Leikkauspolitiikkaa kasvattaa valintaa perheen ja työn välillä

Viimeistään kätilöt tekivät kaikille selväksi, että hallituksen päätökset iskevät erityisesti julkisella sektorilla työskenteleviin naisiin. Miten leikkaukset vaikuttavat sukupuolten tasa-arvoon ja miten talouspolitiikan sukupuolivaikutukset voitaisiin ottaa paremmin huomioon?

Naisvaltaisella julkisella sektorilla vähemmän töitä

Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtajan Seija Ilmakunnaksen mukaan julkisten menojen leikkaukset heikentävät naisten työllistymistä julkisella sektorilla, erityisesti kunnissa.

”Naisilla tulee olemaan vähemmän työpaikkoja hyvinvointisektorilla, kuin muutama vuosi sitten arvioitiin. Osaksi siihen on vaikuttanut menokuri”, Ilmakunnas sanoo.

Myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuspäällikkö Minna Salmi on huolissaan hallituksen leikkauspolitiikan vaikutuksista sukupuolten tasa-arvoon. Hän mainitsee niin kutsutun pakkolakipaketin toimet, jotka koskevat ennen kaikkea julkisen sektorin työntekijöitä. Heistä yli 70 prosenttia on naisia. Hallitus esittää muun muassa vuosiloman enimmäispituuden lyhentämistä kuuteen viikkoon, lomarahojen leikkaamista 30 prosentilla ja sairausajan karenssin palauttamista.

Salmi lisää, että eduskunnan käsittelyssä oleva varhaiskasvatusoikeuden rajoittaminen sekä hallituksen jo antama päivähoidon ryhmäkokoja kasvattava asetusmuutos tulevat vähentämään päivähoidon työpaikkoja ja lisäämään osa-aikatyötä. Koska alan henkilöstöstä yli 95 prosenttia on naisia, nämä työttömyyden ja toimeentulon alenemisen riskit kohdistuvat lähes yksinomaan naisiin, Salmi arvioi.

Ilmakunnas taas pohtii, miten mahdollinen keskitetyistä tulosopimuksista luopuminen vaikuttaisi pienipalkkaisiin naisvaltaisiin aloihin. Ilmakunnaksen mukaan palkkakoordinaatio ylemmältä tasolta näyttäisi suojaavan pienipalkkaisia naisia, kun taas paikallinen sopiminen toimii paremmin miesvaltaisilla teollisuustyöpaikoilla, jossa on toimivat luottamusmieskäytännöt.

”Mitä pienempiin yrityksiin tullaan, puuttuu luottamusmies ja on vaikeampi saada tasapuolista siitä neuvotteluasemasta. Kyllä tässä sellainen sukupuolinäkökulmakin on, että yksityiset palveluyritykset ovat tasapuolisen sopimisen mittarilla naisten kannalta on ongelmallisia. Kattava järjestäytyminen on suojannut sitä, että Suomeen ei ole syntynyt todella kurjien palkkojen sektoria yksityisiin palveluihin”, Ilmakunnas sanoo.

Leikkaukset hyvinvointipalveluihin ja etuuksiin koskettavat naisia enemmän kuin miehiä

Hallitus on päättänyt useista heikennyksistä lapsiperheiden toimeentuloon: kuluvan vuoden alussa leikatun lapsilisän indeksisidonnaisuus poistetaan, päivähoitomaksuja korotetaan ja aamu- ja iltapäivähoidon maksut kaksinkertaistetaan. Lisäksi asumiskulut nousevat eri veronkorotusten takia. Minna Salmen mukaan nämä leikkaukset osuvat naisiin rankemmin kuin miehiin.

”Kaikki lapsiperheiden toimeentulon heikennykset kohdistuvat äiteihin rankemmin kuin isiin siksi, että äidit kokevat toimeentulon hankalaksi selvästi useammin kuin isät. Tämä selittyy osittain sillä, että yksinhuoltajat ovat pääasiassa äitejä, mutta myös kahden vanhemman perheissä äidit kokevat toimeentulon isää hankalammaksi THL:n lapsiperhekyselyn mukaan”, Salmi sanoo.

Hyvinvointisektorin leikkaukset kohdistuvat Ilmakunnaksen mukaan enemmän naisiin, koska naiset ottavat vielä miehiä enemmän vastuuta omaistensa hoidosta.

”Jos ajattelemme vaikka päivähoitoa tai vanhustenhoitoa, monta kertaa vaihtoehto on omaishoito. Jos julkisen talouden leikkaukset heikentävät palveluiden laatua, suurentaa liikaa ryhmäkokoja tai heikentää hoitaja-vanhussuhdetta, se luo paineita lasten ja vanhusten omaisille”, Ilmakunnas sanoo.

Kun omaisten paine ottaa isompaa vastuuta vanhuksesta tai lapsesta kasvaa, perheen ja työn yhteensovittaminen vaikeutuu varsinkin kun naiset tekevät Suomessa pääosin kokoaikatyötä, Ilmakunnas lisää.

Salmi on erityisen huolissaan varhaiskasvatusoikeuden rajoittamisesta 20 tuntiin viikossa. Salmen mukaan muutos on yksi eniten sukupuolten tasa-arvoa heikentävistä leikkauksista, koska subjektiivinen varhaiskasvatus- ja päivähoito-oikeus on tärkeää työn ja perheen yhteensovittamisen kannalta. Salmen mukaan se on merkittävä niin perhe-, työvoima-, kuin tasa-arvopoliittisesti, jotta molemmat vanhemmat voivat olla töissä tai opiskella täysipainoisesti.

”Tasa-arvo- ja perhepolitiikan historiassa subjektiivisella päivähoito-oikeudella on ollut aivan keskeinen asema. Päivähoito oli poliittisella agendalla sata vuotta, ja se oli tasa-arvopolitiikan ykköstavoitteita 1960-luvulta lähtien ennen kuin lopulta vuonna 1996 kaikille alle kouluikäisille lapsille saatiin oikeus päivähoitoon. Otetaan pitkä taka-askel, jos tätä oikeutta nyt rajoitetaan ja palataan takaisin tarveharkintaan”, Salmi sanoo.

Varhaiskasvatusoikeuden rajoittaminen vaikuttaisi Salmen mukaan äitien asemaan työmarkkinoilla. Salmen mukaan nykyisessä työelämässä on yhä tavallisempaa, että ansiotyön kokonaisuus koostuu erillisistä jaksoista tai useille työnantajille tehtävistä projekteista, joiden välissä voi olla katkoja. Siksi kaikkien vanhempien työssäkäynti hankaloituu, jos varhaiskasvatusoikeus rajoitetaan 20 tuntiin viikossa ja sitä pidemmän hoidon tarve pitää erikseen osoittaa. Pienten lasten äidit ovat kuitenkin erityisen haavoittuvassa asemassa, koska he ovat muita useammin määräaikaisissa työsuhteissa ja tekevät useammin osa-aikatyötä.

”Ongelma kohdistuu erityisesti äiteihin, koska valinta ansiotyön ja lastenhoidon välillä on edelleen ennen kaikkea äitien valinta, ja äitien asema työmarkkinoilla on heikompi kuin isien”, Salmi arvioi.

Salmi on tutkimuspäällikkönä hankkeessa, jossa tutkitaan vuonna 2008 alkaneen talouskriisin vaikutuksia perhevapaiden käyttöön. Tutkimuksen tuloksia ollaan vasta analysoimassa, mutta jotain ollaan saatu jo selville: päivähoidon laatu vaikuttaa siihen, jääkö äiti kotiin hoitamaan lastaan. Jos äitiä epäilyttää päivähoidon laatu, hän on lähes kolme kertaa todennäköisemmin kotihoidontuella vielä nuorimman lapsen ollessa parivuotias. Tutkimusten mukaan vanhemmat ovat tyytymättömiä erityisesti päivähoidon suuriin ryhmäkokoihin. Hallitus on kuitenkin päättänyt suurentaa kolme vuotta täyttäneiden lasten ryhmäkokoja.

Tasa-arvoista veropolitiikkaa?

Budjettileikkausten lisäksi muullakin talouspolitiikalla on vaikutusta sukupuolten tasa-arvoon. Yksi esimerkki on veropolitiikka. Elina Pylkkäsen ja Anita Haatajan artikkelin ”Verotus ja sukupuolten tasa-arvo – ei suomalainen ongelma?” mukaan verotus voi edistää sukupuolten tasa-arvoa. Artikkelissa sanotaan, että progressiinen verotus edistää sukupuolten tasa-arvoa niin kauan, kuin miehet ansaitsevat naisia enemmän. Progressiivisen verotuksen osuus on kuitenkin pienentynyt, mikä vähentää verotuksen uudelleenjakavaa vaikusta.

Valtiovarainministeriön finanssineuvos Pylkkänen kertoo, että Suomessa veropolitiikassa ei ajatella kovin paljon sukupuolinäkökulmaa, koska täällä on ollut 1980-luvulta asti käytössä henkilöverotusjärjestelmä, jossa ei ole elementtejä huoltotaakkaan liittyen. Se tarkoittaa, että esimerkiksi perheitä ei veroteta yhdessä. Siksi veropolitiikassa ei Pylkkäsen mukaan ole välittömiä ongelmia sukupuolten tasa-arvon kanssa. Sukupuoli pitäisi kuitenkin Pylkkäsen mukaan ottaa verotuksessa välillisesti huomioon, koska sosiaaliturvajärjestelmä on perhekohtainen.

”On ihan selvä, että verotus ja etuusjärjestelmä vaikuttavat molemmat perheen taloudelliseen asemaan. Perhetilanne vaikuttaa sellaisiin päätöksiin, kuten töihin meneminen ja siihen, kuinka paljon töitä tekee”, Pylkkänen sanoo.

Välillisten vaikutusten takia pitäisi miettiä, miten vero ja sosiaaliturvapolitiikka yhdessä kannustavat esimerkiksi työntekoon, Pylkkänen arvioi. Hänen mukaansa sukupuolten tasa-arvon edistäminen ei ole pelkästään verotuksen asia.

”Verotusta ja sosiaaliturvaa pitäisi tarkastella yhdessä. Jos me esimerkiksi haluamme tasoittaa isien ja äitien vanhempainvapaiden käyttöä, täytyy ottaa huomioon molemmat järjestelmät, sekä vanhempainvapaan ehdot että päivärahatulojen ja palkan verotus.”

Moni ei välttämättä tiedä, että kotihoidontukea ja vanhempainrahaa verotetaan kireämmin kuin palkkatuloa. Tällaiset tilanteet pitäisi Pylkkäsen mukaan nostaa paremmin esiin, koska jos perheet ottaisivat kaikki vaihtoehdot huomioon, ne saattaisivat tehdä toisenlaisia valintoja.

Verotus on erilaista miehille ja naisille myös rahantulon luonteen jakautumisesta. Miehet saavat naisia enemmän suuria ja tasaverolla verotettavia pääomatuloja. Miehiin myös suuremmalla todenäköisyyellä kohdistetaan suurimpien ansiotulojen verotusta. Kuitenkaan verotus ei Pylkkäsen mukaan ole ensisijainen vaikutuskeino sukupuolten tasa-arvon edistämiseen, vaan se, mitä tapahtuu ennen verotusta. Näihin asioihin vaikutetaan Pylkkäsen mukaan ennen kaikkea sosiaali-, työvoima-, ja koulutuspolitiikalla.

Talouspolitiikan sukupuolivaikutukset paremmin huomioon

Miten talouspolitiikan sukupuolivaikutukset voitaisiin sitten ottaa paremmin huomioon?
Ilmakunnas peräänkuuluttaa sukupuolivaikutusten arvioimista eli suvausta päätöksenteon yhteydessä. Suvaus olisi Ilmakunnaksen mielestä paikallaan erityisesti nyt, kun ”painetta tulee monesta suunnasta” – niin budjettileikkaukset kuin pakkolakipaketti vaikuttavat hänen mukaansa pienipalkkaisilla aloilla työskenteleviin naisiin keskimääräistä enemmän. Ruotsissa sukupuolivaikutusten arviointi tehdään aina valtion tulo- ja menoarvion yhteydessä. Samanlaista käytäntöä ehdottivat myös Maria Ohisalo (vihr) ja Juhana Vartiainen (kok) ennen eduskuntavaaleja.

Salmi painottaa vaikutusten arvioinnin tärkeyttä yleensä. Salmen mielestä  hallitusohjelmassa esitetyt toimet olisi pitänyt valmistella niin, että jo valmisteluprosessin kuluessa olisi arvioitu niiden vaikutuksia ja kuultu asiantuntijoita. Se oli ideana, kun aikaisemmin politiikkaa tehtiin perustamalla työryhmiä valmistelemaan muutosesityksiä.

”Jos halutaan tehdä tietoon perustuvia päätöksiä, ei voida menetellä niin, että ensin tehdään päätös ja sitten aletaan kysellä mitä siitä seuraa. Tutkimus- ja tilastotietoa ja asiantuntemusta on kyllä saatavilla, mutta se pitäisi myös ottaa huomioon”, Salmi sanoo.

Salmen mielestä ministeriöiden lainvalmisteluun pitäisi luoda sellaisia foorumeita, joissa tutkijoita ja asiantuntijoita kuultaisiin valmistelun osana. Sukupuolivaikutusten arviointi on lakisääteistä, Salmi muistuttaa, ja asiantuntijoiden kuuleminen olisi yksi keino vahvistaa lain toteuttamista.

Emmi Skytén

Emmi Skytén on helsinkiläinen toimittaja. Hän on opiskellut yhteiskuntatieteitä belgialaisessa Université Libre de Bruxelles -yiopistossa. Aikaisemmin hän on työskennellyt Vihreä Lanka -lehdessä.