaan ehkä yksittäisen ihmisen päätös, mutta toiminta kuulostaa joka tapauksessa epäreilulta.

En löydä yhdenvertaisuuslaista (30.12.2014/1325) kohtaa, joka mitenkään oikeuttaisi osallistumisen kieltämisen romaneilta. Kyse on etnisyyteen perustuvasta syrjinnästä, ja jo esimiehen käsky on ollut laiton. Yhdenvertaisuusvaltuutetun verkkosivuilla on jopa aiheeseen sopiva esimerkki: ”ohje tai käsky syrjiä: esimerkiksi esimies käskee kaupan työntekijöitä olemaan palvelematta asiakkaiksi tulevia romaneja. Kyseessä on syrjintä, vaikka työntekijä ei olisi vielä ohjetta noudattanutkaan.”

Jotkut uskovat, että romanit tulevat Suomeen sosiaaliturvan perässä.

Joitain vuosia sitten romanikerjäläisistä käytiin vilkasta keskustelua. Eduskunnassa ehdotettiin kerjäämisen kieltämistä lailla, ja romaneita käsiteltiin ongelmana, jolle täytyy löytää ratkaisu. Kerjääminen tuntuu meistä kovalta kohtalolta ja poliitikkojenkin suusta on kuultu, ettei kerjääminen ole ”ihmisarvoinen tapa hankkia elanto”. Se on jotakin, joka ei kuulu hyvinvointivaltioon, se on vierasta ja siksi pelottavaa ja hämmennystä, epäluuloa ja jopa vihaa herättävää. Jotkut uskovat, että romanit tulevat Suomeen sosiaaliturvan perässä tai että taustalla on järjestäytynyt rikollisuus. Keskustelu pyörii näiden asioiden ympärillä.

Molemmat uskomukset ovat todennäköisesti virheellisiä. Poliisin vuonna 2013 antaman arvion mukaan pääosa Itä-Euroopan romanikerjäläisistä on tullut Suomeen omasta tahdostaan. Ei ole näyttöä, että mikään ulkopuolinen taho veisi heidän kerjäämällä tai pulloja keräämällä saatuja rahojaan. Sosiaaliturvan hyväksikäyttö olisi hankalaa, sillä rekisteröityminen, joka takaa pääsyn sosiaalipalveluihin, edellyttää veronalaista ja tasaista 600–700 euron ansiotuloa. Kirkko ja kaupunki -lehdessä julkaistun, romanien arjesta Suomessa kertovan artikkelin mukaan useimmat romanit tulevat Suomeen kausittain, ja hankkivat toimeentulonsa pulloja keräämällä ja kerjäämällä. Palkkatyötä on hankala saada muun muassa kielitaidon puuttumisen vuoksi, mutta työnhakuun liittyy myös etnisyyteen perustuvaa syrjintää, kuten esimerkiksi vuonna 2018 toteutetussa Diakonia-ammattikorkeakoulun hankkeessa kävi ilmi. Julkisuuden henkilöt hakivat töitä suomalaisilla romaninimillä, mutta eivät saaneet haastattelukutsuja.

Meidän pelkomme ei varmaankaan ole mitään verrattuna niihin ongelmiin, joita romanit ovat lähteneet pakoon suunnatessaan Suomeen.

Suomalaisten pelkoja heijastelevan keskustelun keskellä unohtuu helposti, että meidän pelkomme ei varmaankaan ole mitään verrattuna niihin ongelmiin, joita romanit ovat lähteneet pakoon suunnatessaan Suomeen. Romaneja syrjitään monissa heidän kotimaissaan Itä-Euroopassa, mutta harvassa ovat uutiset ja raportit lähdön syistä.

Voiko syrjintä mainostapahtumassa olla seurausta siitä, että olemme tottuneet käsittelemään romaneja vieraina, epätoivottavina ja jopa uhkina? Voitaisiinko romanien siirtolaisuudesta puhuttaessa keskittyä Euroopan romaniväestön ongelmiin, köyhyyteen ja syrjintään? Ehkä silloin arkitilanteissa suhtautuisimme heihin eri tavalla kuin nyt, kun olemme huolissamme Helsingin katukuvan esteettisyydestä tai siitä, miten meitä potentiaalisesti yritetään huijata ja järjestelmäämme käyttää hyväksi.  Medialla (niin perinteisellä kuin sosiaalisellakin) on olennainen rooli globaalikasvatuksessa ja siinä, millaisia mielikuvia muodostamme asioista, jotka ovat meille uusia ja vieraita. Jos ongelmana ja uutisaiheena nähtäisiin vaihteeksi romanikerjäläisten olemassaolon sijaan Suomessa tapahtuva laiton syrjintä ja suomalaisten negatiivinen suhtautuminen, voisi käytävä keskustelu olla hyvinkin erilaista.

Grafiikka: Sandra Halme

Mia Hyödynmaa on Jyväskylästä Helsinkiin kotiutunut 25-vuotias ihmismaantieteen opiskelija. Hyödynmaa kirjoitti artikkelinsa osana Maailma liikkeessä -kurssia.