Ilmastonmuutoksen torjuminen vähentää pakolaisuutta

Eurooppaan viime kuukausina kohdistunut muuttoliike on saanut kansainvaelluksen piirteitä. Syyrian ja Irakin taistelut ja islamilaista valtiota tavoittelevan ISIS:n väkivaltaisuudet ovat käynnistäneet ennennäkemättömän muuttoliikkeen. Tähän virtaan ovat liittyneet uudet pakolaiset konfliktien riivaamista Somaliasta ja Afganistanista sekä autoritaarisen hallinnon kurimuksessa olevasta Eritreasta.

Viestit kiristyvistä määräyksistä ja tiukemmasta rajavalvonnasta Euroopassa näyttävät vain kiirehtivän liikkeellelähtöä – turvaan halutaan ennen kuin se käy mahdottomaksi.

Kansainvälinen pakolais- ja turvapaikkalainsäädäntö on rakennettu pakolaisen henkilökohtaiselle oikeudelle saada pakolaisuutensa syyt ja suojelun tarve tutkituksi. Pakolaiskriisin mittasuhteiden vuoksi koneisto yskii monessa maassa. Toisaalta sosiaalisen median kautta on pakolaisilla mahdollisuus verrata ja jakaa niitä argumentteja, joilla tällä hetkellä on mahdollista jäädä Eurooppaan. Kertomusten autenttisuuden vahvistaminen on tullut entistä vaikeammaksi.

Uusi tilanne on johtanut siihen, että vahvoilla perusteillakin turvaa hakeneen henkilön asema saattaa olla entistä heikompi. Samoin tilanne heikkenee niillä, jotka ovat jo kauan odottaneet toivottomassa tilanteessa pakolaisleireillä mahdollisuutta päästä jonkun vastaanottavan maan pakolaiskiintiöön. Haavoittuvimmat ryhmät jäävät nyt jalkoihin.

Euroopan omat vastaanottorakenteet ovat helisemässä. Ensimmäisenä tulijoita vastaanottavien maiden – esimerkiksi Kreikan ja Italian – kapasiteetti on käytetty loppuun. Balkanin kautta tuleva pakolaisvirta kohtaa yhä uusia aitoja.

Kriisien alkulähteillä

Kriisit, konfliktit ja sodat tuottavat pakolaisuutta. Mitkä ovat kriisien alkusyyt? Jotkut näkevät kaikissa kriiseissä ja konflikteissa jännitteen luonnonvaroista ja rikkauksista – vedestä, viljelysmaasta, öljystä, mineraaleista.

Myös aatteet, uskonnot, etniset erot ja ideologiat ovat konfliktien alkusyitä. Kun kutsu suuren kalifaatin rakentamiseen käy, vedotaan vahvasti uskonnollisiin tunteisiin. Islam ei ole ainoa uskonto, joka on liikuttanut massoja.

Jos konflikteja on perinteisesti selitetty luonnonrikkauksien hallinnan ja hyödyntämisen kautta, voi myös ympäristön tilan heikkeneminen ja elinmahdollisuuksien hupeneminen olla osa konfliktin historiaa. Ympäristöpakolaisuutta syntyy, kun elämisen mahdollisuudet jollakin alueella heikkenevät tai päättyvät.

Ilmastonmuutos tuhoaa elinalueita

Ympäristöliike leimattiin alkuaikoinaan teollisuusmaiden eliitin liikkeeksi – kun kaikki muut huolet ovat poissa, on aikaa ja varaa huolehtia ympäristöasioista. Kehitysmaan köyhä ei ehdi ajatella ympäristön pilaantumista, väitettiin.

Nämä ympäristöliikkeen kriitikot olivat väärässä. Juuri maailman köyhimmille elinkelpoinen ympäristö on tärkeä.

Omassa työssäni olen nähnyt Afganistanissa kyliä, joissa metsien kaatamisen ja kosteikkojen kuivaamisen jälkeen hiekka on vallannut asuinalueet. Hakkuut rinteiltä ovat aiheuttaneet eroosiota. Darfurin konfliktia vauhditti Pohjois-Sudanin kuivuus ja aavikoituminen. Kaivot ovat kuivuneet ja laidunmaat tuhoutuneet, paimentolaiset tunkeutuneet joskus aseiden voimalla pysyvän maanviljelyksen alueille. Monroviassa, Liberiassa puuhiilen valmistajat kaatoivat mangrove-metsät rannikolta, ja kokonaiset kivitalot valahtivat eroosion seurauksena mereen.

Ihmisen aikaansaamat muutokset ympäristössä, ennen kaikkea ilmastomuutos, tekevät yhä uusia alueita elinkelvottomiksi. Meren pinnan nousu, yleistyvät tulvat ja sateet sekä toisaalla kuivuus muuttavat koko maapalloamme.

Kriisejä ehkäistävä

Kaikkeen pakolaisuuteen liittyy myös kiihtyvä kaupungistuminen. Kun pienistä kylistä ja syrjäisiltä alueilta olevat ihmiset liittyvät pakolaisten virtaan, elinolosuhteet muuttuvat pysyvästi. Ensin tulevat ehkä risuista ja räteistä kasatut leirit, sitten kangaskatokset ja teltat, sen jälkeen aaltopeltihökkelit, kunnes savesta tehdään tiiliä ja asumus muuttuu pysyvämmäksi.

Pitkäaikainen pakolaisleiri muuttuu kaupungiksi, katuineen ja palveluineen. Vedetään sähköjohtoja, lapset käyvät koulua. Illalla katsotaan telkkaria. Maaseutu ja pikkukylä josta lähdettiin liikkeelle, käy yhä etäisemmäksi. Se säilyy muistoissa, mutta varsinkin lasten palaaminen sinne tulee yhä epätodennäköisemmäksi.

Näin myös itse pakolaisuus on ympäristöä muuttava tekijä. Leirit merkitsevät kaupungistumista, niiden ympäriltä hakataan metsiä. On huolehdittava jätteistä ja jätevesistä.

Nykyisen pakolaiskriisin keskellä on tärkeää, ettemme enää lisää pakolaisten määrää ympäristöpakolaisuuden vuoksi. Ilmastomuutoksen torjuminen, aavikoitumisen vastainen taistelu ja maailman merien suojelu ovat keinoja estää tulevia pakolaiskriisejä.

Pekka Haavisto

Pekka Haavisto on vihreiden kansanedustaja ja ulkoministerin erityisedustaja rauhanvälityksessä.