Eric Topol ennustaa lääketieteen luovaa tuhoa

Kansainvälistä huomiota herättänyt Eric Topolin kirja Creative Destruction of Medicine (suom. Lääketieteen luova tuho), on ajatuksia herättävä teos lääketieteen tulevaisuudesta, joka jokaisen terveydenhuollon ammattilaisen tulisi lukea.

41toomu9mal-_sy344_bo1204203200_Kirjan kirjoittaja Eric Topol on lääketieteen tohtori, joka toimii nykyisin Scrippsin tutkimusinstituutin tutkimusprofessorina Kaliforniassa. Kirjassaan Topol yhdistää eri toimialoja ravistelevan digitaalisen vallankumouksen lääketieteeseen. Olemme nähneet jo internetin ja mobiiliteknologian mullistavan vaikutuksen musiikki-, elokuva-, finanssi-, liikenne- ja kauppatoimialoilla. Miksi lääketiede ja terveydenhuolto jäisivät tästä mullistuksesta osattomaksi?

Kirjan alussa Topol kuvaa, kuinka digitaalisuus mahdollistaa maailman, joka on tyystin erilainen kuin missä olemme eläneet. Voimme olla jatkuvasti yhteydessä toisiimme mistä tahansa, voimme tehdä yhteistyötä kenen kanssa tahansa, ja voimme jopa joukkoistaa tiedonhakua tai ongelmanratkaisuita internetin yli. Internetin avulla voimme tilata tuotteita ja palveluita, jotka on räätälöity täysin meille sopiviksi. Internetin palvelimet pystyvät toteuttamaan laskentaa ja data-analyysiä ennennäkemättömällä tavalla eri tarkoituksiin. Lääketieteessä tämä mahdollistaa täysin henkilökohtaisten hoito- ja terveyspalveluiden tuotannon.

Lääketieteen nykytilaa hän kritisoi kovin sanoin. Topolin mukaan meille tarjotaan hoitoja, jotka ovat joko tarpeettomia tai tehottomia. Lääketieteen tulokset perustuvat laajoihin otantoihin joissa eri hoitomuotojen tai lääkkeiden vaikuttavuutta arvioidaan sinänsä pätevin kaksoissokkotutkimuksen ja lumelääkkeiden menetelmin. Tuloksena olevat hoitosuositukset ja asiantuntijoiden koulutus perustuu siis tilastollisiin keskiarvoihin ja kansanterveyttä kartoittaviin seikkoihin, eikä yksilökohtaiseen hoitoon.

Ratkaisuksi Topol ehdottaa tiedon ja informaation parempaa saatavuutta ja käsittelyä. Topol huomauttaa, että potilailla tai asiakkailla on oikeus saada parasta mahdollista ja ajantasaista tietoa eri hoitomuodoista ja niiden vaikuttavuudesta heihin itseensä. Potilaalla tulisi tämän myötä myös olla keskeinen rooli siinä, mitä hoitoa hän ottaa vastaan, sen sijaan että yksittäinen asiantuntija hoidon määrää.

Datan tuomat mahdollisuudet lääketieteelle

Kirjan toisessa osassa Topol tuo esille miten dataa kerätään kehostamme, miten dataa voidaan hyödyntää, mihin se tallennetaan, ja mitä mahdollisuuksia eri datalähteiden yhdistely tuo mukanaan.

Langaton tiedonsiirto ja mittalaitteiden pienentynyt koko mahdollistaa jatkuvan datan keruun kehostamme. Verensokeri, verenpaine, syketieto ml. tarkka kardiografia, keskeiset elintoiminnot, lääkkeiden ja hoitolaitteiden käyttö ja unimittaukset ovat reaaliaikaisesti kerättävissä, tallennettavissa, ja lähetettävissä terveyspalvelun tarjoajalle.

Geeniteknologia on tuonut meille runsaasti tietoa perinnöllisistä sairauksista, ja myös mahdollistaa eri hoitomuotojen ja lääkkeiden kehittämisen näihin sairauksiin. Farmakogenetiikka tuo meille perimäämme perustuvat täsmälääkkeet, pystymme tarkemmin kartoittamaan syöpään liittyviä riskitekijöitä, ja epigenetiikka nousee uudelle tasolle kun saamme ympäristö- ja henkilöhistoriadatan yhdistettyä perimään.

Röntgensäteiden löytämisen jälkeen olemme edenneet huomattavasti ihmiskehon tutkimissa kuvantamismenetelmin. Magneettikuvauksella voimme tutkia elävän ihmisen kudoksia ja sisäelimiä. Aivoja ja syöpäkasvaimia pystytään mallintamaan kolmiulotteisesti. Ensimmäiset kolmiulotteiset tulostimet ovat laboratorioissa onnistuneet tulostamaan biologista kudosta, ja kaukana ei ole aika, jossa kuvantaminen, kantasolututkimus, ja kolmiulotteinen tulostus voivat tuottaa meille biologisia varaosia.

Potilastietojärjestelmissä on Topolin mukaan valtava mahdollisuus. Hyvin suunniteltu ja toteutettu potilastietojärjestelmä voi ehkäistä hoitovirheitä, ja ottaa huomioon potilaan terveydentilan kokonaisvaltaisesti. Vaikkakin nykyvalossa potilastietojärjestelmien rajoittuneisuus ja yhteensopimattomuus on enemmänkin haitta kuin edistys terveydenhuollossa, on Topol sitä mieltä että ennemmin tai myöhemmin asia on päinvastoin.

Datan reaaliaikainen yhdistäminen on ennennäkemätön edistysaskel. Meistä kerätty reaaliaikaisen datan yhdistäminen internetin tietokantoihin mahdollistaa mm. sydänkohtausten ennakoinnin ja ehkäisyn, syövän tunnistamisen ja hoitamisen ajoissa, elinsiirtojen hylkimisen tunnistamisen, diabeteksen tunnistamisen ja ennaltaehkäisyn sekä keuhkosairauksen hoidon.

Ihmisen uusi evoluutio: homo digitus

Kirjan kolmas ja viimeinen osa kritisoi rankasti lääketieteen nykyisiä menetelmiä sekä koulutusjärjestelmää ja toteaa että lääkärikunta itsessään on kehityksen jarru. Toiseksi viimeisessä luvussa tuodaan esille uudet mahdollisuudet käsitellä ja analysoida henkilökohtaista dataa, massoista kerätyn, tilastollisiin keskiarvoihin perustuvien hoitomuotojen sijaan. Kirjan päätteeksi Topol maalaa kuvan kokonaan uudesta ihmisestä homo digituksesta, jossa teknologia, tiede ja ihmisen biologia yhdistyvät ainutlaatuiseksi yksilöksi.

Topol kannustaa lääkäreitä oppimaan uutta ja olemaan avoimia muutokselle, jo pelkästään selviytyäkseen ammatissaan muuttuvassa maailmassa, mutta myös kiihdyttääkseen muutosta. Uudelleen kouluttautuminen avaa myös uudenlaisia mahdollisuuksia terveydenhuollon ammattilaisille. Tämä kuitenkin tarkoittaa myös sitä, että terveydenhuollon ja lääketieteen koulutuksen on uudistuttava perusteellisesti. Ammattilaisten on ymmärrettävä digitaalisuuden merkitys nyky-yhteiskunnassa ja osattava myös käyttää uusia teknologioita. Uusi teknologia mahdollistaa jatkuvan hoitosuhteen ja kommunikoinnin mistä päin maailmaa tahansa. Topol kannustaa myös lääketeollisuutta muuttumaan ja hyödyntämään uutta teknologiaa.

Topol päättää kirjansa toteamalla, että lääketiede ja terveydenhuolto on elänyt omassa siilossaan etuoikeutettua ja suojattua asemaa informaation tuottamisen ja käsittelyn suhteen aina tähän päivään asti. Erityisen kritiikin kohteena on lääketieteen elitistinen asema kuluttajiin verrattuna. Topol toteaa, että tämän kuilun yli voidaan rakentaa silta yhdistelemällä tietoja eri lähteistä lääketieteen ulkopuolelta. Myös kuluttajakäyttöisillä mittalaitteilla tulee jatkossa olemaan keskeinen rooli datalähteinä. Digitaalisuus on hänen mukaansa avainteknologia joka yhdistää lääketieteen muihin toimialoihin ja nykylääketieteen luova tuho mahdollistuu kun internet, data, laitteet ja lääketieteellinen tutkimus yhdistyvät. Muutos on Topolin mukaan kattava ja koskettaa niin kuluttajaa, lääketiedettä, terveydenhuollon toimijoita, lääketeollisuutta ja viranomaisiakin. Muutos on kaiken lisäksi nopea.

The Creative Destruction of Medicine osoittaa kirjoittajan syvän perehtyneisyyden aihepiiriin mutta on amerikkalaiseen tyyliin monin paikoin hieman uuvuttava lukuisine esimerkkeineen, lukuineen ja ripoteltuine nippelitietoineen. Topol ei kuitenkaan ole tarkoittanut kirjaa pelkästään teknologian esittelyksi ja digitaalisuuden kaikkivoipaisuuden hehkutukseksi, vaikka sellaisen kuvankin kirjasta voi saada. Kirjan suurimmaksi ansioksi nostaisin sen, että kirjoittaja on lääketieteen kovan luokan ammattilainen ja arvostettu auktoriteetti, joka uskaltaa rohkeasti arvostella lääketieteen nykytilaa ja konservatiivisuutta sen sisältä käsin. Kirja yhdistää myös rohkeasti useita toimialoja ja niiden kehitystä, sekä tuo hyvin esiin uuden teknologian mahdollisuudet ihmiskunnalle paremman terveyden ja tulevaisuuden tuojana. Tämän johdosta sen soisi saavan myös lukijoita suomalaisissa päättäjissä ja terveydenhuollon ammattilaisissa.

Pekko Vehviläinen

Pekko Vehviläinen on tekniikan tohtori, digitaalisten terveyspalveluiden konsultti ja Digiterveys.fi yhtiön toimitusjohtaja.