EU:n maatalouspolitiikka uudistuu – vai uudistuuko?

EU:ssa väännetään maatalouspolitiikan uudistuksesta. Ajankohtainen aihe puhuttaa sekä mietityttää myös Suomessa.

Viimeisestä EU:n maatalouspolitiikan uudistuksesta on jo aikaa. Se tapahtui vuonna 2003, ja tämän jälkeen on tapahtunut niin paljon muutoksia EU:n sisällä, että päivitys on paikallaan.

Tällä hetkellä EU käyttää maatalouden tukemiseen yhteensä vajaat 50 miljardia euroa. Vaikka osuus on laskenut vuosien mittaan, se on yhä melkein puolet koko budjetista. Tulevan uudistuksen myötä osuus tulee tipahtamaan entisestään noin 39 prosenttiin.

Lokakuussa komissio teki ehdotuksen EU:n maatalouspolitiikan uudistuksista, joilla halutaan turvata kestävä elintarviketuotanto ja auttaa viljelijöitä sopeutumaan paremmin markkinoiden muuttuviin tilanteisiin. Tarkoituksena on myös kohdentaa maatalouspolitiikan määrärahoja tarkemmin ja käyttää ne entistä tehokkaammin.

Kari Valonen, maatalousneuvos Suomen Maa- ja metsätalousministeriöstä, avaa lokakuussa tehdyn uudistusehdotelman saloja.

– Komission ehdotelma on Suomen näkemysten mukainen, sillä siinä puhutaan esimerkiksi elintarviketuotannon ylläpitämisestä. Sen lisäksi ympäristönäkökulmat on otettu hyvin huomioon. Yksityiskohtia kuitenkin vielä hiotaan.

Yksityiskohtien hiomisella tarkoitetaan esimerkiksi viherryttämistä, joka on yksi ehdotelman kovasti puhuttanut kohta. Käytännössä viherryttämisellä tarkoitetaan maa- ja metsätalouden sekä turvetuotannon tukiehtojen muuttamista tai kiristämistä.

Komission mukaan kaikilla kolmen hehtaarin tiloilla tulisi olla kolme viljelykasvia. Valosen mukaan Suomen oloissa, varsinkin kun mennään pohjoisen suuntaan kartalla, tämä vaatimus on aika kova.

– Suomen kannalta järkevämpi vaatimus olisi esimerkiksi kaksi viljelykasvia kolmen hehtaarin tilaa kohden.

Ei radikaaleja muutoksia Suomessa

Kuluttajista on tullut viimeisten vuosien aikana entistä laatutietoisempia myös ruuan suhteen. Mistä ruoka tulee, kuka sen tekee ja millaisissa oloissa, se mietityttää yhä enemmän. Puhutaan luomusta, tuetaan lähialueiden tiloja ja ehkä jopa itse kasvatetaan vähän ruokaa.

– Suomelle esimerkiksi tuotantosidonnaiset tuet ovat tärkeitä ja toivomme, että ne pysyvät, maatalousneuvos Valonen korostaa.

Kuluttajan kannalta tuotantosidonnaisten tukien poistuminen vaikuttaisi esimerkiksi saatavilla olevien kotimaisten tuotteiden määrään.

Suomen Luonnonsuojeluliiton erikoisasiantuntija Tapani Veistolan mukaan ehdotelma ei tällaisena tuo Suomelle mitään mullistavia muutoksia. Vielä on kuitenkin vaikea sanoa mitään varmaa, sillä ehdotelma saattaa muuttua paljonkin, ennen kuin lopullinen versio on julkaisuvalmis.

– Ehdotelmassa on todella hyviä elementtejä. Viherryttäminen on tapahtunut maltillisesti ja se edistäisi EU:n tavoitteita ympäristönsuojelussa, Veistola sanoo.

Veistola kertoo, että Suomessa esimerkiksi seitsemän prosentin viherryttämisala on käytännössä jo nyt toteutettu. Siksi ehdotelma vaikuttaisi enemmän muihin maihin.

– Viherryttäminen muuttaisi muissa EU-maissa tilannetta merkittävästi. Sillä voidaan oikeasti parantaa luonnon tilaa.

Rahoitus ja budjetti ratkaisevat

Tärkeintä kuitenkin Suomen kannalta olisi saada varmuus siitä, että esimerkiksi maaseudun kehittämisrahoitus saataisiin pysymään samana, tai mahdollisesti jopa korkeammaksi.

– Rahapuoli on vielä auki. Toivottavasti siihen saadaan päätöksiä valtionpäämiehiltä marraskuun lopussa, pohtii Valonen.

Rahan osuus ehdotelmassa aiheuttaa syystäkin huolta, sillä maatalousbudjetin leikkauksista on ilmoitettu jo vuonna 2010. Myös Veistola muistuttaa, että mitään ei ole kirkossa kuulutettu ennen kuin tiedetään lopullinen budjetti.

– Ehdotelma tarjoaa paljon mahdollisuuksia esimerkiksi suoalueiden parantamiseen. Mutta se, mihin voidaan oikeasti ryhtyä, ratkeaa vasta loppuvuodesta.

Ekosysteemipalveluiden pohjalta

Kun kysytään Veistolalta, mitä ehdotelmasta puuttuu luonnonsuojelullisesta näkökulmasta, hän nostaa esiin ekosysteemipalvelut. Ekosysteemipalveluilla tarkoitetaan luonnon ihmiselle tuottamia ilmaisia palveluita, ja tuet voisivat pohjautua myös niihin.

– Silloin maaseudulle maksetaan ekosysteemipalvelujen tuottamisesta eli ravinnon ja kuitujen lisäksi biodiversiteetistä, vesien hyvästä tilasta, maisemasta ja niin edespäin. Samaa asiaa ajavat muutkin luonnonsuojelujärjestöt ympäri Eurooppaa.

Suomessa toivottaisiin, että uudistuksessa keskityttäisiin myös vesiensuojeluun ja tietenkin erittäin ajankohtaiseen aiheeseen eli ilmastopolitiikkaan.

Lopullista maatalousohjelmaa joudutaan odottelemaan luultavasti keväälle 2013. Voimaan uusi ohjelma astuu vuonna 2014.

Mira Pöyhönen

Mira Pöyhönen on kaupunkilaistunut maalaistyttö, josta kasvoi vaikuttamisen haluinen nainen. Ylioppilaspohjalta liikkelle lähtenyt, vakituisesta toimittajan työstä nauttiva nainen viettää aikaansa parantaen maailmaa ruohonjuuritasolta sinne taivaanrantaan asti.