Ministeriön laatima kansalaisaloite

Äitiyslaki-kansalaisaloitteesta päätetään aivan näillä hetkillä. Äitiyslain juuret eivät ole kuitenkaan kansalaisaloitteessa, joka keräsi 55 707 ääntä, vaan se on identtinen kopio oikeusministeriön laatimasta mietinnöstä.

Oikeusministeriö mietti äitiyslakina tunnetun kansalaisaloitteen asiasisältöä jo edellisellä hallituskaudella. Kun hallitus antoi esityksen isyyslaiksi vuonna 2014, jo valmisteltu äitiyslaki jätettiin siitä pois.

Heinäkuussa 2014 oikeusministeriö asetti työryhmän, joka valmistelisi ehdotuksen sääntelystä koskien äitiyttä. Tärkeintä oli valmistella ehdotus naisparille syntyvän lapsen juridisen vanhemmuuden vahvistamistavasta. Perustana oli isyyslain uudistamistyöryhmän mietintö.

Työryhmä ehdotti äitiyslain säätämistä ja samalla muiden läheisesti äitiyskysymyksiin liittyvien lakien muuttamista.

Mietintö luovutettiin 2014 oikeusministerille ja 2015 sen pohjalta tehtiin luonnos hallituksen esitykseksi äitiyslaista. Tämä ehdotus jäi kuitenkin antamatta eduskunnalle, sillä kristillisdemokraatit vastustivat sitä.

Kesäkuussa 2015, kun Sipilän hallitus oli muodostettu vaalien jälkeen, Eva Biaudet ja kuusi muuta ruotsalaisen kansanpuoleen kansanedustajaa esittivät kirjallisen kysymyksen äitiyslain esityksen käsittelystä, sillä sitä ei löytynyt enää hallituksen ohjelmasta. Kuukautta myöhemmin oikeus- ja työministeri Jari Lindström vastasi, ettei hallitus ole tehnyt asiasta päätöstä.

Esityksen jäätyä antamatta Sateenkaariperheet ry yhdessä monien muiden lapsien etuja ajavien järjestöjen kanssa teki Äitiyslaki-kansalaisaloitteen, jotta aiemman hallituksen kesken jättämä työ saataisiin vietyä loppuun. Kansalaisaloite on identtinen oikeusministeriön esitysluonnoksen kanssa.

Nyt aloite on ollut eduskunnan käsittelyssä puolitoista vuotta. Se on pitkä aika kansalaisaloitteelle, joka tulisi käsitellä mahdollisimman pian. Lakivaliokunta antoi 16. helmikuuta äitiyslakialoitteelle puoltavan mietinnön, ja laki etenee nyt eduskunnan suureen saliin lopulliseen äänestykseen.

Ketä äitiyslaki koskee?

Jos kaksi naista hankkivat lapsen hedelmöityshoitojen avulla, lapsella on syntyessään vain yksi vanhempi. Syntymän jälkeen voi hakea perheensisäistä adoptiota, jonka käsittelyyn ja myöntämiseen kuluu 6-12 kuukautta. Adoptioprosessiin kuuluu muun muassa adoptioneuvonta 1-3 kertaa ja papereiden toimittaminen käräjäoikeuteen, jonka päätös maksaa 250 euroa.

Äitiyslain aloitteessa halutaan varmistaa, että lapsella on jo syntyessään kaksi äitiä, jolloin toinen vanhempi voisi tunnustaa neuvolassa äitiytensä. Tämä varmistaisi vanhemmalle oikeuden lapseensa ja lapselle oikeuden kahteen vanhempaan. Jos nykytilanteessa synnyttävälle vanhemmalle tapahtuu jotakin raskauden aikana, synnytyksessä tai ennen adoption voimaan astumista, lapsella ei ole vanhempaa ollenkaan. Äitiyslaki varmistaisi toiselle vanhemmalle oikeuden lapseen, ja ennen kaikkea lapselle oikeuden vanhempaan.

Tällä hetkellä perheen sisäinen adoptio on mahdollista vain avioituneille tai parisuhteensa rekisteröineille naispareille. Jos äitiyslain mukaan äitiyden voisi tunnustaa yhteisen hedelmöityshoitoprosessin perusteella, myös avoliitossa elävät pariskunnat voisivat hankkia yhteisen lapsen, jolla on juridisestikin kaksi vanhempaa.

Äitiyslakia on kuitenkin kritisoitu siitä, että se ajaa vain yhdenlaisten naisparien asiaa. Laissa on tarkkaan määritelty, että oikeuden vanhemmuuteen voisivat saada naisparit, jotka ovat hankkineet lapsen hedelmöityshoidoilla. Lisäksi siittiöiden luovuttajan täytyy olla kieltäytynyt kaikista oikeuksista isyyteen.

Yksi askel eteenpäin

Sateenkaariperheet ry:n toiminnanjohtaja Juha Jämsä on kansalaisaloitteen edustaja. Kysyttäessä kansalaisaloitteesta hän korostaa, että kyseessä on oikeusministeriön itsensä tekemä mietintö. Kun äitiyslaki tiputettiin pois käsittelystä alkukeväästä 2015, Sateenkaariperheet ry panosti siihen, että asia näkyisi muutaman kuukauden päästä pidettävissä vaaleissa.

”Koska kevään 2015 vaalien tulos oli mikä oli, äitiyslaki ei ollut hallitusohjelmassa. Päätimme sitten viedä sen eduskuntaan kansalaisaloitteena.”

Jämsä ihmettelee aloitteen käsittelyajan pituutta eduskunnassa, muttei usko sen olevan tahallista viivyttelyä. Hän arvelee, että esimerkiksi perussuomalaisten ryhmän hajoaminen kesällä 2017 saattoi hidastaa lainsäädäntötyötä yleisesti, sillä valiokuntia jouduttiin järjestelemään uudelleen.

Lain läpi menemisestä hän ei ole kovin huolissaan.

”Tälle on ylivoimainen tuki eduskunnassa. Näimme sen syyskuussa, kun lakivaliokunta päätti valmistella myönteisen mietinnön asiasta. Myös äänestystulos oli tuolloin hyvin selkeä, 14 puolesta ja 3 vastaan.”

Hänen mukaansa on selvää, että myönteinen vastaanotto johtuu siitä, että kansalaisaloite on täsmälleen saman sisältöinen kuin ministeriön esitys.

”Lainvalmisteluprosessi on aina kompromissi. Sateenkaariperheet ry:n näkökulmasta tämä on täysin oikea askel, mutta vain yksi askel, joka tuo ratkaisun tiettyyn perhetilanteeseen.”

Hän kuitenkin tiedostaa, että nyt kaavaillun äitiyslain ulkopuolelle jää paljon muitakin perheitä.

”Meitä voidaan syyttää konservatiivisuudesta, mutta ainoastaan ydinperheideaalia muistuttavat aloitteet menevät läpi. Tämä on karu todellisuus. Saamme läpi sellaisia tavoitteita, jotka ovat melkein yhteiskunnallisen normin mukaisia.”

Jämsän mukaan nykyinen kansalaisaloite on juuri ministeriön valmistelemassa strategisesta syystä. Jos järjestöt olisivat laatineet aloitteen sisällön uudestaan, se olisi paljon ministeriön ehdotusta laajempi. Aloite ei silloin kuitenkaan menisi läpi. Kansanedustajien on helpompi hyväksyä laki, kun se on valmisteltu laajapohjaisesti ministeriössä. Jämsä on itse myös sitä mieltä, että vanhemmuuteen liittyvä lainsäädäntö pitää valmistella normaalissa lainsäätämisjärjestyksessä, koska siinä on kyse ihmisten perustavanlaatuisista oikeuksista.

”Se täytyy pohtia ja käydä läpi niin perusteellisesti, ettei kansalaisaloitteiden laatijoilla ole siihen mahdollisuuksia”, Jämsä sanoo.

Sateenkaariperheet ry:n toive olisi saada Suomeen laaja vanhemmuuslaki, joka käsittäisi niin isyyteen kuin äitiyteen liittyvät asiat. Laissa otettaisiin mahdollisimman laaja-alaisesti eri perhemuodot huomioon. Tällä hetkellä isyys- eikä äitiyslaki ota huomioon sukupuolen moninaisuutta. Hedelmöityshoitojen ulkopuolelle jäävät perhemuodot tarvitsisivat myös lain vahvistusta.

”Suurin osa jäsenistöämme on sellaisia perheitä, joille äitiyslaki toisi selvennystä tilanteeseen. Mutta nekään perheet eivät ole marginaalinen ryhmä, joissa lapsi on syntynyt esimerkiksi tutun luovuttajan siittiöstä, tai lapsella on kolme tai neljä vanhempaa. Jos naispari ja miespari ovat yhdessä hankkineet lapsen, ja kaikki toimivat lapsen vanhempina, niin näiden lasten oikeuksien turvaamiseksi ei ole vielä mitään lakeja.”

Jämsä korostaa, että he ovat lasten oikeuksien järjestö. Vanhempien perustama yhdistys on huolissaan sateenkaariperheiden lasten asemasta.

Äitiyslaki-kansalaisaloitteella on muidenkin suurimpien lapsi- ja perhejärjestöjen tuki. Näihin kuuluvat esimerkiksi Suomen UNICEF, Pelastakaa Lapset, MLL, Väestöliitto ja Lastensuojelun Keskusliitto.

Heidi ja Mari hankkivat lapsensa hedelmöityshoidolla

Lakialoitteen tarkoitus on myös purkaa byrokratiaa. Kun lapsella on selvästi kaksi tätä huoltavaa vanhempaa, muodollisuuden kaltainen adoptioprosessi vie turhaan resursseja. Toisaalta myös naisparien erillinen valvominen asettaa pariskunnat eriarvoiseen asemaan heteropariskuntien kanssa näiden sukupuolen perusteella.

Kun Heidi ja Mari hankkivat hedelmöityshoidolla lapsensa Aatoksen, Mari adoptoi vauvan.

”Tapasimme sosiaalitoimen kanssa. Se oli sinällään pelkkä muodollisuus, meiltä ei kyselty tyhmiä ja sosiaalityöntekijät olivat itsekin hiukan pahoillaan, että näin tämä nyt menee.”

Sosiaalityöntekijät tekivät kotikäynnin, ja vasta kun Aatos oli puolen vuoden ikäinen Marista tuli virallisesti hänen vanhempansa.

”Ennen sitä Mari ei olisi esimerkiksi sairaalassa saanut tietoa Aatoksen voinnista. Jos olisin kuollut, lapsi olisi mennyt todennäköisesti lain mukaan vanhemmilleni. Vaikka lapsi on alusta asti yhdessä hankittu.”

Lisäksi pariskunnan täytyi mennä isyydentunnustustilaisuuteen, jossa todettiin, että isää ei ole.

Myöhemmin he eivät ole kohdanneet ongelmia. Heidi ajattelee, ettei olisi keneltäkään pois, jos pariskunnan toinen äiti voisi tunnustaa äitiytensä allekirjoituksella.

Äitiyslaki käsitellään lopullisessa äänestyksessä eduskunnan suuressa salissa keskiviikkona 28.2. klo 14.

Artikkelissa esiintyneen perheen nimet on muutettu lapsen yksityisyyden suojaamiseksi.

Mirja Kolttola on helsinkiläinen freelance-journalisti ja Long Playn viestintäsuunnittelija.