”Kukaan ei ole yksikielinen”

Sosiolingvisti Heini Lehtosen mukaan monikulttuurisuus tulisi huomioida jokaisessa suomalaiskoulussa, erityisesti monikulttuurisuuden lisääntyessä tulevaisuudessa. Lehtonen on tutkinut monikielisyyttä itähelsinkiläisissä kouluissa ja nähnyt, miten eri kielten tukeminen jokapäiväisessä koulutyössä parantaa oppilaiden hyvinvointia. Kymmenen vuoden kuluttua yhä useampi puhuu kotonaan jotain muuta kieltä kuin suomea.

”Monikielisyyttä ja monikulttuurisuutta ei voi erottaa toisistaan”, toteaa kielentutkija Heini Lehtonen.

Kielentutkijan mukaan kukaan ei ole tänä päivänä yksikulttuurinen tai yksikielinen, vaan kaikilla on erilaisia kielellisiä ja kulttuurisia lähtökohtia. Tämä tulisi näkyä myös suomalaisessa peruskoulussa.

Lehtosella on pitkä historia Itä-Helsingin koulujen ja niiden monikielisyyden kanssa. Itä-Helsinki on Lehtosen mukaan kielellisesti ja kulttuurisesti moninainen kaupunkialue, jossa on useita eri etnisiä ryhmiä. Hänen väitöskirjansa vuodelta 2015 tutki nuorten kieliä ja vuorovaikutusta kahdessa itähelsinkiläisessä koulussa. Väitöksessä käsiteltiin sitä, kenelle suomen kieli kuuluu ja mitä monikielisyys nuorille merkitsee.

Tällä hetkellä Lehtosella on käynnissä Koneen säätiön rahoittama tutkimushanke Itä-Helsingin uudet Suomen kielet. Jyrki Kalliokosken johtamassa hankkeessa on mukana Lehtosen lisäksi kielentutkija Janne Saarikivi, toimittaja Reetta Räty sekä yhteisötaiteilijat Heidi Hänninen ja Anne Siirtola. Hankkeen tavoitteena on lisätä ja kehittää kielitietoisuutta kouluissa.

”Kouluissa, joissa me toimimme, jopa puolet lapsista saattaa olla tavalla tai toisella maahanmuuttajataustaisia, ja heidän kodeissaan puhutaan muutakin kuin suomea”, Lehtonen kertoo.

Hänen mukaansa kouluissa ei voida enää ajatella niin, että kaikilla olisi samanlainen pääsy samoihin kielellisiin ja kulttuurisiin resursseihin, kuten koulun opetuskieleen. Lähtökohtana tulisi olla moninaisuus.

Kielentutkijan mukaan kukaan ei ole tänä päivänä yksikulttuurinen tai yksikielinen, vaan kaikilla on erilaisia kielellisiä ja kulttuurisia lähtökohtia

Hanke on suoraan yhteydessä perusopetuksen opetussuunnitelmaan, jossa painotetaan erilaisten kulttuurien ja kielten rinnakkaiseloa koulussa. Lehtosen mukaan opetussuunnitelma on tällä hetkellä hyvin selväsanainen.

”Opetussuunnitelmassa sanotaan, että jokainen yhteisö ja sen jäsen on monikielinen. Se on aika edistynyttä ajattelua. On vaikeaa ajatella nykyaikana, että kukaan olisi monokulttuurinen tai täysin yksikielinen. Se ei tarkoita, että kaikki puhuisivat suomea ja englantia, vaan että kaikki on tekemisissä erilaisten kielellisten ja kulttuuristen virtausten kanssa.”

Osana hanketta Merilahden peruskoulussa kuvattiin monikielisyydestä kertova video, jonka voi katsoa tästä.

Yksinkertaisilla keinoilla parempaan kouluilmapiiriin

 

Heini Lehtonen

Moninaisuuden huomioiminen kouluissa on jokseenkin hyvällä mallilla tänä päivänä, Lehtonen kertoo. Moninaisuutta osataan tukea niissä kouluissa, joissa monikulttuurisuus on jo ”vanha asia”. Koulut, joissa on vasta hiljalleen herätty asiaan, ovat osanneet kysyä neuvoa kokeneemmista kouluista, kuten Itä-Helsingistä.

Lehtonen ei koe, että monikulttuurisuutta tukahdutetaan kouluissa – ainakaan tietoisesti. Vahvat sosiaaliset normit voivat kuitenkin olla läsnä myös kouluympäristössä.

”Normien ja ideologien tunnistaminen on tärkeää. Vaikkapa kysymällä, että miksi meillä koko koulun tila ja kaikki tekstit siellä ovat suomeksi tai mahdollisesti ruotsiksi. Voisivatko ne olla joillain muilla kielillä?”

 

Lehtosen korviin kantautuu jonkin verran myös keskusteluita, joissa pohditaan saavatko oppilaat puhua omia kieliään oppitunneilla tai välitunneilla. Puheet hämmentävät häntä.

”Minun vastaukseni kielentutkijana ja sosiolingvistinä on se, että ketään ei voi kieltää puhumasta omaa kieltään. Joskus sitä perustellaan sillä, että mitä jos toisella kielellä puhutaan jotain pahaa. Pitää olla keinoja, joilla ratkaista sellaiset tilanteet. Jos joku käyttäytyy huonosti toisella kielellä, niin sitä voi tarkastella huonona käyttäytymisenä.”

Lehtonen kannustaakin limittäiskielisyyteen opetuksessa. Hänen mukaansa oppilaat voivat hyvin käyttää useita kieliä oppitunneilla, esimerkiksi käymällä jonkun opetetun asian läpi omalla kielellään. Tämä edistää oppimista.

Tutkimukset osoittavat, että koulujen ilmapiiri ja oppimistilanteet parantuvat turvallisessa tilassa, johon lapset voivat tuoda myös muuta kuin koulun opetuskielen ja valtakulttuurin elementtejä.

Itä-Helsingin koulujen tutkimushankkeessa kehitetään yhdessä opettajien kanssa pedagogisia käytänteitä, jotka auttaisivat opettajia huomioimaan lasten erilaiset taustat. Käytänteet voivat olla hyvinkin yksinkertaisia, Lehtonen kertoo.

”Yhden opettajan luokassa oli 15 ensikieltä. Heillä oli joka viikko eri teemakieli, jolloin lapsi sai sanoa omalla kielellään luokalle hyvää huomenta ja kirjoittaa sen seinälle, ja viikon ajan tervehdittiin sillä kielellä. Vuoden lopussa lapset tervehtivät sujuvasti 15 eri kielellä. Opettaja koki, että tämä avasi muitakin kanavia, ja lapset alkoivat kertomaan myös muita omaan taustaansa liittyviä asioita innokkaammin.”

Lehtosen mukaan tutkimukset osoittavat, että koulujen ilmapiiri ja oppimistilanteet parantuvat turvallisessa tilassa, johon lapset voivat tuoda myös muuta kuin koulun opetuskielen ja valtakulttuurin elementtejä.

”Lapset ovat herkkiä tunnistamaan sellaisia normeja, että mitä suomalaiseen luokkatilanteeseen kuuluu, mistä siellä kuuluu puhua ja mitä omasta kodista tai taustasta kuuluu tuoda siihen tilanteeseen. Jos opettaja ei erikseen luo tilaa, jossa on mahdollisuus tuoda normista tai valtakulttuurista poikkeavaa, niin lapsen voi olla hankalaa tuoda sitä itse aktiivisesti esille”, Lehtonen kertoo.

Opettajat voivat ajatella, että moninaisuuden huomioiminen tuottaa lisätyötä kaiken muun opetustyön lisäksi. Hankkeessa on huomattu, että jopa pienetkin muutokset riittävät, eivätkä ne lopulta vie enempää aikaan, vaan päinvastoin helpottavat oppilaiden työskentelyä.

 

Moninaisuus koskettaa kaikkia, tulevaisuudessa entistä enemmän

Miksi monikulttuurisuus ja monikielisyys pitäisi siis huomioida jokaisessa suomalaiskoulussa? Lehtosen mukaan yhä harvempi pysyy koko elämänsä täysin monokulttuurisissa ympäristöissä ja työyhteisöissä, minkä vuoksi koululaisia tulisi opettaa heidän tulevaisuuttaan varten.

Ennusteen mukaan kymmenen vuoden päästä joka neljäs helsinkiläinen koululainen puhuu kotona muutakin kuin suomea.

Erilaisista taustoista tuleville koululaisille moninaisuuden huomioiminen on vielä tärkeämpää. Oppilas saa kokemuksen siitä, että on yhtä lailla arvokas muiden oppilaiden kanssa.

­”Oppilaan on helpompi olla niin, että voi tuoda esiin itsensä kokonaisena eikä tarvitse jatkuvasti pitää piilossa osaa identiteetistään”, Lehtonen sanoo.

Lehtosen mukaan on tärkeää ymmärtää, että esimerkiksi Helsingissä suuri osa lapsista puhuu kotona eri kieliä. Ennusteen mukaan kymmenen vuoden päästä joka neljäs helsinkiläinen koululainen puhuu kotona muutakin kuin suomea.

­”On tärkeää pohtia, että mitä se tarkoittaa opetukselle. Missä se voisi näkyä ja mitä sille voisi tehdä. Tiedostamisen ja tietoisuuden lisääminen on ensimmäinen askel.”

Vaikka määrät muissa suomalaiskaupungeissa ovat pienempiä kuin Helsingissä, ei kukaan silti ole täysin ulkopuolinen tästä asiasta, Lehtonen muistuttaa. Tulevaisuudessa monikulttuurisuus ja -kielisyys on yhä enemmän läsnä Suomessakin.

”En uskaltaisi sanoa, että on joku jota tämä asia ei lainkaan kosketa. Ei nykyaikana voi enää ajatella niin.”

*****

Lähteet:

Opetushallituksen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014.
https://www.oph.fi/download/163777_perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf.

Itä-Helsingin uudet Suomen kielet: Yhteislähtöinen toimintatutkimus maahanmuuttajataustaisten vähemmistöjen monenkeskiseen kielenoppimiseen liittyen 2016-2018. https://tuhat.helsinki.fi/portal/fi/projects/itahelsingin-uudet-(043ee6d0-a8da-42bb-b7ac-0e396a2edf72).html.

Saara-Miira Kokkonen on yhteiskunnallisista teemoista kiinnostunut turkulainen vapaa toimittaja.