Kreikkalaisesta draamasta kreikkalaiseksi ratkaisuksi

Tuuma tilasi näkökulman talouskriisiin ja ajankohtaisiin Kreikan vaaleihin. Onko Syrizan vaalivoitto ennusmerkki mittavammalle muutokselle Euroopassa? Onko EU:n talouspolitiikka kokemassa murroksen? Kuka on vastuussa Kreikan velasta? Mitä Syrizan vaalivoitto merkitsee? Onko Syriza myös Vihreän politiikan edistäjä Kreikassa? Tähän vastaa puheenvuorossaan Thanos Kalamidas.

Eurooppalaisen talouspolitiikan uusi suunta?

Syrizan ja sen puheenjohtajan Alexis Tsiprasin monumentaalinen voitto Kreikassa voi merkitä muutoksen alkua Euroopassa. Merkelismi ja sen epähumaanit poliittiset keinot, joiden nimissä riistetään Euroopan kansalaisia ja luontoa, ovat saattanut tulla tiensä päähän.

Tsipras ei ole koskaan kyseenalaistanut Kreikan velkaantumista. Hän on aina sanonut, että ”se, mitä emme hyväksy, on se kohtuuton riisto, joka on syypää suurimpaan osaan kreikkalaisesta velasta”.

Alle viikko Tsiprasin suurvoiton jälkeen Kreikan uutisotsikoissa ei ole päällimmäisenä kysymys, pitääkö hän lupauksensa kreikkalaisille, vaan se, kykeneekö hän pitämään puolensa luotottajien painostuksen alla.  Tämä painostus alkoi hänen kautensa ensi minuuteilta lähtien.

Kuitenkin nimenomaan Kreikan kansalaiset joutuvat kohtaamaan humanitaarisen kriisin. Kreikan työkykyisestä väestöstä 30 prosenttia on vailla työtä ja lähes 70 prosenttia alle 25-vuotiaista on työttöminä. Neljäsosa väestöstä elää alle köyhyysrajan, ilman päivittäisiä perustarpeita ja jopa ilman riittävää ruokaa. Kodittomien määrä lasketaan tuhansissa.

Kreikan ahdinko on lopputulos rankasta talouskurista, jonka Euroopan komissio on yhteistyössä kansainvälisen valuuttarahaston ja Euroopan keskuspankin kanssa pistänyt täytäntöön.  Tämä on se mahtava troikka, joka noudattaa merkelistisen talouspolitiikan oppeja. Talouspolitiikan, joka pyrkii budjettiylijäämään hinnalla millä hyvänsä – Kreikan tapauksessa jopa ihmishenkien kustannuksella. Yhden illan aikana kreikkalaiset näkivät tulojensa tippuvan yli 60 prosenttia, heidän säästönsä katosivat joskus jopa kohtuuttomienkin uusien verojen edessä ja heidän työpaikkansa hävisivät luotottajien toimesta. Todellisuudessa näillä toimenpiteillä suojeltiin menestyvien suuryrittäjien kasvavia voittoja.

Saadakseen lainsuojan EU:n vaatimille muutoksille Kreikan hallitus vaati konservatiivienAntonis Samaraksen johdolla välittömiä kriisitoimenpiteitä Kreikan presidentiltä.  Näin toimien Samaras  suoritti perustuslaillisen vallankaappauksen, välttäen samalla mahdolliset ongelmat toimenpiteiden läpisaamiseksi parlamentaarisessa prosessissa. Samaan aikaan kansallinen itsemääräämisoikeus katosi saksalaisten luotottajien painostuksen alla, jättäen Kreikan ulkopolitiikan Saksan valtiovarainministeri Wolfgang Schäublen käsiin.

Velka jota ei voi maksaa takaisin

Kreikan kansan kärsiessä “omaksi parhaakseen” poliittiset toimenpiteet osoittautuivat täydellisiksi katastrofeiksi.  Velan supistumisen sijaan velanotto vain kiihtyi dramaattisesti pisteeseen, jonka jälkeen takaisinmaksu oli käytännössä mahdotonta. Vuonna 2008 Kreikan valtionvelka oli 112,9 prosenttia bruttokansantuotteesta (lähde: Eurostat). Vuonna 2013 velka oli kasvanut jo 175,1 prosenttiin. Euroissa laskettuna Kreikan valtion velan kokonaissumma oli 263,28 miljardia euroa vuonna 2008. Vuonna 2013 vastaava luku oli 355,17 miljardia euroa. Samalla aikavälillä Kreikan talouskasvu pysähtyi nollan tuntumaan ilman minkäänlaista toivoa paremmista luvuista tulevaisuudessa laman ja talouskurin jatkuessa. On myös huomattava, että Kreikan velan suuruus euroissa laskettuna näyttää naurettavan pieneltä verrattuna Italian, Ranskan tai jopa Saksan ulkomaanvelkaan. Puhumattakaan Yhdysvaltojen valtion velasta, joka on kaikilla mittareilla omaa luokkaansa.

Asian synkimpiä puolia on myös se, että vanhat sosiaalisen rasismin rajamailla liikkuvat ennakkoluulot nostavat päätään: kreikkalaiset on leimattu laiskoiksi etelänmiehiksi, jotka eivät koskaan maksa veroja ja elävät vain toisten rahoilla. Surullista on se, että samaan aikaan Suomi on yksi pahiten taantumasta kärsivistä maista: nollakasvu, lomautukset ja kasvava ulkomaanvelka ovat myös Suomen taakkana. Kuitenkaan suomalaisia ei kutsuta eurooppalaisessa viitekehyksessä laiskureiksi, veronkiertäjiksi tai eläteiksi.

Kreikasta on tullut humanitaarinen kriisi talouskurin ansiosta. Työttömyys, kodittomuus ja köyhyys näkyvät katukuvassa. Kuva: blog greekstories
Kreikasta on tullut humanitaarinen kriisi talouskurin ansiosta. Työttömyys, kodittomuus ja köyhyys näkyvät katukuvassa. Kuva: blog greekstories

Kreikan velka on kiistatta seurausta vääränlaisesta talouspolitiikasta ja kyvyttömien poliitikkojen päätöksistä viimeisen 60 vuoden aikana. Lisäksi kohtalokas seitsenvuotinen sotilasdiktatuuri (1967–1974) tuhosi Kreikalta monella tapaa maan taloudellisen pohjan. Kuitenkin lopullisia lukuja selittävät pääasiassa kohtuuttomat korot ja velkaehdot. Paras esimerkki tästä on talouskriisin aikaiset tapahtumat: vaikka muut euromaat lainasivat pankeilta rahaa 0-2 prosentin koroilla auttaakseen Kreikkaa, he lainasivat samaa rahaa Kreikalle lähes 6 prosentin korolla. Ikävä kyllä Suomikin kuuluu tähän ”ystävien” ja ”kumppaneiden” kerhoon.

Halveksuttavaa riistoa

Kuvitelkaapa tilanne, jossa suuri taloudellinen kriisi kohtaisi koko euroaluetta ja kaikki kohtelisivat toisiaan samoin kuin Kreikkaa kohdeltiin. Saksalainen sanomalehti Der Spiegel kutsuisi sitä luotottajan unelmaksi. Saksan valtionvarainministeri Wolfgang Schäuble myönsi haastattelussa (Der Spiegel), että Saksan valtio sai korkotuottoja vuosien 2010-2014 välillä 40,9 miljardia euroa, jos korjataan pois Saksan omat korkojen lyhennykset. Tämä edustaa 11 prosenttia Kreikan kokonaisvelasta. Kuinka paljon enemmän Saksa ja muut velkojamaat ovat hyötyneet edellisen kuuden vuoden aikana?

Jos tämä on mielestänne epäoikeudenmukaista, niin pahin on vasta tulossa.  Muutamat euromaat vaativat korkojen lisäksi myös vakuuksia, vaikka aikaisempien lainojen korot tosiasiassa jo tuottivat heille rahaa (lainojen korot maksettiin jo eräänlaisena vakuutena, ja se oli ainoa neuvoteltava kohta lainoja myönnettäessä). Toiset maat näkivät tilaisuuden pakottaa Kreikan ostamaan tuotteita omalta aseteollisuudeltaan. Toisin sanoen Kreikka joutui kasvattamaan velkojaan ostamalla liittolaisiltaan panssarivaunuja ja laivoja.

Aluksi ennakkoluulot määrittivät kansainvälistä mielipidettä, mutta pian oli kuitenkin selvää, että Kreikalta vaadittu talouspolitiikka oli epäonnistunut. Oli selvää, että velkaa ei koskaan voitaisi maksaa takaisin ja että velan kasvu oli hyväksikäytön tulosta.

Syriza ja Alexis Tsipras eivät ole ikinä kyseenalaistaneet Kreikan velkaa eivätkä he ole sanoneet, että he kieltäytyvät maksamasta sitä takaisin. He sanoivat alusta asti, että he eivät hyväksy Kreikan halveksuttavaa hyväksikäyttöä. Kumma kyllä tämä ei noussut kansainvälisissä viestimissä otsikoihin, vaikka Tsipras on todennut näin useaan otteeseen. Hän myös vaatii uusia neuvotteluita, joihin Kreikalla on täysi oikeus. Tsipras ei ole ajamassa Kreikkaa ulos eurosta eikä hän kieltäydy suorittamasta Kreikan velvoitteita. Tällaiset väitteet ovat Tsipraksen vastustajien levittämiä valheita.

Seuraa rahaa

Kenellä siis on oma lehmä ojassa? Ei eurooppalaisilla työntekijöillä – suomalaisilla, saksalaisilla tai hollantilaisilla, jotka näkevät ansioidensa putoavan kansantalouden edun nimissä. Ei ole Euroopan unionin kansalaisen etu, että valtio voi erottaa satoja työntekijöitä yhdessä yössä, ilman varoitusta tai kompensaatiota. Näin on käynyt Kreikassa viimeisen kuuden vuoden ajan.

Velkakriisin hyötyjä ei ole myöskään Euroopan kansalainen – itävaltalainen, espanjalainen tai virolainen, joka ei saa riittävää terveydenhuoltoa tai riittävää lääkitystä talouden säästöjen vuoksi. Se ei ole myöskään kreikkalainen, joka on nähnyt terveydenhuoltojärjestelmänsä romahtavan ahneiden yksityistäjien käsissä. Näin on tapahtunut Kreikassa.

Ympäristökään ei hyödy siitä, että yksityiset toimijat tuhoavat kokonaisia alueita Pohjois-Kreikassa löytääkseen kultaa, laiminlyöden samalla kaikki mahdolliset ympäristökriteerit talouden nimissä. Seuraavaksi jonossa saattaa olla Suomi, ellei sielläkin voida katsoa ympäristön laajamittaisen hyväksikäytön jo alkaneen – talouden nimissä tietenkin.

Siis kuka tästä kaikesta oikeasti hyötyy? ”Seuraa rahaa” on vanha motto. Rahaa seurattaessa meille näyttäytyvät pankit, finanssi-instituutiot ja opportunistinen politiikka piilotettuine agendoineen.

Talouskuripolitiikan tuomat vahingot Kreikalle ovat paljon pahempia kuin velan takaisinmaksu. Talouskuripolitiikka on vakava humanitaarinen kriisi ja ympäristökatastrofi. Tästä johtuen Tsipras ei hihku innosta tavata Merkeliä, Schäublea tai edes Alexander Stubbia Brysselissä. Hänen ensimmäinen huomion kohteensa on tehdä jotain kodittomuudelle, nälälle ja omalle maalleen, joka on syvästi haavoittuneessa tilassa. Alexis Tsiprasille kansa tulee ennen kirjanpitoa.

Ensimmäisinä päätöksinään Kreikan pääministerinä Tsipras nosti peruspalkkoja ja eläkkeitä sekä keskeytti velkaantuneiden ihmisten häädöt kodeistaan.

Vihreää politiikkaa

Alexis Tsipras kutsui hallitukseensa vihreiden Yiannis Tsironisin ympäristö-, energia- ja tuotantoministeriön apulaisministeriksi. Kreikan Vihreät on Euroopan vihreän puolueen EGP:n jäsen. Tsironis on tunnettu ympäristöaktivisti. Nimitys ei ollut Tsiprasilta symbolinen ele. Hän tietää hyvin, että ympäristön hyvinvointi on sidottu kansalaisten hyvinvointiin. Hänen huolensa ympäristöä kohtaan ulottuu siis omaa virka-asuntoa pidemmälle.

Tsiprasin ympäristöpolitiikkaan kuuluu ennen kaikkea hajautettu uusiutuvan energian tuotanto, rakennusten energiatehokkuus, luonnonsuojelu ja uudenlainen energiantuotantorakenne. Syriza tukee puolueena vaihtoehtoisten ja halvempien lämmitysmenetelmien käyttöönottoa, mikä koskee montaa kreikkalaista kotitaloutta. Syriza vastustaa myös voimakkaasti Pohjois-Kreikkaa tuhoavaa kaivosteollisuutta.

Pohjois-Kreikassa kaivostoiminta on aiheuttanut mittavia vaurioita ympäristölle. Kuva: blog perivalon
Pohjois-Kreikassa kaivostoiminta on aiheuttanut mittavia vaurioita ympäristölle. Kuva: blog perivalon

Tsironis on julistanut, että Kreikan talouden tulevaisuus nojaa vihreään talouspolitiikkaan, mutta ennen sitä on tehtävä kolme asiaa välittömästi: lopetettava talouskuri, neuvoteltava velkaehdot uusiksi ja parannettava heikoimpien asemaa yhteiskunnassa.

Euroopan parlamentin Vihreät/EVA -ryhmän puheenjohtajat Rebecca Harms ja Philippe Lambert toivottivat Kreikan vaalituloksen erittäin tervetulleeksi: ”Alexis Tsiprasissa ruumiillistuu toivo Euroopan suunnanmuutoksesta”. He jatkoivat: ”Vihreät ja EVA tekevät Euroopan parlamentissa kaikkensa tukeakseen EU:n instituutioiden ja Kreikan uuden hallituksen yhteistyötä. Syrizan epäonnistuminen palvelisi ainoastaan äärioikeiston etua”.

Syrizan edustama perinteinen vasemmisto ja Vihreät jakavat yhteisen linjan taloudesta ihmisen tarpeiden tyydyttäjänä ympäristön reunaehdot huomioiden. Tsipras ja Vihreät tietävät, että nyt on mahdollisuus yleiseurooppalaiselle muutokselle, joka merkitsisi loppua Merkelismin aikakaudelle. Aikakaudelle, joka perustui taloudellisen hyödyn ja kulutuksen maksimointiin hinnalla millä hyvänsä. Ehkäpä Syrizan voitto voi kääntyä kaikkien Euroopan Unionin kansalaisten eduksi. Euroopan Unioni palvelee tällä hetkellä vääriä isäntiä ja ansaitsee paremman tulevaisuuden.

Kirjoittanut: Thanos Kalamidas

Alkuperäinen teksti on kirjoitettu englanniksi.

Kääntäjä: Toivo Laitinen

TIETOISKU:

Lyhyt katsaus Kreikan Vihreiden historiaan

Kreikan ympäristöliikkeellä on värikäs 30-vuotinen historia, joka on ollut taistelua ennakkoluuloja vastaan. Ympäristöaktivistit olivat järjestäytyneitä jo 1970-luvulla, mutta sotilasdiktatuurin romahdettua vuonna 1974 heidän toimintansa rajoittui yhteistyöhön vasemmistopuolueiden kanssa tai anarkistiliikkeen kyljessä ajelehtimiseen eikä niinkään oman poliittisen liikkeen perustamiseen.

1980-luvun alkupuoliskolla ilmestyivät ensimmäiset vihreät puolueet, mutta niillä ei ollut mitään yhteistä Keski-Euroopan vastaavien ryhmittymien kanssa. Eräskin epäonnistunut poliitikko keskittyi lähinnä edistämään nudismia luonnonmukaisen elämäntavan mallina. Hänestä tuli juorulehdistön pilkan kohde, mikä teki koko ympäristöliikkeen naurunalaiseksi.

Vihreän liikkeen kasvaessa Euroopassa vaikutusvaltaisemmaksi 1990-luvun alkupuoliskolla alkoi etenkin Kreikan sosialistinen puolue kopioida vihreiden retoriikkaa vihreästä talouspolitiikasta. Puheet oli kohdistettu lähinnä houkuttelemaan ympäristötietoisia äänestäjiä eikä tarkoituksena ollut aidosti edistää ympäristön etua. Moni pieni puolue nimesi itsensä opportunisesti vihreiksi tai ekologisiksi.

Samoihin aikoihin syntyi uusi puolue Ekologinen vaihtoehto, joka koostui useasta kansalaisjärjestöstä ja ympäristöliikkeestä. Ekologinen vaihtoehto sai vuosien 1989 ja 1990 vaaleissa läpi yhteensä kaksi kansanedustajaa. Puolue kuitenkin hajosi pian vaalien jälkeen koordinaation puutteeseen ja sisäisiin ristiriitoihin.

Vuonna 2002 Ekologisen vaihtoehdon jäänteistä, ympäristöjärjestöistä ja ympäristöaktivisteista muodostettiin Kreikan nykyinen Vihreä puolue, joka liittyi Euroopan vihreän puolueen EGP:n jäseneksi. Vuoden 2012 vaaleissa Kreikan Vihreä puolue jäi edustajan paikasta ainoastaan 0,07 % prosentin kannatuksen päähän. Tammikuuta 2014 puolue ilmoitti tekevänsä vaaliliiton vasemmistopuolue Syrizan kanssa. Vuoden 2015 vaaleissa Vihreät saivatkin yhden paikan parlamenttiin. Hallitusta muodostettaessa vihreiden ainoa kansanedustaja Yiannis Tsironis nimitettiin apulaisministeriksi ympäristö- ja energiaministeriöön.

Thanos Kalamidas

Thanos Kalamidas on julkaistu kirjalilija ja analyytikko. Hänen kirjoituksiaan on julkaistu sanomalehdistössä ja aikakauslehdissä yli kolmen vuosikymmenen ajan ympäri Eurooppaa, Aasiaa ja Yhdysvaltoja