Hiilikielto pakottaa Helsingin viimein ilmastotekoihin

Pitkään on ollut selvää, ettei kivihiilellä ole sijaa energiantuotannon tulevaisuudessa. Helsingissä tulee silti kova kiire.

Helsinki on pitänyt pitkään kiinni hiilivoimaloistaan ja se on vaarassa jäädä Suomen viimeiseksi fossiilikaupungiksi. Hallituksen päätös lopettaa kivihiilen käyttö Suomessa vuonna 2029 tekee sen, mihin kaupunginvaltuusto ei ole aiemmin pystynyt: se pakottaa Helenin muutokseen.

Kaupungin kaksi hiilivoimalaa ovat jatkaneet entiseen malliin, vaikka jo pitkään on ollut tiedossa, että kivihiilen aikakausi on päättymässä.

”Kivihiilen käyttö on jopa kasvanut. Se on erikoista Pariisin ilmastosopimuksen jälkeisenä aikana. Tarve vähentää kivihiilen käyttöä ei ole tullut Helsingille yllätyksenä, vaan se on toiminut näin tietoisesti. Moralisoiden voi sanoa, ettei ole toimittu oikein vaan raha edellä”, sanoo Aalto-yliopiston energiaprofessori Peter Lund.

Vihreiden Emma Kari, joka on ollut valtuustossa vuodesta 2009 vaikuttamassa kaupungin energiapolitiikkaan, vahvistaa Lundin näkemyksen.

”Valtuustoa vaivaa sama sairaus kuin jokaista päätöksentekoelintä maailmassa: ajatellaan, että ilmastonmuutos tapahtuu jossain muualla, se vaikuttaa joihinkin muihin ja jonkun muun pitää ratkaista se. Meidän pitää kuitenkin kantaa vastuu siitä, että meillä on Suomen saastuttavimmat laitokset.”

Helsinki ei toki ole ainoa kaupunki, joka yhä lämpenee kivihiilellä. Lahden hiilivoimala pysähtyy vuonna 2020, mutta Helsingin lisäksi kivihiili palaa 2020-luvulla ainakin Espoossa, Turussa, Vaasassa ja Vantaalla.

Helsingissä virallinen tavoite viimeisen hiilivoimalan sulkemiseksi on ollut vasta 2030-luvun puoliväli. Nyt sen on pakko miettiä kuviot uusiksi. Hallitus linjasi tänä keväänä, että viimeisten hiilivoimaloiden on sulkeuduttava vuonna 2029. Kaupunginvaltuusto päätti toukokuun lopussa aloittaa selvityksen kivihiilestä luopumiseksi 2020-luvulla. Emma Karin esitys sai taakseen valtuuston selvän enemmistön yli puoluerajojen.

”Se, että energiaa ei tulevaisuudessa voida tuottaa kuten ennen, on ollut tiedossa jo pitkään ja tämä muutos olisi voitu tehdä aiemminkin, mutta valtuustossa ei ole ollut enemmistöä, joka olisi sitä kannattanut”, Kari sanoo.

Kivihiilen energiakäytön kieltoa on kritisoitu, sillä selvityksien mukaan kivihiiltä paikataan erityisesti metsäbiomassalla. Koska energiantuotanto on EU:n päästökaupan piirissä, vapauttaa hiilivoimaloiden sulkeminen päästöoikeuksia markkinoille. Ja samalla biopolttoaineiden käyttö lisää kasvihuonekaasupäästöjä ainakin lyhyellä aikavälillä.

Helsingissä metsäbiomassan käyttö on vielä ongelmallisempaa kuin muualla Suomessa. Koska tarve on suuri ja saatavuus lähialueella heikko, jouduttaisiin haketta tai pellettejä todennäköisesti tuomaan ulkomailta. Silloin polttoainetuotannon vaikutuksia olisi vaikeampi arvioida ja hallita.

Professori Lund muistuttaa, että riippuen siitä, millaista biopolttoainetta käytetään, voivat ilmastovaikutukset olla jopa pahemmat kuin kivihiilellä.

”Perinteisen puuenergian käytön lisääminen tilanteessa, jossa päästöjä ei saisi lisätä, vie ojasta allikkoon. Pitäisi olla kestävämpi ratkaisu, jolloin tähän kysymykseen ei tarvitse palata heti uudelleen”, Lund sanoo.

Samaa mieltä on energiajärjestelmien uudistamiseen erikoistuneen Smart Energy Transition -hankkeen vuorovaikutusjohtaja ja tutkija Karoliina Auvinen:

”Ei ole kestävää pitää kiinni energian tuottamisesta polttamalla ja ainoastaan korvata kivihiili turpeella, biomassalla ja maakaasulla. Se ei ole kestävä ratkaisu eikä vie energiajärjestelmää oikeaan suuntaan.”

Puun poltolla ei olekaan enää poliitikkojen yksiselitteistä tukea takanaan, sillä kaupunginvaltuusto päätti toukokuussa teettää selvityksen siitä, mitä vaihtoehtoja biopolttoaineille on kaukolämpötuotannossa.

Käytännössä hallituksen asettama takaraja 2029 koskee Helsingissä Salmisaaren voimalaa. Hanasaaren voimala suljetaan vuonna 2024 ja korvataan kolmella pienemmällä biomassaa käyttävällä lämpövoimalalla, jotka rakennetaan Patolaan, Tattarisuolle ja Vuosaareen. Voimaloiden rakentaminen on haastavaa, sillä Helsingissä on niukasti tilaa eikä voimalaa haluta naapuriksi. Erityisesti Tattarisuon voimalasuunnitelma on kohdannut vastustusta.

Sekä Hanasaaressa että Salmisaaressa on tuotettu lämmön lisäksi myös sähköä. Voimaloiden sulkeutuessa tilanne on sähkön osalta helpompi, sillä sähköä on tuotettu yli oman tarpeen ja tilanne paranee entisestään, kun Helsinki alkaa lähivuosina saada osuutensa Olkiluoto 3:n tuottamasta ydinsähköstä.

Jos kaikki mahdollinen hukkalämpö saataisiin kaupungissa hyödynnettyä, ei lämmöntuotantokaan olisi niin suuri ongelma. Hukkalämpöä voitaisiin vähentää energiaremonteilla ja ottaa talteen lämpöpumpuilla. Auvinen haluaisi myös, että pääkaupunkiseudun kuntien välisen yhteistyön mahdollisuuksia selvitettäisiin.

”Mitä jos Vantaan, Espoon ja Helsingin kaukolämpöverkot integroitaisiin yhteen ja avattaisiin ulkopuolisille tuottajille? Helsingin alueella on vähän teollisuutta, josta saataisiin hyödynnettävää hukkalämpöä. Koko alueen kattavaa lämpöverkkoa, joka olisi avattu erilaisille tuottajille, ei ole selvitetty tarkasti.”

On Helsingissä toki tehty muutakin kuin istuttu käsien päällä ja poltettu hiiltä. Sähkötuotantoa on lisätty aurinkopaneeleilla ja Salmisaaressa poltetaan puupellettejä kivihiilen seassa. Myös lämpöjärjestelmää on kehitetty. Esimerkiksi viemäriin valuvan lämpimän veden energiaa otetaan talteen Sörnäisten lämpöpumppulaitoksessa. Toinen vastaava laitos on valmistumassa Esplanadin alle.

Mustikkamaan vanhoihin öljyluoliin rakennetaan 2021 mennessä lämpövarasto, johon voidaan varastoida kaukolämpöä myöhempää käyttöä varten. Kruunuvuoren rantaan suunnitellaan lämpöluolaa, jonne voidaan pumpata kesäauringon lämmittämää pintavettä merestä. Sen lämpö voidaan siirtää talvella kaukolämpöverkkoon.

Uusien laitosten ongelmana on se, että ne eivät synny nopeasti. Helen onkin vastustanut kivihiilen ehdotonta kieltoa ja sen aikaistamista vetoamalla siihen, että mitä enemmän heillä on aikaa, sitä parempia ratkaisuja ehditään löytää ja testata.

”On vaikea arvioida, tarkoittaako lisäaika sitä, että Helenin ratkaisut olisivat toisenlaisia. Vai onko kyseessä pelkkä retoriikka ja kivihiili korvataan joka tapauksessa enimmäkseen polttamisratkaisuilla”, Auvinen sanoo

Lund on vielä kriittisempi. Hänen mukaansa poliittisesti asetettu takaraja on tarpeen.

”Vuosi 2025 tarkoittaa aika nopeaa aikataulua, mutta se on varmasti mahdollinen ja se saa satsaukset ihan uudella tavalla liikkeelle. Jos raja on 2030-luvulla, niin sitten sitä odotetaan ja vasta viimeisen viiden vuoden aikana alkaa tapahtua.”

Tärkein syy Helsingin jähmeyteen on ollut se, että nykytilanne on ollut taloudellisesti varsin kannattava.

Tärkein syy Helsingin jähmeyteen on ollut se, että nykytilanne on ollut taloudellisesti varsin kannattava.

”Sähkön tuottaminen hiilivoimalla tuottaa voittoa. Kun aletaan tekemään uutta, tämä tulonlähde tippuu pois. Kaupunki on saanut osansa tuloista, ja siksi poliitikot ovat olleet haluttomia tekemään enemmän”, Lund sanoo.

Vihreiden Kari on nähnyt tämän valtuustossa omin silmin.

”Poliitikot ovat mielellään käyttäneet niitä rahoja, joita kivihiilen polttamisesta on saatu. Mutta se on ollut rahaa tulevien sukupolvien kustannuksella.”

Kannattava energiantuotanto on myös tukenut kaupungin taloutta. Helsinki laski tänä vuonna kunnallisveroprosenttiaan, joka on nyt jo lähes kaksi prosenttiyksikköä maan keskiarvoa alempi.

Kyse ei ole pelkästään kaupungin budjetista vaan vaikutukset heijastuvat myös kaupunkilaisten arkeen. Kun konsulttiyhtiö Pöyry selvitti alkuvuodesta asiaa, se päätyi arvioimaan, että kivihiilen käytön kielto vuonna 2025 nostaa kaukolämmön hintaa Helsingissä 5–10 prosenttia verrattuna tilanteeseen, jossa poltto jatkuu vuoteen 2030.

Professori Lund myöntää, että kaukolämmön hinta voi nousta, jos ongelma ratkaistaan vain polttoainetta vaihtamalla. Hän palaa kuitenkin energiankäytön tehostamiseen.

”Se on halvempaa kuin energian tuottaminen ja silloin voi olla, ettei kokonaisuus näykään kaupunkilaisen kukkarossa. Jos kulutuksesta saadaan esimerkiksi 10–20 prosenttia pois, biovoimaloita tarvitaan yksi vähemmän, jolloin kaiken muun ratkaiseminen on helpompaa.”

Lundin mukaan kivihiilen korvaaminen pelkästään polttoainetta vaihtamalla on insinöörin ratkaisu. Hänen mukaansa asiaa pitäisi ajatella laajemmin eikä vain voimalainvestointien sarjana.

”Vaikka olen itse insinööri, minusta olisi huono juttu, jos tätä päätöstä olisivat tekemässä vain insinöörit. Kyseessä on kaupungin ratkaisu, jossa pitää huomioida myös sosiaaliset vaikutukset.”

Vaikka teknologiset ratkaisut ovat tärkeitä, myös bisnesmallit ja instituutiot tulevat muuttumaan. Energiapolitiikassa ei ole enää kyse pelkästään energiantuotannosta vaan myös energiatehokkuudesta ja toiminnan ekologisesta ja sosiaalisesta kestävyydestä.

Lund toivoo varsinkin poliitikoilta valmiutta katsoa riittävän pitkälle. Halvan hiilisähkön aika tulee päättymään joka tapauksessa ja Helenin on löydettävä olemassaolonsa oikeutus muualta.

”Hiilikiellossa ei ole kyse kiusaamisesta vaan ilmastonmuutoksen torjunnasta.”

Lasse Leipola on Vihreän Langan energia- ja ilmastoaiheisiin erikoistunut toimittaja.