Ikiliikkuja

”Ennen vanhaan liikuttiin hevosilla: silloin ei päästy vauhdilla minnekään. Silloinkin mentiin, mutta hitaammin.”

Liikettä on aina ollut: niin kauan kun ihmiset haluavat elää turvassa ja ilman jatkuvaa pulaa töistä tai ruoasta, liike kohti parempaa elämää ja uusia mahdollisuuksia säilyy. Tälläkin hetkellä joka kolmaskymmenes maailman ihmisistä asuu tai etsii uutta kotia synnyinmaansa ulkopuolella.

Reilun sadan vuoden aikana Suomesta on muuttanut ulkomaille yli miljoona ihmistä. Se on huomattava määrä, kun otetaan huomioon, että puoli vuosisataa sitten meitä oli vasta hädin tuskin neljä miljoonaa asukasta. Millaisia tarinoita suomalaisista maahanmuuttajista on kerrottu? Millaisina on nähty Suomen sotalapset, joita lähetettiin vuosittain kymmeniä tuhansia toisen maailmansodan jaloista muihin Pohjoismaihin? Onko meitä karsastettu Ruotsissa 1960- ja -70-luvulla, kun satoja tuhansia suomalaisia muutti elintasopakolaisina naapurimaahan. Muodostivatko suomalaiset muiden silmissä pakolaistulvia tai maahanmuuttajavyöryjä?

Ei ole yhdentekevää, miten kuvailemme tapahtumia,  sillä valtaosa maailman tapahtumia koskevasta tiedosta välittyy meille kuulopuheena.

Ei ole yhdentekevää, miten kuvailemme tapahtumia, ja millaisia sanoja silloin valitsemme, sillä valtaosa maailman tapahtumia koskevasta tiedosta välittyy meille kuulopuheena ja median avulla levitettyjen mielikuvien kautta. Kyse on siis kertojan valitsemasta näkökulmasta, mutta myös siitä mitä valitsemme ja olemme valmiita jokapäiväisestä uutisvyörystä vastaanottamaan. Huomaamatta leikimme lapsuudesta tuttua rikkinäistä puhelinta, kun liian moni sana on muuttunut, kertoja vaihtunut ja alkuperäinen viesti kadonnut.

Tieto voi saada olomme epämukavaksi, ja jopa syyllisyydentunto ja kokemukset omasta tyhmyydestä heräävät, kun emme ymmärrä syitä tapahtumien taustalla. Siksi välillä kiusaus ottaa vastaan yksinkertaisempi selitys on liian suuri. On helpompi ymmärtää maailmaa ääriesimerkkien ja shokeeraavien, erityisen vaikuttavien tai merkittävien tilastolukujen avulla – vaikeampaa on sen sijaan ymmärtää ja kohdata tilanteiden moninaisuus ja ihminen lukujen takana.

Maailma liikkeessä -lehti syntyi halusta kertoa tarinoista tapahtumien ja tilastojen takana, halusta rikkoa se perinteinen kehys, jonka läpi kauhistelemme maahanmuuton aiheuttamia ongelmia ja puhumme ihmisistä luonnonvoimien kaltaisina massoina. Opintokeskus Visio järjesti osana Fingo ry:n Frame, Voice, Report -globaalikasvatushanketta Maailma liikkeessä -kurssin, jossa pohdittiin asiantuntijoiden, politiikkojen ja toimittajien kanssa niitä rakenteita ja viestintätapoja, joista rakentuu kehys, jonka läpi maailmaa katsomme.

Maailma liikkeessä -lehti syntyi halusta kertoa tarinoista tapahtumien ja tilastojen takana.

Tarkoitus oli astua tuon kehyksen ulkopuolelle ja antaa kurssilaisten kirjoittaa lehti tarinoista globaalien maahanmuuttoliikkeiden takana ja moninaistaa tapoja, joilla maailma meille usein avautuu. Lehdessä kirjoittajat pohtivat esimerkiksi, miten kuuluvuuden tunne muodostuu, mitä tarkoittaa vapaana eläminen, miten kielellä ja kuvilla vaikutamme todellisuuden muodostumiseen ja miten maahanmuutto näyttäytyy ihmisille, joilla on useita kansalaisuuksia.

Lainaus pääkirjoituksen alussa on kahden maan kansalaisen, teini-ikäisen nuoren lausuma. Hänen mielestään maailma on paljon liikkuvampi kuin me aikuiset ymmärrämmekään – tervetuloa pohtimaan tuota liikettä kanssamme.

Grafiikka: Sandra Halme

 

 

Anna Lundén on Opintokeskus Vision viestinnän suunnittelija ja vieraileva Vihreä Tuuman päätoimittaja. Lundén  on tutkinut ja työskennellyt globaalikasvatuksen parissa ja uskoo sen olevan merkittävässä roolissa tasa-arvoisemman yhteiskunnan rakentamisessa.