Kun kulutuksen lisäämisestä tulee ekoteko

Mökille sähköt auringosta ja tuulesta -kirja opastaa nimensä mukaisesti, kuinka mökille voi itse asentaa auringolla tai tuulella toimivan sähköjärjestelmän. Ekotekoa se ei kuluttamisesta silti tee.

mokillesahkot

Suomalainen mökki on pikkuhiljaa muuttunut alkeellisesta majapaikasta ympärivuotisesti käytettäväksi, kaikilla mukavuuksilla varustetuksi vapaa-ajan asunnoksi. Erityisesti sähköttömien mökkien osuus on laskenut nopeasti, ja tällä hetkellä yhdeksässä mökissä kymmenestä arvioidaan jo olevan jonkinlainen sähköistys. Lähes neljä viidestä mökistä saa sähkönsä valtakunnanverkosta, loppujen tuottaessa sähkön jotenkin muuten.

Jäljellä olevien mökkien sähköistämistä on tähän mennessä rajoittanut lähinnä sähköistyksen hinta ja asentamisen koettu hankaluus. Nyt molemmat ovat muuttumassa nopeasti, toisaalta etenkin aurinkosähköjärjestelmien hinnan laskiessa ja saatavuuden parantuessa, toisaalta erilaisten valmiiden tuotepakettien ja eritoten Internetissä tarjolla olevien suunnittelu- ja asennusohjeiden myötä. Kattavaa tietopakettia piensähköjärjestelmän hankinnasta ja asentamisesta ei kuitenkaan ole ollut saatavilla.

Pienenergiajärjestelmien parissa jo vuosia työskennellyt Janne Käpylehto on nyt paikannut tämän puutteen. Kirjasessa Mökille sähköt auringosta & tuulesta keskitytään, otsikon mukaisesti, mökkien ja muiden pienkohteiden kuten purjeveneiden sähköistämiseen nykyaikaisilla ratkaisuilla. Pääpaino on asianmukaisesti helpoimmassa ja huoltovapaimmassa ratkaisussa, aurinkosähkössä, mutta myös pientuulivoima käydään asiantuntevasti läpi. Mainitaanpa kirjassa myös vähemmän käytetty mutta joissain tilanteissa hyvinkin käyttökelpoinen lämpösähköinen generaattori ja varsin harvinainen pienvesivoima.

Näiden lisäksi esitellään kädestä pitäen ja esimerkkien avulla sähkötekniikan perusteet ja järjestelmän mitoitus sekä saarekejärjestelmien vaatimat lataussäätimet, invertterit, akut ja kaapelit. Lisämateriaalina netissä tarjotaan valmiita laskentataulukoita suunnittelun avuksi.

Kokonaisuus on paketoitu sopivan tiiviiksi, 92-sivuiseksi tietopaketiksi: tilaa ja lukijan aikaa ei tuhlata aiheen viereiseen jaaritteluun. Tiukasta fokuksesta johtuen on vain asiallista, että sähköverkkoon kytkettävät järjestelmät käsitellään vain muutamalla sivulla.

Kirja on erinomainen, käytännönläheinen ja sopivan lyhyt opas kenelle hyvänsä pientuotannosta kiinnostuneelle. Sen hankkimista voi lämpimästi suositella, jos mökin, purjeveneen, ulkovajan tai muun pienkohteen sähköistäminen on käynyt koskaan mielessä, ja se opettaa hajautetun sähköntuotannon perusteet jokaiselle, jota aurinkosähköjärjestelmät ylipäänsä kiinnostavat. Esimerkiksi ”vihreästä liiketoiminnasta” kiinnostuneille kyseessä on hyvä perustietopaketti.

Kirja ei tosin tarjoa juuri mitään lämmityksestä ja esimerkiksi aurinkolämmön käyttöä harkitseville, ja siten jättää tilaa vastaavalle tietopaketille aurinkokeräimistä, maalämmöstä ja muista pienkäytössä toimivista lämmitysratkaisuista. Vastaavasti sähköverkkoon liitettävät järjestelmät ja niiden hankinta voisivat hyötyä samanlaisesta käsittelystä, vaikka kyseisten järjestelmien asentaminen vaatiikin jo lakisääteisesti ammattilaisen apua.

Mökkien sähköistämisen ja ylipäänsä hajautetun energiantuotannon ongelmallista suhdetta ympäristöongelmiin kirjassa ei kuitenkaan käsitellä. Tämä on hyvin ymmärrettävää, koska kyseessä on opaskirja, ei akateeminen essee. Rehellisyyden nimissä aiheesta on kuitenkin syytä kirjoittaa muutama rivi.

Jo kirjassa käytetyistä esimerkeistä käy selväksi, että pientuotanto on vaihtoehto erityisesti mökeille, jonne verkkosähkön vetäminen on kallista tai jopa mahdotonta. Aurinkosähköön ja akkuihin perustuva sähköistys voi tällöin olla ainoa vaihtoehto, jos sähköä halutaan mökillä kuluttaa.

Mutta ekotekoa ei kulutuksen lisäämisestä saa tekemälläkään. Kaukaiselle mökille asennettava saarekejärjestelmä ei lähtökohtaisesti korvaa fossiilista energiantuotantoa, vaan tulee sen rinnalle ja lisäksi. Paneelien, akkujen ja sähköllä käytettävien laitteiden valmistus aiheuttaa ympäristövahinkoja ja hiilidioksidipäästöjä. Ainoastaan silloin, jos saarekejärjestelmän ainoana vaihtoehtona todella on polttomoottorikäyttöinen generaattori, voitaneen suurella varmuudella puhua suhteellisesta ekoteosta: aurinkosähköjärjestelmän asentava piiskaa edelleen ympäristöä enemmän kuin muuten piiskaisi, mutta (luultavasti, ja oletuksista riippuen) vähän vähemmän kuin jos asentaisi polttomoottorigeneraattorin.

Ajalle ja vallitsevalle ”vihreän kasvun” diskurssille on tietenkin tyypillistä pitää tätä ekotekona. Asiallisesti ottaen kyseessä on toki jotakuinkin sama asia, kuin jos lastenkasvatuksessa edistyksenä pidettäisiin sitä, että lasten hakkaamista ei lisätä niin paljon kuin olisi fyysisesti mahdollista – vaan vain vähäsen.

Edes verkkosähköliittymän korvaaminen ei mitenkään automaattisesti tee tuotettuun energiamäärään nähden melko paljon akkuja ja muita komponentteja vaativasta saarekejärjestelmästä varsinaista ympäristöystävän valintaa. Tarkastellen esimerkiksi IPCC:n keskimääräisiä arvioita aurinkosähkön hiilitaseesta, ja toisaalta Suomessa kesäaikaan tuotetun sähkön hiilitasetta, voidaan todeta, että kun kesäkäyttöön tarkoitetun pienjärjestelmän kaikki komponentit ja niiden elinkaaren hiilitase huomioidaan, verkkosähkön korvaamisella saavutettava päästösäästö voi vallan hyvin olla varsin minimaalinen. Täysin realistisillakin oletuksilla saarekesähkö voi saastuttaa enemmän.

Kirjan ja kirjoittajan kunniaksi on todettava, että itse kirjassa ei väitetä mökkien sähköistyksen ja sähkönkulutuksen lisäämisen olevan ekoteko. Jo kirjan takaliepeen kehuissa kuitenkin nähdään jo esimakua siitä, miten tämäkin opas ja sen kannustamat toimenpiteet tullaan lähes varmasti näkemään suhteellisista ekoteoista hurmaantuneissa, uusiutuvien suurempaa määrää itseisarvoisesti hyvänä asiana pitävissä piireissä.

Kaikesta huolimatta, näyttää siltä, että kesämökkejä, purjeveneitä ja verstaita (!) tullaan sähköistämään entistä enemmän. Lienee siis hyvä, että tähän on ainakin asianmukaiset, luettavat ja käytännölliset ohjeet.

 

Janne Korhonen

Janne Korhonen kirjoittaa väitöskirjaa niukkuuksista sekä yhdessä Rauli Partasen kanssa kirjaa energiasta ja ympäristöstä. Hänen mielestään eri energiantuotantotavoilla on vain välinearvoa.