Kuinka uusiutuvat energialähteet voivat johtaa meidät ilmastotaistelun voittoon?

Kauan odotettuun Pariisin ilmastokokoukseen on enää muutama viikko aikaa. Sitovan sopimuksen löytäminen Pariisissa on monen mutkan takana, mutta vihreä meppi Claude Turmes on toiveikas. Turmesin mukaan toivoa herättää esimerkiksi se, että niin paikallisella kuin alueellisellakin tasolla on jo alettu siirtyä uusiutuviin energiamuotoihin. Euroopan on nyt oltava rohkea ja viitoitettava tietä teknologian ja uusiutuvien energialähteiden saralla.

GEJ: Pariisin ilmastokokouksen alla kaduilla on järjestetty yhä enemmän suunnitelmallisia mielenosoituksia, joissa vaaditaan toimintaa. Miten arvioisitte ilmastokokouksesta parhaillaan käytävää julkista keskustelua – ovatko ihmiset ymmärtäneet, mitä kokouksessa on pelissä? Entä kuinka tärkeää tämä kaikki on sopimuksen löytämisen kannalta Pariisissa?

Kööpenhaminan ilmastokokouksen jälkeen meitä on vaivannut niin sanottu Kööpenhamina-syndrooma. Koko tieteellinen yhteisö samoin kuin ilmastoyhteisökin vaipuivat masennukseen Kööpenhaminan häpeällisen epäonnistumisen jälkeen. Voimien keräämiseen tarvittiin muutama vuosi. Myönteistä kehitystä on tapahtunut eritoten kaupunkien ja alueiden sitoutumisessa ilmastotalkoisiin. Meillä on tukenamme paitsi yli kuusituhatta isoa ja pientä ilmastonmuutokselle ja uusille energiamuodoille omistautunutta paikallishallintoa, myös New Yorkin ja Shanghain kaltaisia suurkaupunkeja.

Ajatelkaapa, jos New York, Pariisi, Kööpenhamina, Rooma, Shanghai ja muut isot kaupungit lyöttäytyisivät yhteen ja sanoisivat valtioidensa johtajille: “Me kykenemme toimimaan, joten teidänkin pitäisi kyetä.” Sillä kuka loppujen lopuksi päättää polkupyöräilystä? Kuka päättää autojen yhteiskäytöstä? Kuka päättää kaupunkien ja yritysten ajamisesta kohti edistyksellisiä energiaratkaisuja? Tällaiset päätökset tehdään monesti kaupunkitasolla, joten jos kaupungit ryhtyvät toimeen, ei valtiotasollakaan ole enää esittää verukkeita.

Hyviä uutisia kantautuu myös teknologian alalta. Aurinkosähköteknologian kustannukset ovat laskeneet niin tuntuvasti, että siirtyminen läpikotaisin vihreisiin ja uusiutuviin energiamuotoihin ei ole enää mitenkään kaukaa haettu ajatus. Tiedämme tarkalleen, mitä meidän tulee tehdä. Kun vielä valjastamme käyttöömme jo saatavilla olevan tietotekniikan ja varastointikapasiteetin, täysin uusiutuvat energialähteet ovat oikea valinta. Sille tielle voisimme lähteä jo 2030-luvun loppuun mennessä. Koko Euroopan sähköverkko voisi olla vihreä, ja jos se on mahdollista Euroopassa, se on mahdollista myös muualla maailmassa.

GEJ: Euroopan energiatuotantoon panostaminen on tietysti sidoksissa myös Euroopan geopoliittisen aseman vahvistamiseen. Edellisessä haastattelussamme totesitte, että energiainvestoinnin myötä meidän ei esimerkiksi tarvitsisi enää syytää rahaa Venäjän kaltaisille maille. Miten tilanne on mielestänne kehittynyt?

Putin teki erittäin vihamielisen peliliikkeen Ukrainassa käyttäessään maakaasua poliittisena aseenaan, mutta yksi hyvä puoli siinä oli. Valtioiden johtajat ovat nimittäin nyt ymmärtäneet, että jos tulevaisuudessa kilpaillaan siitä, kenellä on öljyä ja kaasua ja hiiltä sekä sotajoukot niiden puolustamiseen ja kenellä taas johtoasema energiatehokkaassa teknologiassa sekä valveutunut ote uusiutuvista energialähteistä, Eurooppa on hävinnyt pelin.

Eurooppa voi selviytyä geopoliittisena voittajana energian ja energialähteiden ympärille nivoutuvasta loppupelistä ainoastaan, jos se kykenee toimimaan teknologisena johtajana energiatehokkuudessa, uusiutuvissa energialähteissä ja yhteenkytkettävyydessä sekä vahvistamaan näiden alojen maailmanlaajuista asemaa. Mielestäni pelissä ei ole enää kysymys siitä, kenellä on öljyä, vaan siitä, kenellä on hallussaan ylivertaista teollista tutkimustietoa aurinkosähköstä, merituulivoimasta ja nollaenergia-asumisesta sekä siitä, kuka ehtii kahmaista itselleen varastointitilaa huomispäivän sähkövoimajärjestelmille.

GEJ: Millä tavoin ulkopolitiikka vaikuttaa energiatulevaisuuteemme? Ajatellaanpa esimerkiksi Nord Stream -maakaasuputkea, josta venäläinen energiayhtiö Gazprom ja EU parhaillaan neuvottelevat ja jonka on määrä kulkea Saksan lävitse. Teidän on kerrottu sanoneen, että se “horjuttaa Ukrainaa ja EU:n äänen yhtenäisyyttä”.

Olen Angela Merkelin kanssa yksimielinen muuttoliikeongelmasta, ja mielestäni vihreiden tulisi olla tyytyväisiä siihen, että hän haluaa Euroopan olevan avoin maanosa. Mutta mitä tulee Nord Streamin tukemiseen, minun on asetuttava täysin Merkeliä ja myös Hollandea vastaan. Nord Stream 2 on estettävä, kapasiteetin kaksinkertaistaminen on estettävä. Se on pelkkää Putinin ja kaasuyhtiöiden poikkeavaa politiikkaa. Ukrainan ja Venäjän välinen kaasun kauttakulkusopimus umpeutuu vuonna 2019. Mikäli Nord Stream 2:ta päästään sopimukseen ennen vuotta 2019, Ukrainan asema uusiutuvia energialähteitä ja Ukrainan kautta kuljetettavaa kaasua koskevissa neuvotteluissa heikkenee niin, että koko maan vakaus on uhattuna.

Ukrainan tilanne on jo nyt äärimmäisen hauras. Siksi Merkelin ja Hollanden on ilmoitettava Nord Streamiin lusikkansa työntäneille energiayhtiöilleen, että tämä ei vetele. Nord Stream 2:n väittäminen kaupalliseksi hankkeeksi on niin ikään täysin naurettavaa – tämä hanke on poliittinen. Se on mitä kiistanalaisin energia-, ilmasto- ja geopoliittinen hanke, ja Merkelin ja Hollanden on muutettava kantaansa sen suhteen.

GEJ: Kuten tiedätte, Pariisin ilmastokokouksen alla ja itse neuvottelujen aikana paikalla on lukuisia eri teollisuuden aloja edustavia lobbaajia sekä aktivisteja vaatimassa sopimusta. Millaiseksi arvelette tilanteen kehkeytyvän? Uskotteko, että tällaisella toiminnalla on vaikutusta neuvottelujen lopputulokseen?

Mielestäni meidän tulee olla erittäin valppaina öljy- ja kaasuteollisuuden lobbauksen suhteen. Se tulee määräämään Saudi-Arabian ja muiden öljynviejämaiden sekä Venäjän ja Australian kaltaisten kaasun- ja hiilenviejien kannan neuvotteluissa. Se voi myös horjuttaa entisestään EU:n sisäistä kantaa, eritoten Puolan kautta, sillä Puolan poliittinen järjestelmä on lobbauksen läpitunkema. Siksi meidän on pysyttävä valppaina. Toinen huomionarvoinen asia on se, että ydinvoimateollisuus on rajusti velkaantunut. Ajatellaanpa vaikka alan uusinta vempainta, eurooppalaista painevesireaktoria eli EPR:ä. Se on kasvanut kolmen miljardin sijoituksesta kymmenen miljardin sijoitukseksi; kolmen vuoden projektista kymmenen vuoden projektiksi. Se on virheellinen tuote.

Jos ajattelee puhtaan järkiperäisesti, on energiainvestointeihin suhtauduttava reaktioperusteisesti. Ydinvoima on kalliimpaa kuin aurinkosähkö ja rutkasti kalliimpaa kuin maatuulivoima. Meidän tulisi muistaa, että romahtamisen partaalla keikkuva Areva-yritys turvautuu taatusti lobbauksen voimaan. Areva on kuin monikätinen hindujumala, jonka sadat tai jopa tuhannet haarat ulottuvat kaikkialle Ranskan valtaapitävien keskuuteen. Olen varma, että Areva pyrkii Pariisin kokouksessa vetämään ydinvoiman peliin mukaan.

GEJ: Odotatteko vastaavasti voimakasta kansalaisliikehdintää, joka ajaa ihmiset kaduille vaatimaan sopimuksen solmimista Pariisissa? Uskotteko, että sekin saattaisi vaikuttaa neuvotteluihin?

Tarkkailemalla vastuullisten kansalaisjärjestöjen kuten ammattiyhdistysten, kehitysyhteistyö- ja ympäristöjärjestöjen sekä öljy- ja kaasuteollisuudesta irtautumista ajavien aktivistien toimintaa voidaan todeta, että ihmisten aktivoitumisella on merkitystä. Ranskan hallitus tavoittelee sopimusta hinnalla millä hyvänsä, ja mikäli kaduilla ei ole riittävästi väkeä, Hollande voi suostua hyvinkin kehnoon sopimukseen. Pariisin kaduille tarvitaan siksi satoja tuhansia ihmisiä taistelemaan sitä vastaan.

Meidän tulisi tietyssä mielessä käyttää hyväksemme sitä ratkaisukeskeistä toimintamallia, jota tämä samainen hallitus Ranskassa on viisaasti ajanut. Ranskan hallituksen ajama ratkaisukeskeinen toimintamalli on käytännössä parannuskeino Kööpenhamina-syndroomaan. Meidän on nyt tiedotettava ihmisiä näistä asioista. Minut tekee toiveikkaaksi se, että Ranska ja ranskalaiset sekä lukuisat Euroopan kansalaiset ovat mukana Pariisissa. Eräs ruohonjuurijärjestö nimeltä Alternatiba, joka sai alkunsa pienenä kansalaisjärjestönä Baijerissa, on vastikään niittänyt menestystä järjestettyään mahtavan kansalaisliikkeen Ranskassa viime viikolla. He ovat onnistuneet jälleen innostamaan monia niistä ihmisistä, jotka turhautuivat Kööpenhaminan tapahtumiin.

GEJ: Oletteko sitä mieltä, että olemme onnistuneet selättämään monet Kööpenhaminassa tehdyistä virheistä ja että sopimuksen löytäminen on mahdollista? Mikäli uskotte, että luottamus voidaan elvyttää useilla osa-alueilla, antaako tämä uskomus teille toivoa neuvottelujen lopputuloksen suhteen?

Miksi Kööpenhaminan kokous epäonnistui? Epäonnistumisen syynä oli Euroopan sisäisen jakautuneisuuden ohella myös se, että energia-alan johtohenkilöt keskittyivät puhumaan pelkästään ilmasto-ongelmista ratkaisujen sijaan. Se on vähän kuin seisoisi kapean joen partaalla tietämättä kuinka syvä se on eikä uskaltaisi lähteä ylittämään sitä. Mutta jos sitä huomaisikin joessa kiven, jonka voimme ajatella edustavan vaikkapa uusiutuvia energialähteitä, tehokkuutta tai yhteenkytkemistä – sellaisten kivien avulla joki olisi helppo ylittää eikä se tuntuisi pelottavalta. Siinä on kyse myönteisestä ja ratkaisukeskeisestä toimintamallista.

Toinen asia, joka minut tekee toiveikkaaksi ja josta jo mainitsinkin on se, miten monet kaupungit ja alueet ovat jo ryhtyneet toimeen. Kaupungit ja alueet ovat muutosten alullepanijoita, sillä ne ovat lähempänä kansalaisia kuin valtionhallinto. Nämä kaksi asiaa ovat jo myönteisiä. Suotuisaa on myös esimerkiksi tiettyjen teknologioiden kustannusten laskeminen, eritoten aurinkosähköteknologian. Sitten on tietysti tilanteen neljäs ulottuvuus: Ovatko maailman johtajat valmiita toimimaan? Se on kysymys, johon Pariisi on uskoakseni paremmin valmistautunut kuin Kööpenhamina.

GEJ: Vihreät ovat perinteisesti olleet ympäristökysymysten eturintamassa, ja nytkin vihreä poliitikko Carole Deischbourg, joka teidän laillanne on kotoisin Luxemburgista, on valittu edustamaan EU:ta COP21-ilmastokokouksessa.

Olen varsin ylpeä siitä, että luxemburgilainen vihreä naisministeri ja läheinen ystäväni johtaa EU:n joukkoja. Olemme Luxemburgissa tehneet kaikkemme, jotta Pariisin kokous olisi menestys, ja jos siitä sellainen tulee, on se tietysti vihreiden voitto.

Teksti on käännös Green European Journal -verkkolehdessä 4.11.2015 julkaistusta haastattelusta.

Claude Turmes

Claude Turmes on Euroopan parlamentin jäsen Luxembourgista. Hän on työskennellyt aiemmin joogaopettajana ja energia-asiantuntijana.