Ilmastonmuutos ei näy tarpeeksi opetuksessa – Tarvitaan koulutusta, rahoitusta ja poliittisia päätöksiä

Suomessa on maailman paras koulutusjärjestelmä. Näin on sanottu vuosikausia. Opetuksen tarkoitus on kehittää oppilaiden ongelmanratkaisukykyä sekä eri asioiden ymmärtämistä monitieteellisesti. Tämä ei toteudu toistaiseksi ilmastonmuutoksen kohdalla.

Hallitustenvälisen ilmastopaneeli IPCC:n lokakuussa 2018 julkaisema raportti oli tyly: jos ilmastotoimiin ei ryhdytä nopeasti, seuraukset ovat vakavat.

Ilmastonmuutos on monimutkainen ongelma, jonka ratkaisemiseksi tarvitaan riittävän koulutuksen ja tiedon omaavia ihmisiä. Näin kirjoitti Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n koulutuspoliittinen asiantuntija Suvi Pulkkinen blogissaan marraskuussa 2018. Ilmastonmuutoksen ymmärtämiseksi tarvitaan paitsi tiedettä ja tutkimusta, myös kasvatusta ja koulutusta.

Samaa mieltä on Helsingin yliopiston opettajankouluttaja Hannele Cantell. Hänen mukaansa ongelma on tämä: ilmastokasvatusta on kaikilla koulutusasteilla aivan liian vähän.

 

Ilmastonmuutoksella vaikutusta moniin aloihin

Ilmastokasvatus on osa ekososiaalista sivistystä ja kestävää kehitystä. Tarkoitus on ymmärtää oma vastuu ilmastonmuutoksen ehkäisyssä. IPCC:n raportin myötä ilmastonmuutoksesta on puhuttu aiempaa enemmän. Samalla opettajat ovat havahtuneet aiheeseen. Se on Cantellin mukaan uutta, sillä vielä muutama vuosi sitten ilmastonmuutosta ei pidetty opetuksen kannalta niin merkityksellisenä.

Pelkkä keskustelu ei kuitenkaan riitä.

Hannele Cantell hahmottelee kolme kriittistä ja kiireellistä seikkaa: opetussuunnitelmat, monitieteellisyys ja opettajien osaaminen.

Ilmastokasvatus varmistetaan käytännössä opetussuunnitelmien avulla. Se näkyy jo nyt esimerkiksi vuonna 2016 käyttöön tulleessa lukion opetussuunnitelman yhdessä arvoperustassa: ”Opiskelija ymmärtää oman toimintansa ja globaalin vastuun merkityksen luonnonvarojen kestävässä käytössä, ilmastonmuutoksen hillinnässä ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä.”

”Jos opetuksessa ollaan netin varassa, on aika sattumanvaraista mitä sieltä kaivellaan ja miten kriittisesti lähteisiin suhtaudutaan”

Ilmastonmuutos mainitaan maantieteessä ja biologiassa, kestävästä kehityksestä puhutaan muun muassa kielten opetuksessa.

Cantellin mukaan se ei riitä.

Ennen kuin etsitään ratkaisuja tai pohditaan, kuinka ilmastonmuutos näkyy yhteiskunnassa, ihmisen pitäisi ymmärtää ilmakehän rakennetta ja kasvihuonekaasujen toimintaa. Silti ilmastonmuutosta ei mainita esimerkiksi fysiikassa ja kemiassa lainkaan, vaikka aineet ovat keskeisiä peruskäsitteiden kannalta.

”Tai yhteiskuntaopissa ei puhuta, että ilmastonmuutos vaikuttaa rakentamiseen, politiikkaan – ihan kaikkeen.”

Opetussuunnitelmilla on suuri vaikutus opetuksen sisältöön, sillä ne antavat opettajan työlle raamit. Lisäksi niiden pohjalta tehdään oppikirjat. Jos opetussuunnitelmassa puhutaan kestävästä kehityksestä, se siirtyy myös oppikirjoihin. Ja jos oppikirjoja käytetään, ei eri aiheiden opetus ole vain opettajan valveutuneisuudesta kiinni. Viime vuosina oppikirjojen sijaan on pyritty enemmän kohti internetpainotteista oppimista. Siinä on riski.

”Jos opetuksessa ollaan netin varassa, on aika sattumanvaraista mitä sieltä kaivellaan ja miten kriittisesti lähteisiin suhtaudutaan”, Cantell sanoo.

Cantell pitää huolestuttavana myös sitä, että maantieteen pakollinen osuus lukioissa on viime vuosina vähentynyt. Lisäksi ongelmallista on korkeakoulujen opiskelijavalintojen muutos, joka tulee voimaan viimeistään vuonna 2020. Sen mukaan eri oppiaineiden ylioppilastutkintoarvosanoista saa opiskelijahaussa eri pisteet. Esimerkiksi fysiikan ja pitkän matematiikan laudatur on monia reaaliaineita, kuten maantiedettä, arvokkaampi. Siksi opiskelijat hakeutuvat opiskelemaan aineita, joista saa parhaimmat pisteet.

”Se tarkoittaa sitä, että kestävän kehityksen kysymyksien käsittely jää vähemmälle, vaikka ne ovatkin opetussuunnitelmissa. Jos syventäviä kursseja ei valita, niitä ei lueta, eikä kursseja järjestetä”, Cantell sanoo.

”Korkeakoulut eivät varmaan tajunneet, kuinka suuri vaikutus tästä on lukioille. On saatettu ajatella vain omaa sisäänottoa.”

Lukio ei ole ainoa koulutusaste, jossa ilmastokasvatus jää vähemmälle. Monilla korkeakoulujen koulutuslinjoilla ajatellaan, ettei ilmastonmuutos ulotu niihin.

Näin ei kuitenkaan ole, sanoo Cantell. Ilmiö vaikuttaa esimerkiksi lainsäädäntöön ja juristien työhön. Tai kauppatieteisiin, koska se koskee taloutta ja vakuutuksia. Korkeakoulujen lisäksi sama tilanne on ammattikoulujen osalta. Ne ovat olleet viime aikoina paljon otsikoissa lähiopetuksen ja opettajien määrän vähentämisten vuoksi.

”Samanaikaisesti ammattikoulutus on avainasemassa. Esimerkiksi rakennus- ja hoitoaloilla ollaan tekemisissä materiaalin ja energian kulutuksen kanssa.”

 

”Nämä asiat olisivat tutkinnoissa, jos tarpeeksi vakavasti suhtauduttaisiin”

Jotta tiedot ja taidot siirtyvät opiskelijoille, pitää opettajan hallita ne. Siksi opettajankoulutukseen pitäisi Cantellin mukaan kuulua ilmastokasvatusta. Näin ei toistaiseksi ole – eikä sen saaminen ole välttämättä helppoa.

Opettajankoulutusyksiköt ovat itsenäisiä toimijoita. Ne päättävät itse koulutuksensa sisällöstä, ja siksi tutkintojen rakenne voi vaihdella eri yliopistojen välillä. Siksi opetus- ja kulttuuriministeriön pitäisi Cantellin mielestä ottaa voimakkaammin kantaa. Yliopistoja ei voi käskeä tai painostaa, mutta ministeriö voi kannanotollaan luoda keskustelua.

”Uskon, että poliitikkojen ja ministeriöiden ulostulot, joissa joku asia todetaan tärkeäksi, ovat merkityksellisiä. Ehkä yliopistot motivoituisivat siitä.”

Pelkästään oppilaitoksissa tehdyt toimet ilmastokasvatukseen eteen eivät riitä. Tarvitaan myös poliittista päätöksentekoa.

On muitakin keinoja. Cantellin mukaan ilmastokasvatukseen ja opettajankoulutukseen voi panostaa myöntämällä niihin lisärahoitusta. Se kun suuntaa suuresti sitä, mitä todellisuudessa tehdään.

Näin on opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen (kok.) mukaan myös toimittu: opettajien osaamista kestävän kehityksen kasvatuksesta on vahvistettu viime vuosina. Hän vastaa sähköpostitse, että opetustoimen henkilöstökoulutusta on rahoitettu, ja viime vuosien täydennyskoulutuksiin on kuulunut myös kestävän kehityksen teemoihin ja siten myös ilmastonmuutokseen keskittyviä koulutuksia.

”Tätä koulutusta on tarve lisätä jo ihan siitäkin syystä, että koulutukset ovat runsaan kiinnostuksen vuoksi menneet usein nopeasti täyteen.”

Grahn-Laasosen mielestä kestävä kehitys ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen otetaan huomioon perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmissa. Lisäksi uusissa ammatillisissa tutkinnoissa ilmastonmuutoksen hillintä, luonnonvarojen kestävä käyttö ja kiertotalous korostuvat.

Hannele Cantell myöntää, että opettajien täydennyskoulutuksessa kestävä kehitys on huomioitu aiempaa paremmin. Hän kuitenkin peräänkuuluttaa ilmastonäkökulmien laaja-alaista käsittelyä perustutkinnoissa. Oppilaitoksien eritasoissa strategioissa mainitaan, että kestävää kehitystä edistetään. Se ei kuitenkaan näy Cantellin mukaan riittävästi opetuksessa ja käytännön tasolla.

”Kyllä nämä asiat olisivat vahvemmin tutkinnoissa, jos tähän tarpeeksi vakavasti suhtauduttaisiin.”

Konkreettiset teot ovat olleet melko hitaita, vaikkakin kuluvan vuoden syksyllä ilmiön vakavuuteen on herätty. Jo vuonna 2015 Suomen Ilmastopaneelin kasvatusraportista ilmeni, että ilmastonmuutoksen tarkempi käsittely ei nouse esiin riittävän painokkaasti opetussuunnitelmissa, esimerkiksi lukiossa. Jotain toivoa on: todennäköisesti uudessa, vuonna 2021 käyttöön otettavassa lukion opetussuunnitelmassa ilmastonmuutoksen teemat näkyvät yhä monipuolisemmin.

Pelkästään oppilaitoksissa tehdyt toimet ilmastokasvatukseen eteen eivät riitä. Tarvitaan myös poliittista päätöksentekoa. Ensi kevään eduskuntavaaleista on povattu ilmastovaaleja. Cantellin mukaan silloin sanojen pitäisi konkretisoitua teoksi, myös opetuksen suhteen.

”Toivon, että päästö- ja nielukeskustelun rinnalla poliitikot nostaisivat kunnolla esiin ilmastokasvatuksen tarpeen. Sillä osoitettaisiin, että ilmastonmuutos otettaisiin tosissaan.”

_______________________________________________________________________________________

Ilmastonmuutos voi ahdistaa – myös opetuksessa

Hyvä ilmastokasvatus on kuin polkupyörä. Tähän päätelmään on tullut neljä ilmastokasvatuksen tutkijaa: Sakari Tolppanen, Essi Aarnio-Linnanvuori, Hannele Cantell ja Anna Lehtonen. Koska ilmastonmuutos on monitahoinen ongelma, sen ymmärtäminen – saati opettaminen – on hankalaa. Siksi tarvitaan helposti tulkittava malli.

Ajatus on, että ilmastokasvatus – kuten polkupyöräkin – on kokonaisuus. Se vaatii kaikkia osia toimiakseen. Pyörät ovat tieto ja ajattelun taidot. Ne eivät liiku, ellei joku polje eteenpäin.

”Tieto itsessään ei vie mihinkään. Tarvitaan tekoja ja toimia”, sanoo Hannele Cantell.

Hyvässä ilmastokasvatuksessa huomioidaan ihmisten välinen erilainen ajattelu. Se on pyöränrunko, identiteetti ja maailmankuva. Siihen kiinnittyy tiedot ja taidot. Pitää myös kyseenalaistaa ja tarjota oppilaille erilaisia tapoja toimia ilmastonmuutoksen ratkaisemiseksi.

Lisäksi on pyörän pysäyttävät tai hidastavat osat, jarrut. Torjuntareaktiot. Ihmisten esteet, miksi he eivät toimi ilmastovastuullisesti. Nämä syyt olisi Cantellin mukaan tunnistettava, jotta niistä voi puhua ja siten yrittää löytää keinoja niiden purkamiseen.

Viime aikaisissa keskusteluissa yhä tärkeämmäksi on noussut ohjaustanko. Tulevaisuus. Se, mihin pyörää ohjataan.

”Ja tärkeää on lamppu – palaako se? Luodaanko mitään toivoa, vai onko kaikki pelkkää ahdistusta ja synkkyyttä? Hyvä ilmastokasvatus huomioi, että ilmastonmuutos voi ahdistaa. Sitä pitäisi käsitellä kasvatuksen keinoin: puhua ja jakaa huolia.”

Oona Komonen on turkulainen, yhteiskunnallis-poliittisista aiheista kiinnostunut vapaa toimittaja.