Kaksin kerroin haavoittuvaisessa asemassa – kumuloituvien syrjintäkokemusten pulma

Kahteen eri vähemmistöryhmään kuuluvat ihmiset jäävät yhteiskunnassa usein väliinputoajiksi, sanoo panseksuaali vammaisaktivisti, Invalidiliiton nuorisotyöryhmän puheenjohtaja Jaana Tiiri. Keskustelimme moniperustaisesta syrjinnästä yhteiskunnallisena ilmiönä.

Tavallisimmin syrjinnän nähdään olevan sellaista yksilön tai ryhmän kohtelua, jossa hänet, tai heidät, asetetaan muita heikompaan asemaan jonkin tietyn henkilöön liittyvän syyn perusteella, kuten esimerkiksi seksuaalisen suuntautumisen takia.

Moninaisten ihmisten moninaista todellisuutta ei kuitenkaan kuvata täydellisesti keskittymällä ainoastaan yhteen syrjintäperusteeseen kerrallaan. Moniperustaisen syrjinnän käsite huomioi, että henkilö voi kokea syrjintää yhtä aikaa usein eri perustein, kuten esimerkiksi iän, sukupuolen sekä uskonnon perusteella. Intersektionaalisen syrjinnän alakäsite ottaa lisäksi huomioon, että jotkut syrjintäperusteet voivat vaikuttaa toisiinsa niin ratkaisevasti, ettei niitä ole mahdollista erottaa toisistaan.

Oikeusministeriön toimeksiannosta tehty yhdenvertaisuusvaltuutetun toteuttama selvitys vammaisten ihmisten syrjinnästä totesi, että huomattava osa vammaisista kokee edelleen syrjintää. Yli puolet vastanneista ilmoitti joutuneensa syrjinnän kohteeksi edeltävän vuoden aikana. Samansuuntaisia tuloksia on saatu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen osalta EU:n laajuisissa tutkimuksissa.

Ristikkäiset identiteetit

Useita vähemmistöidentiteettejä omaavat ihmiset voivat joutua syrjinnän kohteeksi yhden tietyn syrjintäperusteen kautta, mutta noilla syrjinnän kokemuksilla on tapana myös kumuloitua, eli kasautua. Vaikka vammaisten ihmisten kokemasta moniperustaisesta syrjinnästä ei ole yleistettävissä olevaa tilastollista tietoa, tiedetään, että risteävillä ja päällekkäistyvillä syrjinnän kokemuksilla on haitallisia vaikutuksia ihmisten koettuun hyvinvointiin.

Ei ole mitään laajaa tutkimusta, tai laajaa kartoitusta siitä miten se syrjintä ilmenee eri ryhmissä.

”Ilmiö on tuntematon. Ei ole mitään laajaa tutkimusta, tai laajaa kartoitusta siitä miten se syrjintä ilmenee eri ryhmissä. Jos ajatellaan vaikka sateenkaari-ihmistä ja erilaisia etnisiä vähemmistöjä, siellä se voi ilmetä hyvinkin väkivaltaisesti”, Tiiri sanoo.

Osana oikeusministeriön koordinoimaa Rainbow Rights -hanketta tutkitaan myös moniperustaista syrjintää Suomessa. Selvityksen on tarkoitus valmistua kevään aikana.

”On mahtavaa, että tehdään tutkimuksia, että pystyttäisiin näkemään syrjintä nimenomaan sellaisena laajempana ilmiönä. Näkemään se, kuinka vähän meillä loppujen lopuksi vielä on tietoa siitä, että mitä kaikkea syrjintä voi aiheuttaa, ja aiheuttaa, ihmisten elämässä, ja kuinka laajaa se voi olla”, kommentoi Tiiri.

Yhdysvaltojen kansallinen psykologijärjestö pitää syrjintää kansanterveydellisenä kysymyksenä. Ihmiset, jotka ovat joutuneet kokemaan syrjintää, arvioivat stressitasonsa korkeammaksi kuin ne ihmiset, jotka ovat välttyneet syrjinnältä. Kroonistuneen stressin tiedetään vaikuttavan sekä fyysisten että psykiatristen terveysongelmien syntyyn.

Kohteeksi ei tarvitse välttämättä edes joutua suoraan. Pelkästään sorrettuun vähemmistöryhmään kuuluminen voi heikentää hyvinvointia, merkittävästikin. Vaikeille sosiaalisille kokemuksille ja ennakkoluuloille altistuminen aiheuttaa stressiä. Aikaa myöten tuo rasitus kasautuu, joka voi näkyä esimerkiksi korkeana verenpaineena tai ahdistuneisuutena.

Tukiverkostojen olemassaolo toimii suojaavana tekijänä. Useisiin vähemmistöryhmiin kuuluvat ihmiset ovat kuitenkin muita haavoittuvammassa asemassa.

”Voi tuntua siltä, että vammaisyhteisössä ei ole ok olla sateenkaari-ihminen, tai sateenkaariyhteisössä ei ole ok olla vammainen ihminen, ja se ilmenee tietyllä tavalla. Esimerkiksi niin, että sateenkaariyhteisön tapahtumat eivät ole esteettömiä, tai niin, että vammaisyhteisössä esiintyy vihapuhetta. Yhteisöt voivat olla hyvinkin syrjiviä muita kuin yhteisössä jaettua identiteettiä kohtaan”, Tiiri kertoo.

Ihmiset luontaisesti pyrkivät välttämään tilanteita, joissa he voivat joutua syrjinnän kohteeksi. Syrjinnän pelko estää tavoittamasta sellaista vertaistukea, joka muista voi tuntua itsestäänselvyydeltä.

”On tavallaan ymmärrettävääkin, että yhteisöt perustavat sen yhteisöllisyyden niihin samanlaisiin juttuihin, mitä toisissa on, niin se oman yhteisön moninaisuus voi olla hankala käsite.”

Intersektionaalisessa syrjinnässä syrjintäkokemukset kumuloituvat, ja niistä muodostuu suhteessa ympäristön ja yhteiskunnan kanssa ihan uudenlaisia syrijntäkokemuksia.

”Kokemuksia voi kertyä paljon enemmän, ja paljon useammin, mutta voi syntyä myös sellaisia syrjintäkokemuksia, jotka liittyvät spesifisti siihen tiettyyn kombinaatioon, esimerkiksi sateenkaareviin vammaisiin”, Tiiri jatkaa.

Moniperustainen syrjintä kansalaisyhteiskuntakentällä

Tiiri katsoo, että moniperustaisen syrjinnän ongelma nostaa keskusteluun myös asioita, joita ei välttämättä ole täysin huomioitu aiemmin. Kysymys siitä, pitäisikö vammaisjärjestöjen ajaa sateenkaari-ihmisten asioita, on verrattain uusi. Ei ole kovinkaan kauaa siitä, kun vammaisjärjestöt osallistuivat vasta ensimmäistä kertaa Helsinki Pride -kulkueeseen.

Toinen kysymys taas on, että pitäisikö sateenkaarevien järjestöjen ottaa kantaa vammaisten ihmisten asioihin.

”Se avaa sitten ihan uuden keskustelun siitä, voiko toisen ihmisen suulla puhua, mutta myös kansalaisjärjestöjen välisestä solidaarisuudesta — intersektionaalisuuden käsitteestä, ja toiminnasta, minkä pitäisi nimenomaan läpileikata kaikkia syrjittyjä ryhmiä. Valitettavasti kaikki syrjityt ryhmät eivät välttämättä ole sitä mieltä. Helposti törmätään siihen, että omalla syrjityllä ryhmällä on jo itsessään niin paljon ongelmia, ja niin vähän resursseja niihin vaikuttamiseen, että ei ole tavallaan mitään resursseja lähteä miettimään tällaisia uudenlaisia ongelmia ja risteäviä ongelmia. Tämä taas johtaa siihen, että kukaan ei käsittele näitä moniperustaiseen syrjintään liittyviä kysymyksiä”, Tiiri kommentoi.

Hän haluaisi, että järjestöissä arvioitaisiin, onko toimintaan tosiasiallisesti tervetulleita myös ne ihmiset, jotka kuuluvat useampaan kuin yhteen vähemmistöryhmään.

”Ideaalitilanne olisi, jos aktivisti- ja kansalaisyhteiskuntakentällä voitaisiin kiinnittää huomiota siihen, että kun tehdään järjestöissä syrjintää vastustavaa työtä, niin pystyttäisiin myös kriittisesti tarkastelemaan meidän omia yhteisöjä.”

Kirjallisuus

Oikeusministeriö (2017): Vammaisena olen toisen luokan kansalainen. Selvitys vammaisten kokemasta syrjinnästä.

European Union Agency for Fundamental Rights (2017): Second European Union Minorities and Discrimination Survey.

European Union Agency for Fundamental Rights (2013): EU LGBT survey.

Petteri Keränen on Turussa asuva yleisen valtio-opin opiskelija ja Vihreiden tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyöryhmän jäsen.