Kunnat ovat valtavan mullistuksen edessä

Kunnat ovat historiallisen muutoksen edessä, kun maakuntauudistus vie niiltä vallan ja vastuun sosiaali- ja terveyspalveluista. Tämä tarkoittaa sitä, että kuntien toiminnasta noin puolet siirtyy pois. Mitä jää jäljelle? Poliitikot ja tutkijat pohtivat asiaa parhaillaan. Vihreä Tuuma selvitti, missä mennään.

Maakunta- ja sote-uudistus on edennyt onnahdellen eteenpäin. Varsinaiset lakiesitykset uusien maakuntien perustamisesta ovat parhaillaan eduskunnan käsittelyssä. Samaan aikaan, kun ollaan luomassa Suomeen 18 uutta maakuntaa, on alettu pohtia, mitä vanhoille kunnille tapahtuu.

Parlamentaarinen työryhmä on pohtinut tulevaisuuden kunnan roolia. Työryhmä julkisti työstään väliraportin 7. helmikuuta. Raportissa keskityttiin pohtimaan kuntien tulevaisuuteen vaikuttavia megatrendejä ja hahmoteltiin kunnille neljä erilaista tulevaisuusskenaariota. Nämä olivat innostava elinvoimakunta, ratkaisut etsivä kunta, laiska kunta ja lannistunut kunta.

Väliraportin julkistustilaisuudessa työryhmän puheenjohtajana toiminut kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen ei suostunut ottamaan kantaa konkreettisiin kysymyksiin koskien kuntien taloutta ja esimerkiksi kriisikuntamenettelyä.

Kaija Majoinen

Myös työryhmän työhön osallistunut Kuntaliiton asiantuntija Kaija Majoinen korostaa, että työryhmän tehtävänä olikin pohtia skenaarioita vuoteen 2030 saakka eikä esittää tarkkoja lakimuutoksia. Skenaariotyötä tarvitaan, kun lähdetään pohtimaan konkreettisia muutoksia kuntalakiin ja kuntien rahoitukseen.

Keskeinen muutos kuntien kannalta on se, että sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvastuu siirtyy pois kunnilta. Sote-uudistus tarkoittaa, että puolet kuntien budjetista ja henkilöstöstä siirtyy maakuntiin. Jäljelle jää keskeisimpänä toimintona koulutus- ja sivistyspalvelut sekä lisäksi kunnan kehittäminen kaavoituksen ja elinkeinopolitiikan avulla. Kun maakunnat hoitavat varsinaiset sote-palvelut, jää kuntiin liikunta, vapaa-aika ja kulttuuri, joiden kaikkien pitäisi ennaltaehkäistä niitä ongelmia, jotka johtavat sote-palvelujen tarpeeseen.

– Tulevaisuuden kunta ei ole nykyinen kunta, josta on otettu sote-palvelut pois. Se on jotain uutta. Näitä tulevaisuuden haasteita pitää nyt kartoittaa kaikissa Suomen kunnissa. Mitkä ovat seuraavia isoja asioita, joissa tarvitaan vahvaa paikallisuutta?, pohtii Majoinen.

Kuntien rahoitus tulevaisuudessa

On selvää, että maakuntauudistus mullistaa myös kuntien budjetit. Uudistuksen yhteydessä ollaan siirtämässä 12,5 %-yksikön osuus kuntaverosta maakuntaan. Uudistuksessa on vielä monta yksityiskohtaa päätettävänä, jotka kaikki vaikuttavat kuntien talouteen uudistuksen jälkeen.  Myös valtionosuusjärjestelmää ollaan uudistamassa samassa yhteydessä. Siksi kuntien taloudellista asemaa on hyvin vaikea ennustaa tässä vaiheessa.

Timo Juurikkala

– Maakuntauudistus tulee poistamaan välittömän tarpeen kuntaliitoksilta, kun varsinkin pienissä kunnissa vaikeasti ennakoitava soten rahoitus ei enää ole kunnan murhe, sanoo vihreän eduskuntaryhmän poliittinen sihteeri ja Uudenmaan liiton hallituksen varapuheenjohtaja Timo Juurikkala.

Kuntaliitoksia tulee kuitenkin jatkossakin olemaan, uskovat sekä Juurikkala että Majoinen. Kuntien väestömuutokset eivät ole pysähtymässä, vaikka nyt liitoksissa onkin hengähdystauko maakuntauudistuksen vuoksia.

Kunta ja maakunta – samalla vai eri puolella?

Jatkossa siis kunnan vastuulla on huolehtia paikkakunnan elinvoimasta ja sairauksien ennaltaehkäisystä, kun taas maakunta vastaa sairauksien hoidosta. Vaikka sote-uudistuksen tavoitteena oli poistaa raja-aitoja, syntyy niitä väistämättä kunnan ja maakunnan välille.

– Kuntaliitossa nähdään, että maakunta ei ole valtion ja kunnan välissä, vaan nämä toimijat muodostavat kolmion, jonka keskiössä on kuntalainen. Maakunnan ja kunnan välillä tulisi olla yhdyspintoja eikä rajapintoja, sanoo Majoinen.

– Kunnat ja maakunnat ovat luontevasti samalla puolella, mutta riskinä on, että nyt on lähdetty ainakin jossain päin Suomea ”väärällä jalalla” liikkeelle, kun kuntajohtajat ovat olleet haluttomia työskentelemään hallitun muutoksen hyväksi, sanoo Juurikkala.

Maakunnan ja kunnan roolia hämärtää ainakin aluksi maakunnan vahva valtionohjaus. Jos maakunta saa myöhemmin verotusoikeuden, kasvaa sen itsehallinnollinen rooli. Majoinen korostaa myös sitä, että keskeistä uuden organisaation synnyssä on se, millainen toimintakulttuuri sinne syntyy.

Maakuntiin tulee työntekijöitä monista kunnista sekä suurista kuntayhtyminä toimineista sairaanhoitopiireistä. Näiden lisäksi soppaan sekoitetaan valtion virkamiehiä. Kunnissa on totuttu toimimaan luottamushenkilöiden kanssa ja kommunikoimaan kuntalaisille. Kuntayhtymissä korostuu jo enemmän professionaalisuus. Valtion aluehallinnossa toimineille oma maakuntavaltuusto voi olla täysin vieras konsepti. Näiden täysin erilaisten organisaatioiden yhdistäminen on monimutkainen prosessi ja sen lopputulos tulee vaikuttamaan myös siihen, millaiseksi kunnan suhde maakuntaan muodostuu.

Sote-uudistukseen liittyvä valinnanvapaus tulee esitetyssä muodossa toteutuessaan muuttamaan merkittävästi julkisen vallan roolia palvelujen tuotannossa, joten sekin tulee ottaa huomioon, kun pohditaan tulevaisuuden kunnan roolia.

Mitä tapahtuu seuraavaksi?

Kaikki keskeiset uudistukseen liittyvät lakiesitykset ovat toistaiseksi hyväksymättä ja kritiikkiä uudistuksen eri puoliin kuuluu monelta suunnalta. Silti valmista pitäisi olla jo tänä vuonna, jotta ensimmäiset maakuntavaalit voitaisiin pitää tammikuussa 2018.

– Aikataulu on liian kireä. Valinnanvapauslakia on mahdotonta viedä esitetyllä aikataululla maaliin, sanoo Timo Juurikkala. Mutta jos valinnanvapauden aikataulua siirretään, on uudistus mahdollinen.

– Aikataulu on tiukka. Itse olen pohtinut, olisiko uudistusta voitu lähteä toteuttamaan kuten peruskoulua, eli asteittain maakunta kerrallaan, miettii Kaija Majoinen.

Kuntavaalit käydään 9. huhtikuuta. Kävi hallituksen esityksille maakunta- ja sote-uudistuksen yksityiskohdissa miten vain, saavat uudet kunnanvaltuutetut pöydälleen kuntien uudistamisen ja niiden tulevaisuuden pohtimisen. Parlamentaarisen työryhmän työn keskeinen huomio oli, että uudistumiskykyiset kunnat menestyvät. Kuntien pitää päästä eroon hallintosiiloista ja luoda rohkeasti uusia toimintatapoja kuntalaisten parhaaksi. Epävarmuus maakuntauudistuksesta ei tällä hetkellä valitettavasti kannusta uudistumiseen, vaan monessa kunnassa ollaan odottavalla kannalla ja vastustetaan uutta. Tämä ei ole hyvä lähtökohta tulevaisuuden kunnan rakentamiseen.

Ville Ylikahri on Vihreän Sivistysliiton pääsihteeri. Työn ohessahän toimii aktiivisesti Helsingin kunnallispolitiikassa. Ylikahri on koulutukseltaan historianopettaja ja on perhetynyt erityisesti vihreän liikkeen historiaan sekä perustulokysymyksiin.