Kunnon koivua etsimässä

Suomalainen koivupuu on yhä useammin liian huonolaatuista laadukkaiden puulelujen raaka-aineeksi. Suomen ainoan puulelutehtaan myyntipäällikkö Harri Savo kertoo, mikä puussa on vikana ja miten siihen suhtaudutaan ulkomailla.

Työskentelen ammatikseni puu- ja muovituotteita Jyväskylässä valmistavan, Suomen ainoan puulelutehaan, Oy Juho Jussilan palveluksessa. Yritys valmistaa koivupuusta mm. tunnettuja Hakka-puuleluja lähinnä ulkomaan vientiin ja työllistää viitisentoista työntekijää.

Vaikka yrtys tarvitsee vuodessa koivupuuta vain joitain satoja kuutiometrejä, viime vuosina yrityksen ongelmaksi on tullut koivupuun onneton tekninen laatu. Tämä aiheuttaa merkittäviä lisäkustannuksia ja estää tuotannon laajentamisen.

Myös tarjolla olevan koivun määrä on vähentynyt yleisen finanssikriisin ja sahauksen vähenemisen myötä.

Itse määrä ei sinänsä ole tärkeä. Tärkeää on, että tuotamme sellaisia laadukkaita puutuotteita, joihin menee vain vähän raaka-ainetta, mutta joista saamme hyvän vientihinnan.

Kaupan oleva koivupuu on viimeisten kuuden vuoden aikana kuitenkin ollut pääsääntöisesti paksulla vuosilustolla varustettua raakapuuta. Vuosiluston paksuus ei saisi sorvipuun osalta ylittää kahta millimetriä, mutta kolme millimetriä alkaa olla koivupuun sorvauksessa maksim. Silti tässä on koetettu sorvata jopa kahdeksan millimetrin vuosilustolla olevaa puuta, kun ei ole ollut muutakaan tarjolla. Näin on ollut pakko tehdä etenkin silloin, jos kyseisessä puussa ole lisäksi haittana ruskotäläkärpäsen jättämää ruskeaa ”vauhtiraitaa” puun ytimessä.

Koivu on maamme kovapuulajeista ainoa, jolla on taloudellista merkitystä puusepänteollisuudellemme. Osittain raakapuun tajuttoman huonon laadun takia mm. huonekaluteollisuutemme vientitulojen kehitys on ollut vähentynyt radikaalisti. Vuoden 2008 vientitulot olivat muistini mukaan noin 230 miljoonaa euroa ja vuodelta 2013 vientitulomme huonekalujen osalta jäänevät enää noin 105 miljoonan euron tasolle.

Esittelin japanilaiselle asiakkaallemme ruskotäpläkuoriaisen vaurioittamaa koivulautaa. Hän kysyi heti, ettemme vain ole lähettämässä Japaniin tämmöistä puuta? Asiakkaallemme kyseinen ”vauhtiraitalaatu” ei käynyt lainkaan.

Erään toisen kerran keskustelin japanilaisen muotoilijan kanssa, joka oli yrittänyt viedä viilutetusta puusta Suomessa tehtyja puutuotteita Japaniin. Vienti ei lähtenyt koskaan liikkeelle, koska aina jossain vilahti ruskotäpläkärpäsen jättämää viirua tai oksien kohtia.

Ruskotäpläkärpäsen toukan jättämä jälki pilaa koivun esteettisen laadun, vaikka kuoriainen ei sinänsä haittaa puuta.

Olemme ylpeitä metsistämme ja niiden melko hyvästä kunnosta. Minusta tunnemme omahyväisyyttä, sillä ainakaan koivumme laatu ei enää vastaa markkinoiden vaatimuksia. Hävitimme innolla koivuja sellupuun tieltä 1950-luvulla. Ne koivut, jotka tuolloin olivat taimia, olisivat nyt kohtuullista raakapuuta huonekalu- ja puutuoteteollisuudellemme.

Maassamme on perinteisesti ollut kovasti vaarallista esittää yhdestä ainoasta oikeasta ja yleisesti hyväksytystä totuudesta poikkeavia käsityksiä.

Kuusi- ja mäntylankkua tulee sahoilta, muttei sekään tunnu minnekään kelpaavan. Saksan päässä suomalaisen sahatavaran ostajat kertovat minulle avoimesti, että ”halutessani ostaa halpaa puuta tulee yleensä juuri silloin suomalainen lankkukauppias kylään”. Suomalaista viilukoivua ei nähtävästi tällä hetkellä viedä juuri lainkaan maastamme.

Sellupuumetsissämme ei kasva kunnon koivua. Hyvälaatuista koivua saatiin entisiltä kaskimailta syntyneistä sekametsistä. Pitääkö meidän kulottaa istutusmetsiköiden maaperä, jotta ruskotäpläkärpäsen koteloitunut toukka tuhoutuisi kuumuuteen? Voisimmeko ajatella sen olevan hyvä metsien desinfiointimenetelmä? Koivu taimettuu nopeasti kulottuneelle aukealle.

Ikävä kyllä tarvitsemme hyvän teknisen laadun omaavaa koivua tänään. Tänä keväänä taimettuva koivupuu on puutuoteteollisuutemme raaka-ainetta vasta vuonna 2070-80 aikoihin. Tänä päivänä tehtyjen metsään kohdistuvien toimien tulokset näkyvät tuolloin.

Harri Savo

Harri Savo on ulkoilusta pitävä kolmella toimialalla vientihommia tehnyt insinööri. Hän on Jyväskylässä sijaitsevan 91-vuotiaan, etenkin Hakka-lelujen tuotannostaan tunnetun perheyrityksen Oy Juho Jussilan myyntipäällikkö ja yhtiön hallituksen jäsen.