Ilmastonmuutos uhkaa Lapin luontoa

Ilmastonmuutoksen vaikutuksista Lapin luontoon ei ole vielä tarpeeksi tutkimusta. Lämpenemisen seuraksena pohjoisten lajien eteläraja vetäytyy ja eteläisten lajien pohjoisraja nousee. Pysyvätkö kasvit ja eläimet muutoksessa mukana?

Ilmastonmuutos voi olla tuhoisa Lapin lajeille. Muutokset näkyvät muun muassa puurajan nousuna ja pohjoisten lintukantojen supistumisina. Molempien muutosten yhteisenä alkulähteenä voidaan pitää hiljalleen etenevää ilmaston lämpenemistä, joka on kiihtynyt viime vuosikymmeninä. Talven lämpeneminen voidaan nähdä koko Suomen lämpötilojen mittaamisen ajalta eli 1850-luvulta alkaen.

Aihe on vaikea, sillä tutkimusta on liian vähän, samoin yhteistyötä eri tahojen välillä. Tutkijat toivovatkin lisää yhteistyötä yritysten, kuntien, valtion ja tutkimuslaitosten välillä.

Karkeasti sanottuna ilmastonmuutoksen takia talvet muuttuvat lyhyemmiksi ja lämpimämmiksi. Tämä taas vaikuttaa monin tavoin ympäröivään luontoon, osin suotuisasti, osin vahingollisesti. Lämpenevän talven takia maan lumipeite vuoroin sulaa, vuoroin jäätyy. Tämä aiheuttaa hangen sisälle jääkerroksia, jotka kerryttävät hiilidioksidia, jonka pitoisuudet voivat nousta myrkylliselle tasolle. Tämä puolestaan huonontaa hangen alla talvehtivien puuntaimien olosuhteita.

”Taimet voivat huonosti ja jopa kuolevat, mutta lopullisia, laajempia vaikutuksia ei vielä tunneta”, sanoo ympäristöteknologian dosentti ja erikoistutkija Pasi Rautio Luonnonvarakeskuksesta. Myös porot kärsivät hangen alle kertyneistä jääkerroksista, sillä niiden on vaikea kaivaa lumen alta syötävää. Raution mukaan Suomessa porotalouden tilanne on kuitenkin keinoruokinnan ansiosta parempi kuin esimerkiksi Norjassa.

Metsien kasvu on kaksinkertaistunut 1970-luvulta alkaen, joskin määrästä vain kolmasosan voi linkittää lämmenneeseen ilmastoon. Ennustukset metsien kohtalosta ovat kuitenkin vaikeita, koska kaikkien vaikuttavien tekijöiden sisällyttäminen ennustemalleihin on erittäin vaikeaa. On fakta, että Lapissa puuraja nousee, mutta seurauksia ei vielä voida tietää, ei edes ennustaa.

”Jos puuttomalle alueelle alkaa kasvaa puita, sehän muuttuu ihan kokonaan. Metsä ei heijasta auringon valoa samalla lailla kuin luminen tundra ja lämpöä alkaa sitoutua aivan eri tavalla”, Rautio sanoo.

Myös tuholaiset lisäävät oman arpansa selviytymisbingoon. Niidenkään muutoksista ei paljoakaan vielä tiedetä. Ennusteiden mukaan niiden määrä kuitenkin lisääntyy, uusista lajeista ja niiden leviämisestä pohjoiseen ei vielä ole tarpeeksi tietoa.

”Olemassa olevat lajit tekevät mahdollisesti ylimääräisen sukupolven”, Rautio sanoo.

Jos metsien määrä pohjoisessa lisääntyy merkittävästi, niistä voisi olla ainakin jonkun verran apua fossiilisten polttoaineiden korvaamisessa. Mutta se taas edellyttäisi poliittista tahtoa.

”Maailman mittakaavassa ei kuitenkaan saada aikaiseksi niin paljoa puubiomassaa, että öljy saataisiin korvattua. Paikallisesti metsien energiankäytöllä voi toki olla suurikin merkitys”, Rautio sanoo.

Neljä metriä päivässä

Ilmastonmuutos vaikuttaa myös eläimistöön. Esimerkiksi lintulajien elinreunat siirtyvät pohjoiseen päin 1,6 kilometriä vuodessa. ”Eli neljä metriä päivässä. Kuvittele, että itse muuttaisit sen verran joka päivä”, akatemiatutkija Aleksi Lehikoinen Helsingin yliopistosta sanoo.

Lintulajeissa muutokset ovat alkaneet 1970-luvulta lähtien eli samaan aikaan kun ilmasto on alkanut voimakkaammin lämmetä. Tunturilinnuista olevat aikasarjat osoittavat kantojen vähenemisen vuodesta 2002.

Tämä tarkoittaa sitä, että perinteiset pohjoisten lajien runsaudet pienenevät ja vetäytyvät pohjoisemmaksi eteläiset lajien viedessä niiltä tilaa. Esimerkiksi Lapissa vielä yleinen laji, järripeippo, on kadonnut kokonaan Keski- ja Etelä-Suomesta. Niin ikään on käynyt myös riekolle, jonka katoaminen uhkaisi myös petolintuja.

”Esimerkiksi tunturihaukka olisi riekon ja kiirunan kadottua vaarassa”, Lehikoinen sanoo.

Metsäkanalajien lisäksi yhtenä avainlajiryhmänä ovat pienet nisäkkäät. Niiden kannanvaihtelut voivat vaikuttaa suuresti muuhun eläimistöön.

”Jos piennisäkkäät harvinaistuvat, pedot alkavat saalistaa muita lajeja”, Lehikoinen sanoo.

Kuten metsien myös linnuston tulevaisuutta on vaikea ennustaa. Lajien ja kantojen muutosten ennustamista vaikeuttaa muun muassa vähäinen tieto muutosten taustalla olevista mekanismeista.  Esimerkiksi eteläisillä lajeilla on tietty lämpötila, jonka alapuolella ne eivät yksinkertaisesti vain selviä, mutta tämän termostaatin toiminnasta pohjoisen lajeilla ei ole tarkempaa tietoa. Pohjoiset lajit ovat kyllä kylmänkestäviä, mutta miksi lämpimämpi ilmasto vaikeuttaa niiden selviytymistä, ei tiedetä. Aleksi Lehikoinen kertoo Kanadassa suoritetuista tutkimuksista kanadankuukkelista. Tutkimuksissa selvisi, että lämpenevät talvet pilaavat kanadankuukkelin talviruokavarastot, mikä aiheuttaa nälänhätää. Miksi näin tapahtuu, ei vielä tiedetä. Suomen kuukkelista vastaavaa tutkimusta ei vielä ole, mutta Lehikoisen mukaan tutkimuksen olosuhteet ilmastonmuutoksen epäsuorista vaikutuksista ovat rinnastettavissa Suomeen.

Lehikoisen mukaan metsätalous ja soiden käyttö ovat keskeisessä roolissa tulevaisuutta ajatellen. Luontaisten elinympäristöjen säilyminen auttaa puskuroimaan ilmastonmuutoksen negatiivisia vaikutuksia.