Miksi Eurooppa?

Mitä vihreät haluavat Euroopan unionilta? Mitä tuleva Vihreä ryhmä europarlamentissa tulee ajamaan, kun kevään 2019 vaalit on pidetty?

Euroopan Vihreä Puolue (EGP) on juuri nyt kirjoittamassa vaalimanifestia, joka hyväksytään syksyllä 2018. Manifestia valmistelevaa työryhmää puheenjohtaa suomalainen Oras Tynkkynen. Emme vielä tiedä mitä manifesti  sisältää, mutta voin esittää valistuneen arvauksen.

Vihreät haluavat Euroopan unionilta rauhaa. Vihreät haluavat toimeentulon ja hyvinvoinnin turvaamista tavalla, joka ei tuhoa nyt elossa olevien ja tulevien ihmisten elinehtoja. Vapautta, tasa-arvoa, oikeudenmukaisuutta, demokratiaa, puhdasta ruokaa ja mahdollisuutta toteuttaa itseämme. Hyvin pitkälti samoja asioita, kuin mitä toivomme perhepiiriltämme, kunnaltamme, valtiolta ja maailmalta.

Kysymys pitäisi oikeastaan kuulua: Mihin Euroopan unioni on paremmin varustautunut tai mitä se on valmiimpi tarjoamaan kuin esimerkiksi kansallinen tai kunnallinen taso? Mihin EU on Vihreille vastaus?

Ilmastonmuutoksen torjunta on ensimmäinen todellinen globaali yhteinen haasteemme. Aiempana esimerkkinä tapahtumasta, johon sitä voi verrata, on oikeastaan vain ydinsodan torjunta. Siinä oli tosin keskitetymmät toimijat: suurvallat, nousevat vallat ja entiset kolonialistivallat, joiden käsissä ydinaseet olivat. Ilmastonmuutoksen torjunnassa puolestaan vaaditaan aktiivisia toimia aivan jokaiselta ja kaikkialla maailmassa. Mukaan pitää saada niin alkeellisimman hiilikaivoksen köyhin orja kuin monimutkaisten omistussuhteiden takana pilkottavan eläkerahaston osingosta nauttija.

Tarpeeksi suuria ratkaisun osia pystyy tarjoamaan vain massiivisten sisämarkkinoiden pelisäännöillä poliittisen toimijuuden omaava Euroopan neuvosto, kaikkien EU-kansalaisten demokraattisen päätäntävallan ohjaamana, YKn alaisuudessa. Ei ole muuta uskottavaa toimijaa. Tämä olisi itsessään tarpeeksi suuri selitys EUn tarpeellisuudesta. Mutta on niitä muitakin.

Turvallisuus nousee jatkuvasti esille teemana, jossa Euroopan unioni nähdään oikeutettuna toimijana, monissa maissa jopa uskottavampana kuin oma valtio. Eurooppalaisista 43 % katsoo, että Euroopan unionin tulisi tehdä ne päätökset, jotka koskevat eurooppalaista turvallisuutta, kun 24 % katsoo kansallisen tason ja vain 17 % Naton olevan tälle oikea paikka. Riippumatta siitä, että EUn yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on heikko, ihmiset odottavat siltä päätöksiä.

Paineen alla, ainakin väliaikaisesti, USAn eristäytymisen kanssa kamppailevan Naton rinnalle on syntynyt “pysyvä rakenteellinen yhteistyö” eli PESCO, josta vain Iso-Britannia, Tanska ja Malta ovat jättäytyneet ulos. PESCO-prosessi pyrkii integroituun EU-valtioiden puolustuskykyyn ja yhteisiin puolustushankintoihin, joiden kautta on arviouitu että nykyisilläkin resursseilla pystytään saavuttamaan valtavasti enemmän. Kuitenkin turvallisuus- ja puolustussektorilla, jolla ihmiset odottavat valtavasti EUlta, valtiollinen taso on todella vahva ja unioni heikko.

Ympäristöpolitiikan saralla unioni on ollut tehokas työkalu. Sääntelyn kohteena on ollut kaikkea bensiinin lyijypitoisuuksista jätteenpolttolaitosten tehokkuuteen. Usein on käynyt niin, että kansalliset tahot ovat ensin pyristelleet vastaan, mutta lopulta prosessit kuten Natura 2000-suojeluohjelma tai pelätty rikkidirektiivi ovat voimaantulonsa jälkeen parantaneet ympäristön oloja merkittävästi. Seuraava suuri taistelu näyttää olevan tiettyjen kertakäyttöisten muovituotteiden täyskielto EUn alueella, joidenkin muiden muovituotteiden käytön vähentäminen ja uudet muoviverot, joilla rahoittaa EUn toimintaa.

Oli kyse sitten ilmastonmuutoksen torjunnasta, yhteisen ulkopolitiikan uskottavuuden rakentamisesta tai muovin käytön rajoittaminen, kysymys ratkaistaan EU:n tasolla, koska se on siellä helpommin ratkaistavissa, tai koska muuta ratkaisukeinoa ei ole.

On kuitenkin todettava, että kasvavassa määrin Euroopan unioni on myös Vihreille itseisarvo, eikä vain väline ratkaisemaan sitä, mitä muualla ei pysty ratkaisemaan. Ei siksi, koska EU olisi juuri nyt täydellinen tai edes erityisen hyvä poliittinen instituutio, vaan koska se tarjoaa reitin johonkin mahdollisesti parempaan. Reitin, jota ulossulkevat ja rajoittavat kansallisvaltiot eivät koskaan tarjonneet: mahdollisen tien eteenpäin.

Vihreä Liitto rp hyväksyy  kesän 2018 puoluekokouksessa poliittisen tavoiteohjelman vuosille 2019–2023. Dokumentti pohjustaa seuraavia eduskuntavaaleja ja mahdollisia hallitusneuvotteluja. Mutta se on pohjana myös paljon muulle.

Tavoiteohjelman sisältö on tietenkin tarkoitus syöttää myös yhteiseen eurooppalaiseen vaalikampanjaan ja Euroopan Vihreän Puolueen vaalimanifestiin, eli sillä valmistetaan yhteistä eurovaalikampanjaa. Nykyisen suunnitelman mukaan seuraavat eduskuntavaalit pidetään huhtikuussa 2019, ja niistä alkavat heti hallitusneuvottelut, joiden jälkeen tai mahdollisesti niiden vielä jatkuessa, toukokuun viimeisenä viikonloppuna käydään europarlamenttivaalit. Ja kuukausi niiden jälkeen Suomi ottaa Euroopan unionin puheenjohtajavastuun, heinäkuusta joulukuuhun 2019.

Yksi paperi siis tulee toimimaan pohjana kaikelle: eduskuntavaalien vaaliohjelmalle, hallitusneuvotteluille, yhteiseurooppalaiselle kampanjalle ja, jos hyvin menee, se tulee olemaan osa Euroopan unionin puheenjohtajuuskautta. Meillä on todellinen mahdollisuus vaikuttaa siihen miten ilmastonmuutosta torjutaan, turvallisuutta luodaan ja ympäristöä puolustetaan juuri kun uutta komissiota muodostetaan, kun eurooppalainen politiikka on hetken auki.

Markus Drake on Vihreiden puoluehallituksen jäsen, Brysselin Vihreät ry:n puheenjohtaja sekä poliittista tavoiteohjelmaa valmistelleen työryhmän jäsen 2017-2018. Drake on seurannut Euroopan parlamentin politiikkaa läheltä yli 10 vuotta.