Kehittyvien maiden on jo sopeuduttava ilmastonmuutokseen

Ilmastonmuutosta ei voida enää pelkästään hillitä, vaan sen aiheuttamiin muutoksiin on alettava sopeutua. Vaikutuksista kärsivät pahiten jo valmiiksi haavoittuvaiset köyhät maat, joten sopeutumistyö on myös kaukonäköistä kehityspolitiikkaa.

Boacon alueella Nicaraguassa toimii osuuskuntayhtymä Tierra Nueva. Luomukahviin ja mehiläistenhoitoon erikoistuneeseen ryhmään kuuluu kahdeksan eri osuuskuntaa ja yli 600 pientuottajaa.

Suomalainen kehitysyhteistyöjärjestö Solidaarisuus on aikaisemmin auttanut Tierra Nuevaa kehittämään kahvin tuotantoa ja vientiä, mutta nyt viljelijöillä on uusi huolenaihe: ilmastonmuutos.

Boacon alueella kahvia tuotetaan nimittäin vain 500–700 metriä merenpinnan yläpuolella, mikä on arabica-kahville matalalla. Ilmaston lämpenemisen vuoksi kahvin tuotanto tällä korkeudella ei välttämättä muutaman kymmenen vuoden päästä enää kannata.

Samalla kun maailman päättäjät vielä kiistelevät kansainvälisistä päästövähennyksistä, Baocon osuuskuntien on keksittävä keinoja sopeutua jo väistämättömiin muutoksiin.

Toimet on aloitettava nyt

Nicaragua on malliesimerkki maasta, joka on erityisen haavoittuvainen ilmastonmuutoksen vaikutuksille.

Nykyisten ennusteiden perusteella maissin ja papujen sadot vähenevät, maidon tuotanto vaikeutuu ja kasvitaudit lisääntyvät ilmastonmuutoksen seurauksena. Köyhimpien ruokaturva horjuu.

Ongelmat ovat tiedossa, joten sopeutumiskeinoja on keksittävä jo nyt. Solidaarisuus esimerkiksi auttaa Tierra Nuevan kahvintuottajia selviämään ilmastonmuutoksen vaikutuksista tukemalla heidän toisen elinkeinonsa, mehiläistarhauksen, tehostamista.

“Siirtotarhaus eli mehiläispesien siirtäminen alueelta toiselle sääolojen ja kukintojen mukaan on yksi toimiva keino, mutta mehiläishoitajat suunnittelevat parhaillaan myös runsaskukkaisten puulajien istutuksia”, kertoo Solidaarisuuden maakoordinaattori Jukka Pakkala puhelimitse Nicaraguan Estelístä.

Äkilliset muutokset elinkeinoissa voivat myös osaltaan lisätä ympäristön kuormitusta, Pakkala varoittaa.

“Luomukahvin viljely on ympäristöystävällinen elinkeino. Kahvi kasvaa varjopuuston alla ja tuottajat varjelevat luonnonmetsää ja vesilähteitä. Jos kahvintuottajat joutuvat muuttamaan elinkeinoaan, viimeisetkin metsät häviävät kukkuloilta”, hän sanoo.

Ana Sujey Palma hoitamassa mehiläisiä Nicaraguan Boacossa. Kehitysyhteistyöjärjestö Solidaarisuus auttaa alueen kahvintuottajia selviämään ilmastonmuutoksen vaikutuksista tukemalla heidän toisen elinkeinonsa, mehiläistarhauksen, tehostamista. Kuva: Jukka Pakkala / Solidaarisuus
Ana Sujey Palma hoitamassa mehiläisiä Nicaraguan Boacossa. Kehitysyhteistyöjärjestö Solidaarisuus auttaa alueen kahvintuottajia selviämään ilmastonmuutoksen vaikutuksista tukemalla heidän toisen elinkeinonsa, mehiläistarhauksen, tehostamista. Kuva: Jukka Pakkala / Solidaarisuus

Muutoksia odotettavissa

Sopeutuminen on viime vuosina noussut hillitsemisen ohella ilmastokeskusteluun keskeiseksi tavoitteeksi. Sopeutumisella tarkoitetaan toimenpiteitä, joilla voidaan ehkäistä ilmastonmuutoksen jo aiheuttamia tai odotettavissa olevia haittavaikutuksia.

Eli jos merenpinta nousee, siirretään mökki kauemmas rannasta. Tai vielä parempi, rakennetaan se alun perin vähän syvemmälle sisämaahan.

Suomi julkaisi ensimmäisen kansallisen sopeutumisstrategiansa jo vuonna 2005. Se listasi yli kaksisataa toimenpidettä, jotka koskettavat 15 toimialaa. Vaikka sopeutumisen käsite on ollut mukana ilmastokeskustelussa jo 1980-luvulta lähtien, siitä puhumista pidettiin pitkään merkkinä pessimismistä.

“Ajateltiin, ettei pidä alkaa puhumaan sopeutumisesta, koska hillinnän on pakko onnistua”, sanoo kaupunkiympäristöpolitiikan apulaisprofessori Sirkku Juhola. Hän on myös sopeutusmisstrategioihin keskittyvän pohjoismaisen NORD-STAR-huippuyksikön varatutkimusjohtaja.

On jo melko selvää, ettei ilmastonmuutosta pystytä täysin torjumaan. YK:n ilmastopaneelin toiveikkaimmissakin arvioissa maapallon lämpeneminen pystytään pysäyttämään enintään kahteen celsiusasteeseen.

Odotettavissa on todennäköisiä muutoksia veden kiertokulussa, jäätiköissä ja jokien virtauksissa sekä entistä rajumpia äärimmäisiä sääilmiöitä kuten myrskyjä ja tulvia. Osa muutoksista on jo alkanut.

Köyhimmät ovat haavoittuvimpia

Ilmastonmuutoksen vaikutukset tuntuvat kipeimmin maissa, joiden sopeutumiskyky on heikko. Se tarkoittaa käytännössä köyhimpiä maita, joilla on vähemmän rahaa ja resursseja selvitä katastrofeista ja viedä läpi suuria rakenteellisia muutoksia, Juhola selittää.

Erityisen haavoittuvia ovat myös muut ekologisesti herkät alueet kuten vuoristot, suurten jokien suistot tai aavikoiden laitamat. Näillä seuduilla elämä on kovaa jo nyt, ja ilmastonmuutoksen vaikutukset pahentavat tilannetta entisestään. Monissa kehittyvissä maissa talous perustuu pitkälti luonnonvarojen hyödyntämiseen. Niissä sään vaihtelut näkyvät suoraan kansantaloudessa ja uhkaavat jopa ruokaturvaa.

Vaikka ilmastonmuutoksen vahingot ovat usein paikallisia, niiden kasautuvat seuraukset voivat kuitenkin olla maailmanlaajuisia. Jos vaikkapa nälkää näkevien määrä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa kaksinkertaistuu – kuten YK:n maatalousjärjestö FAO on ennustanut – seurauksena voi olla valtavia hallitsemattomia muuttoliikkeitä ja lisääntyviä konflikteja.

“On paljon asioita, joita ilmastonmuutoksen epäsuorien vaikutusten heijastumisesta Suomeen tai muihin maihin ei vielä tiedetä. Sen osalta tutkimusta on tehty vasta vähän”, Juhola toteaa.

Jos Eurooppa katsoo jo nyt olevansa pulassa ennätyksellisen suurten pakolaismäärien kanssa, miltä tilanne näyttää mikäli ilmastokatastrofi tekee kokonaisista alueista asuinkelvottomia?

Kehitysyhteistyö voi tukea sopeutumista paikallistasolla

Ilmastonmuutos onkin noussut viime vuosina merkittävään osaan kehityspolitiikassa. Myös Suomen toistaiseksi voimassa olevassa kehityspoliittisessa tavoiteohjelmassa ilmastokestävyys nimetään yhdeksi kehitysavun kolmesta läpileikkaavasta tavoitteesta.

Kehitysyhteistyörahoitus on kuitenkin nyt hallituksen kovien leikkausten kohteena, mikä vaikuttaa myös ilmastorahoitukseen. Myös tavoiteohjelmaa uusitaan parhaillaan.

Rahoitus on tärkeää, sillä paikallistasolla Suomen antama kehitysapu voi auttaa köyhiä maita torjumaan ilmastonmuutoksen riskejä.

Esimerkiksi Maa- ja metsätalousministeriön alainen Luonnonvarakeskus (Luke) on neljän vuoden ajan vetänyt pääosin ulkoministeriön rahoituksella Afrikan ruokaturvaan keskittyvää Food Africa -tutkimusohjelmaa.

Ohjelma sisältää työpaketteja kuudessa Afrikan maassa. Ne auttavat osaltaan ratkaisemaan ilmastonmuutoksesta aiheutuvia paikallistason ongelmia ruoantuotannossa.

“Tällaisilla hankkeilla ei varmastikaan pystytä ilmastonmuutosta ehkäisemään, vaan haetaan keinoja siihen sopeutumiseen”, kertoo ohjelman vetäjä, professori Hannu J. Korhonen Lukesta.

“Olemme lähteneet siitä, että ruokaa täytyisi tuottaa lisää sekä löytää keinoja tehostamiseen ja hävikin estämiseen”

Esimerkiksi Senegalissa Luke osallistui mallintamistutkimuksiin, joissa ennakoitiin ilmastossa tapahtuvia muutoksia ja laskettiin viljelijöiden riskinsietokykyä. Lisääntyvä kuivuus ajaa Saharan laitamilla asuvia heimoja liikkeelle ja hankaloittaa perinteistä karjataloutta.

Tutkimuksen tulokset kertovat paikallisille yhteistyötahoille, mihin suuntaan tuotantoa kannattaa lähteä kehittämään. Näin muutoksiin osataan varautua parhaiten.

Toisessa kohdemaassa Keniassa ongelma on kuivuuden sijaan kosteus. Sadekausien muuttuminen epäsäännöllisiksi on jo useiden vuosien ajan vaikeuttanut maissisadon kuivaamista. Kosteaan maissiin tarttuvat homesienet ovat puolestaan pilanneet satoja ja homesienten tuottamat myrkyt uhkaavat ihmisten ja kotieläinten terveyttä. Food Africa -hankkeessa on kehitetty ja kokeiltu erilaisia vaihtoehtoisia kuivausmenetelmiä ja teknologioita.

Nyt hanke on vaiheessa, jossa tutkimuksen tuloksia voidaan alkaa siirtää muun muassa paikallisille viranomaisille, tutkimuslaitoksille ja paikoin tuottajille itselleenkin.

boaconkahvinviljelijatkaatavatkahvipapujakuorimakoneeseenkuva-jukka-pakkala
Boacon kahvinviljelijat kaatavat kahvipapuja kuorimakoneeseen. Ilmastonmuutos vaikeuttaa tulevaisuudessa kahvin viljelyä alueella. Kuva: Jukka Pakkala/Solidaarisuus

Ennakointi tulee halvemmaksi

Kehitysavun lisäksi ilmastonmuutos asettaa haasteita humanitaariselle avulle. Sen tarve voi kasvaa rajusti, sillä YK:n ilmastopaneeli ennustaa äärimmäisten sääilmiöiden muuttuvan entistä pahemmiksi. Myrskyt, tulvat ja äkilliset kuivuudet voivat olla jatkossa entistä tuhoisampia.

“Jos vertaillaan erilaisten katastrofien aiheuttamia vahinkoja ja maailmassa ylipäätään annettavaa kehitysapua, niin loppulasku ylittää reilusti kehitysavun kokonaismäärän. Ennusteiden mukaan katastrofilasku tulee vielä nousemaan reilusti”, toteaa Suomen Punaisen Ristin kansainvälisen avun tiedottaja Pekka Reinikainen.

Luonnononnettomuuksista koituvat vuotuiset vahingot ovat nyt noin 250–300 miljardin Yhdysvaltain dollarin luokkaa. Ennusteiden mukaan summan odotetaan nousevan noin 425 miljardiin dollariin vuoteen 2030 mennessä.

Lienee turha odottaa, että kehitysavun määrä kasvaisi samassa suhteessa. Reinikaisen mukaan kehitysavun paremmalla kohdentamisella voitaisiin kuitenkin saada aikaan jo paljon enemmän.

“Maailmassa on 40 valtiota, jotka saavat noin 90 prosenttia maailman humanitaarisesta avusta. Nuo valtiot ovat erityisen alttiita luonnononnettomuuksille. Ne saavat myös kolmanneksen maailman kehitysavusta. Siitä vain yksi prosentti käytetään katastrofikestävyyden kohentamiseen”, hän toteaa.

Se on Reinikaisen mukaan epäloogista. Kaikella todennäköisyydellä luonnononnettomuudet kohtaavat näitä valtioita jatkossakin, joten johdonmukaista olisi käyttää voimavaroja juuri katastofivalmiuden kohtentamiseen.

“YK:n laskelmien mukaan investoinnit katastrofivalmiuteen säästävät seitsenkertaisesti rahaa silloin, kun katastrofi iskee. Siihen sijoittaminen on yksi maailman tuottavimpia investointeja”, Reinikainen sanoo.

Punainen Risti tekeekin osansa katastrofeille alttiiden alueiden iskunkestävyyden parantamiseksi.

Esimerkiksi Filippiineillä SPR:n yhteistyössä paikallisen Punaisen Ristin kanssa toteuttama katastrofivalmiusprojekti auttoi ehkäisemään kuolonuhreja hirmumyrsky Haiyanin pyyhkäistessä saarivaltion yli marraskuussa 2013.

Projektin alueella Aklanin maakunnassa Lähes 90 0000 rakennusta tuhoutui, mutta vain 14 ihmistä kuoli myrskyn aikana, ja heistäkin viisi sydänongelmiin.

Vähiten saastuttavat kärsivät eniten

Köyhimmät maat ovat kuitenkin kaikkein vähiten vastuussa ilmaston lämpenemisestä. Valtaosa kasvihuonekaasujen päästöistä on peräisin rikkaista maista, jos kohta Kiinan ja Intian kaltaiset nopeasti kehittyvät taloudet ottavat niitä hyvää tahtia kiinni.

Kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa köyhimmät maat ovatkin vaatineet yhtäältä tasavertaisia päästöoikeuksia voidakseen kehittää talouttaan, myös rahaa ilmastonmuutoksen haittojen torjumiseen.

“Kehittyvissä maissa nähdään, että ongelma ei ole heidän aiheuttamansa, joten muiden vastuulla on maksaa sopeutumisesta koituvia kustannuksia”, Sirkku Juhola sanoo.

Oma lukunsa kehittyvien maiden joukossa ovat Tuvalun ja Kiribatin kaltaiset pienet saarivaltiot, jotka jäätiköiden sulamisesta johtuva merenpinnan nousu saattaa hukuttaa jopa kokonaan veden alle. Niille ilmastonmuutos on suorastaan eksistentiaalinen kriisi, ja sopeutuminen on varautumista kokonaisen väestön siirtoon.

Epäsuhta on pantu merkille myös rikkaissa maissa, ja sopeutumisen rahoitus on eräs Pariisin ilmastoneuvottelujen keskeisistä kysymyksistä.

Raha yksin ei ratkaise

Solidaarisuuden Jukka Pakkala ei kuitenkaan usko, että pelkällä rahalla voidaan ostaa ilmastokestävyyttä köyhissä maissa sen paremmin kuin rikkaissakaan. Siihen tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä ja toimivaa ilmastosopimusta.

“Tulisi jättää syrjään ajatus, että kehitysyhteistyö ratkaisee ne ongelmat, jotka syntyvät lyhytnäköisestä luonnonvarojen käytöstä. Ilmastonmuutoksen haasteet pakottavat uudenlaiseen kansainväliseen yhteistyöhön, missä jokaisen panos on todella tärkeä”, Pakkala sanoo.

Solidaarisuuden kaltaisen järjestön paras työsarka on paikallistasolla, Pakkala sanoo. Kehityshankkeet nostavat ihmisiä köyhyydestä ja samalla ne voivat luoda uusia, kestäviä toimintamalleja ja tuotantotapoja.

Pakkala koordinoi työtä myös Nicaraguan pohjoisosissa Somoton seudulla, joka on erityisen herkkä sään muutoksille. Rankkasadejaksojen välillä kärsitään kuivista kausista, joiden aikana maataloudella on vähän edellytyksiä tuottaa mitään. Viime vuosina äärimmäiset sääilmiöt ovat lisääntyneet ja kuivuudet ovat olleet entistä pahempia.

“Pientuottajatkin voivat kerätä sadevettä, joka yleensä valuu nopeasti jokiin. Olemme rakentaneet altaita kukkuloiden rinteisiin, jotta ihmisillä on kuivana aikana kastelu- ja talousvettä”, Pakkala kertoo.

Yksi keino ei kuitenkaan ratkaise koko ongelmaa. Globaalin ilmastonmuutoksen lisäksi paikallistasolla ympäristöön vaikuttavat lukemattomat muutkin asiat metsien hakkuusta ja kasvipeitteiden hävittämisestä lähtien. Luonnonvarojen lyhytnäköiseen tuhlailuun ei ole varaa.

Ilmastonmuutoksen vaikutus näkyykin selvimmin siinä, mitä voidaan pitää kestävänä ja mitä ei, Pakkala huomauttaa.

“Ilmastonmuutos asettaa Nicaraguan maanviljelijöille aivan uudet reunaehdot. Se, mikä nyt on kestävää tuotantoa on eri asia kuin mitä se oli 20 vuotta sitten. Se mikä on kestävää tänään ei ehkä olekaan sitä enää 20 vuoden päästä. Ainoa varma asia on se, että on pakko yrittää.”

Matti Koskinen

Matti Koskinen on helsinkiläinen vapaa toimittaja. Hän on aikaisemmin työskennellyt muun muassa Helsingin Sanomien ulkomaantoimittajana.