METSO on Suomen merkittävin luonnon monimuotoisuusohjelma

Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelman Metson avulla maanomistajien vapaaehtoisesti tarjoamia alueita on tarkoitus perustaa yksityisiksi luonnonsuojelualueiksi, hankkia valtiolle tai rauhoittaa määräajaksi yhteensä 96 000 hehtaaria vuoteen 2025 mennessä. Tästä valtion maiden osuus on 13 000 hehtaaria. Lisäksi ympäristötuella ja luonnonhoitohankkeilla on tarkoitus turvata yhteensä 82 000 hehtaaria talousmetsien luontokohteita vuoteen 2025 mennessä.

Metso –ohjelmaa kannattavat lähes kaikki toimijatahot viiteryhmästä ja poliittisesta ideologiasta riippumatta. On ilmeistä, että suomalaiset avohakkuut, puupellot ja ojikot kyllästyttävät ihmisiä ja on havahduttu näkemään viimeisten luonnontilaisten metsien monimuotoisuus- ja virkistyskäyttöarvo. Jokaisella metsänomistajalla tulisi olla mahdollisuus valita suojeluvaihtoehto ja saada halutessaan arvokkaiden metsiensä suojeluun käypää korvausta vastaan.

Mitä merkitystä on suomalaisten
metsien suojelulla?

Viimeisetkin Etelä-Suomen erämaiden metsät ojitettiin ja otettiin tehometsätalouden piiriin toisen maailmansodan jälkeen, mikä on heikentänyt merkittävästi luonnon monimuotoisuutta. Metso-suojeluohjelman tavoitteena on pysäyttää Suomen metsäisten luontotyyppien ja metsälajien taantuminen ja edistää luonnon monimuotoisuutta. Metso –ohjelman toimenpiteillä kehitetään myös suojelualueverkostoa ja edistetään talousmetsien luonnonhoitoa. Sipilän hallituksen kova biotalouslinja ja metsätalouden lisääntyneet investoinnit ovat johtaneet metsien lisähakkuupaineisiin luonnon monimuotoisuustavoitteiden jäädessä paitsioon.

Jokaisella metsänomistajalla tulisi olla mahdollisuus valita suojeluvaihtoehto ja saada halutessaan arvokkaiden metsiensä suojeluun käypää korvausta vastaan.

Alueelliset ELY-keskukset ja Metsäkeskukset toteuttajina

Metso–ohjelman pysyvää suojelua toteuttaa Ympäristöministeriön koordinoimana alueelliset ELY-keskukset. Tätä kautta on voitu metsänomistajalle maksaa usein metsäfirmaa tarjoamaa summaa suurempi korvaus. Korvaus maksetaan verovapaana puuston käyvästä arvosta ja se on samaa suuruusluokkaa sekä yksityismaan rauhoitusten perustamisen tai maakaupan osalta. Maakaupassa voidaan maksaa myös korvaus maapohjasta.  ELY-keskuksien ostamat Metso –kohteet siirtyvät muutaman vuoden kuluttua Metsähallituksen haltuun valtion suojelumetsiksi. Valtion maanostoa suositumpi ja yhtä hyvä pysyvän suojelun vaihtoehto on pysyvä rauhoitus, jossa maanomistajan kanssa sovitaan tapauskohtaisesti rauhoitussäädöksistä – mikä alueella on sallittua ja mikä kiellettyä – ja alueesta tulee YSA –alue (yksityinen suojelualue). Tällöin alueen maanomistus säilyy maanomistajalla. ELY-keskuksiin ei valitettavasti ole palkattu juurikaan lisähenkilöresursseja METSO-ohjelman mukanaan tuoneesta lisääntyneestä työpanoksesta huolimatta ja niitä tulisi lisätäkin niin, että kohteet saadaan nopeammin maanomistajan tarjouksesta suojelupäätökseen.

Osa ympäristötukikohteista voi määräaikaisen rauhoituksen jälkeen palautua normaaliin metsätalouskäyttöön.

Metsäkeskuksen kautta on voitu METSO –ohjelman puitteissa edistää metsien luonnonhoitoa ja maksaa arvokohteille määräaikaista ympäristötukea. Osa ympäristötukikohteista voi määräaikaisen rauhoituksen jälkeen palautua normaaliin metsätalouskäyttöön. Pysyvä suojelu onkin valtiolle turvallisempi ja kustannustehokkaampi vaihtoehto. Määräaikaiset rauhoitukset pyörittävät myös lisääntyessään kallista viranomaiskoneistoa, jonka pitää uusia sopimuksia määrävälein. Määräaikaiselle suojelulle on kuitenkin myös paikkansa esimerkiksi eräiden lajisuojelukohteiden osalta ja silloin, jos halutaan siirtää päätös suojelusta vielä seuraavalle sukupolvelle.

Mihin METSO on menossa?

Metsien suojelun painopiste tulee säilymään Etelä-Suomessa, toisaalta arvokkaimpien luontotyyppien suojelua tarvitaan kaikkialla Suomessa. METSO-ohjelmaa tulisi seuraavalla hallituskaudella laajentaa koskemaan muitakin elinympäristötyyppejä. Tälläkin hetkellä Metson kautta voidaan suojella arvokkaimpia puustoisia perinnemaisemaluontotyyppejä. Esimerkiksi Rekijokilaakson Natura-alueen puustoisia hakamaita ja metsälaitumia on otettu mukaan Metsoon sopimusmenettelyn kautta. Näissä yksityismaan rauhoituksissa maanomistaja saa täyden korvauksen pystyyn jäävästä puustosta, mutta maanomistuksen säilyessä voi edelleen hakea ympäristötukea hakamaiden laidunnukseen tai niittoon. Harjujen paahdealuekokonaisuuksien ostoon tulisi keskittyä nykyistä enemmän. Myös metsäpaloalueiden ostoon tulisi luoda valtakunnalliset pelisäännöt.

On mahdollista, että Metso –ohjelma laajenee käsittämään myös muita luontotyyppejä kuin metsiä. Metso –ohjelman laajentamisessa suoalueille ongelmallista on turpeen korvauskysymys: korvauksia ei voida maksaa, jos lupaa turvetuotantoon ei ole. Suoalueilla ei ole yleensä myöskään juurikaan korvattavaa puustoa. Tässä ratkaisuna voisi olla pintarahkasammalen arvon korvaaminen maanomistajalle, mikä toisi asialle hyväksyttävyyttä. Tästä huolimatta tarvitaan arvokkaimpien soiden osalta jäihin menneen soidensuojeluohjelman toteuttaminen, missä voitaisiin hyvin noudattaa samaa periaatetta ja korvata maanomistajille pintarahkasammalen arvo.

Ympäristöhallinto avainasemassa

Ympäristöhallinnon asema on heikkenemässä maakuntauudistuksen toteutuessa. Pysyvän suojelun Metso -prosessi on siirtymässä ELY-keskuksesta kahteen eri organisaatioon, Maakuntiin ja LUOVA –virastoon, mikä tulisi toteutuessaan vaikeuttamaan Metso –ohjelman toteuttamista. Tällöin metsänarviot ja luonnontieteellisten kriteerien arviointi tehtäisiin näillä näkymin maakunnan asiantuntijoiden toimesta, mutta viranomaispäätökset tekisi uusi perustettava valtion virasto LUOVA. On vaikea nähdä, että uuden toimijatason lisääminen vähentäisi byrokratiaa.  Maakunnat päättäisivät toiminnastaan itsenäisesti ja rahoituksen heiketessä luonnonsuojelu ei ole välttämättä olisi kaikkien maakunnan päättäjien ykköslistalla.

Muita suojelun keinoja

Viime aikoina on hallituksen toimesta etsitty vaihtoehtoisia suojelutapoja, esimerkiksi Luontolahjani Suomelle –kampanja. Tässä ohjelmassa maanomistajat korvauksetta suojelivat alueitaan pysyvästi ja valtio rauhoitti vastalahjana saman verran metsiään.  Kampanjan avulla onnistuttiin suojelemaan kuntienkin lahjoitukset huomioiden noin 8000 hehtaaria uusia kohteita, mikä on hieno saavutus. Vastalahjoja olisi tosin voitu etsiä hieman suuremmalla intensiteetillä Etelä-Suomesta, eikä ottaa mukaan pohjoisen Suomen kohteita, joissa suojelua muutenkin oltiin jo harkittu kampanjasta huolimatta.  Metso-kelpoisille alueille olisi myös tasapuolista maksaa aina pysyvästä suojelusta korvaus: verovapaan summan voi halutessaan sijoittaa vaikkapa lisämetsien suojeluun. Tätä periaatetta eräät toimijat mm. Luonnonperintösäätiö tavallaan tekeekin, eli ostaa suojeluun alueita, joista osalle hakee Metso-rahoituskorvauksia alueellisilta ELY-keskuksilta ja edelleen sijoittaa saadut rahat lisäsuojeluun. Säätiöt voivat saada haltuunsa edullisesti alueita ja saada niistä ostohintaansa suuremman korvauksen, mutta toisaalta myös tarvittaessa vapailla markkinoilla tarjota käypää hintaa suuremman korvauksen, jos kohde on erittäin hyvä.  Kriteerit täyttäville säätiöille tulisi antaa tarvittaessa erittäin halpakorkoista lainaa suojelun toteuttamiseen.

 

METSO-ohjelman toteutuspinta-ala ELY-keskuksissa ja Suomen metsäkeskuksessa vuosina 2008-2017. ELY-keskusten luvut sisältävät yksityiset luonnonsuojelualueet, valtiolle ostetut kohteet sekä luonnonsuojelulain mukaiset määräaikaiset rauhoitukset. Suomen metsäkeskuksen luvut sisältävät ympäristötukisopimukset ja luonnonhoitohankkeiden toteutuksen METSO-elinympäristöissä. Metsähallituksen vuonna 2014 toteuttama 13 000 hehtaarin METSO-suojelu, joka lasketaan mukaan ohjelman suojelutavoitteeseen, ei ole mukana kuvassa.

 

Kohdennettu markkinointi suojelun tärkeimmille painopistealueille tulee jatkossa helpottumaan sähköisten viestintäkanavien mm. metsään.fi –sivuston ja zonation –ohjelman analyysien sekä innovatiivisten hankkeiden, esimerkiksi LIFE IP –hankkeiden, kautta. Arvokohteilta tulisi tulla maanomistajille automaattisesti tarjouksia ja metsänhoitoyhdistykset tulisi saada toimintaan laajemmin mukaan. Kaavojen luonnonsuojeluun osoitetuiden alueiden maanomistajia tulisi priorisoidusti tiedottaa Metso- suojelun mahdollisuuksista koko Etelä-Suomen osalta. Vapailla metsämarkkinoilla myytävien kohteiden seurantaa tulisi myös kehittää ja valtion verovapaa Metso-tarjous pitäisi saada monimuotoisuudeltaan arvokkailla kohteilla automaatiksi.

Luonnonsuojelu on politiikkaa

Äänestäjät päättävät viime kädessä, kuinka Etelä-Suomen metsiensuojeluohjelman Metson ja kestävämmän metsänhoidon mm. jatkuvan kasvatuksen periaatteita markkinoidaan ja toteutetaan suomalaisessa metsänhoidossa ja -suojelussa. On selvää, että viimeisiä vanhoja metsiä ei kannata keittää vessapaperiksi.  Jälkipolvemme tulevat kiittämään jokaisesta tehdystä suojelupäätöksestä. Tavoitteena Vihreiden luonnonsuojeluohjelmassa on 10% suojelupinta-ala Etelä-Suomessa, mikä vaatii merkittäviä lisäpanostuksia Metsoon.  Osa kaupungeista ja kunnista on jo lähtenyt mukaan kehittämään kestävämpiä metsänhoitomenetelmiä alueillaan sekä toteuttamaan suojelua Metso -ohjelman tukemana.

On selvää, että viimeisiä vanhoja metsiä ei kannata keittää vessapaperiksi.


Zonation –ohjelma:

Zonation on asiantuntijoiden tietokoneohjelmisto ja paikkatiedon käsittelyyn liittyvä analyysityökalu, jota käytetään maankäytön suunnittelussa vertailtaessa kohteiden paremmuutta luontoarvojen näkökulmasta. Suomen metsistä on laadittu kaikille avoin valtakunnallinen kartta-aineisto, joka antaa kattavan kuvan metsien luontoarvojen jakaantumisesta. Kartta-aineistossa kaikki Suomen metsäalueet ovat paremmuusjärjestyksessä luonnon monimuotoisuutta kuvaavien ominaisuuksien perusteella. Näin voidaan löytää ne metsäalueet, joiden puustorakenne on hoidettua talousmetsää monipuolisempi ja joissa on enemmän lehtipuustoa, hyvin vanhoja puita sekä lahopuuta. Uutta kartta-aineistoa voidaan hyödyntää uhanalaisen metsälajiston turvaamisessa. Aineisto on vapaasti ladattavissa Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) karttapalvelimelta.


 

Kirjoittaja Iiro Ikonen on Vihreiden ympäristö- ja luonnonsuojelutyöryhmän jäsen, FM, biologi ja työskentelee Varsinais-Suomen ELY-keskuksen Porin toimistossa luonnonsuojeluyksikön ylitarkastajana. ”Mukavassa uusperheessämme on 7 henkeä. Harrastan lentopalloa, perhosia ja kalastusta.”