Eriarvoisuustyöryhmän kovat odotukset ja vaikeat reunaehdot

Pääministeri Juha Sipilä (kesk) asetti tammikuussa työryhmän etsimään ratkaisuja ”pitkään jatkuneen yhteiskunnallisen eriytymisen pysäyttämiseksi”. Eriarvoisuustyöryhmän puheenjohtajaksi asetettiin professori Juho Saari ja työn reunaehdoksi, etteivät ehdotukset saa lisätä julkisia menoja.

Eriarvoisuustyöryhmän työn on tarkoitus valmistua huhtikuuksi 2018 ja antaa ehdotuksia lakimuutoksiksi. Ryhmässä ovat edustettuina eriarvoisuuden torjunnan kannalta keskeiset suomalaiset instituutiot Kela, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL ja Opetushallitus, sekä keskustaa lähellä oleva ajatuspaja E2 ja neljä säätiötä (Y-säätiö, Me-säätiö, Takuusäätiö, A-klinikkasäätiö).

Juho Saari itse kirjoitti jo 2012 Sitran blogissa, että valtioneuvoston olisi syytä teettää raportti eriarvoisuuden yhteiskunnallisista vaikutuksista. Vastaava oli tehty aiemmin ikääntymisestä, ja Saaren mielestä eriarvoisuuden yhteiskunnalliset kustannukset ovat ”hatusta nostaen” verrattavissa ikääntymisestä aiheutuviin kustannuksiin.

Eriarvoistumisessa on pohjimmiltaan kyse suhteellisista eroista: vaikka isossa kuvassa köyhemmilläkin suomalaisilla menee paremmin kuin ennen, ovat erot esimerkiksi odotettavissa olevissa elinvuosissa ja tuloissa edelleen suuria tai jopa kasvaneet. Työryhmän on tarkoitus käsitellä eriarvoisuutta moniulotteisesti. Tuloerojen ja työelämän ohella se pohtii myös varhaiskasvatuksen, asumisen, ylivelkaantumisen ja maahanmuuton roolia eriarvoistumiskehityksessä.

Juho Saari kieltäytyi Vihreän Tuuman haastattelusta vedoten marraskuun lopussa julkaistavan väliraportin luottamuksellisuuteen ja kiireisiin.

”Toinen käsi sidottuna”

Kalevi Sorsa –säätiö julkaisi kesäkuussa 2017 sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamon kirjoittaman Anthony Atkinsonin työstä ammentavan raportin 15 reseptiä tuloerojen kaventamiseksi. Reseptejä tarjottiin ulostuloissa myös hallitukselle ja sen eriarvoisuustyöryhmälle.

Hiilamo on nyt aiempaa optimistisempi raporttinsa vaikuttavuudesta: ”Tilanne on muuttunut alkukesästä, jolloin verotuksen muutokset tuntuivat poliittisesti mahdottomilta. Ihmisille on käynyt selvemmäksi, kuinka vahva noususuhdanne on tulossa.”

Hän ei silti usko porvarihallituksen olevan valmis korottamaan tulo- tai perintöveroja. Tuloerot yleensä kasvavat myötäsyklisesti eli saman suuntaisesti talouden kanssa. Hiilamon mukaan veropäätöksillä oli keskeinen rooli, kun tuloerot kasvoivat Suomessa 1990-luvun jälkipuoliskolla nopeammin kuin muissa OECD-maissa. Pääomatulojen verotuksen erottaminen ansiotuloista johti siihen, että osa parempituloisista sai siirrettyä tulojaan kevyemmän verotuksen piiriin. Nyt taloustilanteen parantuessa poliittinen liikkumatila vähentää eriarvoisuutta voi kuitenkin myös kasvaa.

Klassikkokuvio pääomaveron vaikutuksesta verotuksen progressioon. Pääomatulot rikkovat progression ylemmillä tulotasoilla. Lähde: Hiilamon raportti Kuvio 10, Pertti Honkasen laskelma tulonjakotilastosta.

Verotuksen ja merkittävästi kustannuksia lisäävien toimien tulkitaan olevan työryhmän toimeksiannon ulkopuolella. Hiilamon mukaan tämä poliittinen valinta johtaa siihen, että työryhmä joutuu ”tappelemaan toinen käsi selän taakse sidottuna”.

Hän vertaa tilannetta edelliseen Kataisen-Stubbin sateenkaarihallitukseen, jonka ohjelmassa tuloerojen ja eriarvoisuuden kaventaminen oli. Tälläkin hallituksella oli oma eriarvoisuustyöryhmänsä. Sen tehtäväksi jäi lähinnä listata hallituksen toimia.

Vasemmistoliiton eduskunnan tietopalveluilta tilaama laskelma osoittaa Sipilän hallituksen politiikan välittömien vaikutusten kasvattaneen tuloeroja: kuuden ylemmän tulodesiilin käytettävissä olevat tulot ovat kasvaneet, kun taas neljän alimman tulot ovat laskeneet – kaikista köyhimmillä jopa prosentin. Eriarvoisuustyöryhmän työtä onkin jo etukäteen kritisoitu hallituksen politiikan valkopesuksi. Hiilamo uskoo tämän lisäävän paineita työryhmälle: sen ehdotusten on oltava oikeasti vaikuttavia.

Eduskunnan tietopalveluissa aiemmin työskennellyt Nordean yksityistalouden ekonomisti Olli Kärkkäinen on laatinut omat laskelmansa poliittisten päätösten vaikutuksista eroihin vuosina 2012–2018. Hänkin tunnistaa työryhmän työn vaikeuden, kun lisäresursseja ei ole tiedossa:

”Odotan ja toivon työryhmältä keinoja parantaa hyvinvointivaltion väleistä pudonneiden ihmisten, muun muassa täysin tulottomien kotitalouksien, asemaa.”

Eriarvoisuuden torjunta ei ole ollut osa Sipilän hallituksen ohjelmaa ja hallituspuolueiden sisälläkin näyttää olevan erimielisyyttä ongelman tärkeydestä. Vaikka varsinaisia lakimuutoksia ei nähtäisikään enää tällä vaalikaudella, on työryhmän rooli merkittävä, sillä sosiaaliturvan kokonaisuudistuksen on tarkoitus valmistua vaalikevääksi 2019. Tosin kokonaisuudistuksen kunnianhimo on jo laskenut koskemaan lähinnä perusturvaa, Kärkkäinen harmittelee.

Syyskuussa aloitetussa hankkeessa aiotaan kuulla myös Juho Saaren eriarvoisuustyöryhmää. Mikäli muutoksia ei viedä kiireellä läpi, voi se luoda mahdollisuuden käydä seuraavat eduskuntavaalit sosiaaliturvavaaleina, joissa kaikki puolueet esittävät omat vaihtoehtonsa sosiaaliturvamalleiksi.

Puolueet ovat alkaneet jo puhua vaihtoehdoistaan, joista monessa sosiaaliturva järjestettäisiin joustavammin niin sanotun reaaliaikaisen tulorekisterin varaan; siinä tuloista saataisiin jatkuvaa tietoa esimerkiksi Kelalle ja verottajalle, jolloin tukien maksua voitaisiin automatisoida. Sen on tarkoitus tulla osittain käyttöön vuoden 2019 alusta.

Välilliset ja välittömät keinot vähentää eriarvoisuutta

Keinovalikoimassa voidaan tehdä ero välittömiin ja välillisiin keinoihin. Heikki Hiilamon mukaan välittömiä, tehokkaita keinoja ovat esimerkiksi progressiivisuus tulojen, omaisuuden ja perinnön verotuksessa. Ne vaikuttavat suoraan siihen, paljonko kenenkin kukkaroon jää. Välillisiä eli vähemmän suoraan vaikuttavia ja vaikeammin arvioitavia ovat puolestaan esimerkiksi työmarkkinoiden ulkopuolella olevien työllistäminen, maksuton koulutus sekä universaali, kaikille saatavilla oleva terveydenhuolto.

Olli Kärkkäinen korostaa välillisiä keinoja:

”Koulutus, koulutus, koulutus. Ja varhainen puuttuminen. Mitä aikaisemmassa vaiheessa syrjäytymiseen ja eriarvoistumiseen voidaan puuttua, sitä suurempi vaikutus toimilla saadaan.”

Oppivelvollisuuden pidentäminen olisi hänen mielestään hyvä keino edistää sitä, että yhä useampi saisi suoritettua toisen asteen tutkinnon. Eriarvoisuuteen vaikutetaan jo neuvoloissa ja päiväkodeissa. Erityisesti nivelvaiheisiin, joissa opiskelija tai koululainen siirtyy oppiasteelta toiselle, pitäisi kiinnittää huomiota. Ekonomistin mielestä tällaisen mahdollisuuksien tasa-arvon lisäksi tarvitaan myös tuloerojen tasausta verotuksella.

”Eriarvoisuuskeskustelussa painottuvat ne asiat, joita voidaan mitata. Esimerkiksi tuloerolaskelmien tekeminen on nykyään melko suoraviivaista. Siksi välittömien verojen ja tulonsiirtojen tulonjakotarkastelu saa julkisessa keskustelussa suuren huomion”, Kärkkäinen pohtii.

Palveluleikkauksien vaikutukset eriarvoisuuteen eivät nouse keskusteluun, koska ne ovat vaikeammin tutkittavia. Myös varallisuuseroja ja elinkaarituloja tilastoidaan Kärkkäisen mielestä riittämättömästi.
”Toivoisin, että jatkossa tilastojen ja tutkimusmenetelmien kehittyessä saadaan nykyistä laajempi kuva eriarvoisuudesta”, hän toteaa. Esimerkiksi perustulokokeilun tulosten odotetaan auttavan yksilöiden käyttäytymisen eli ns. dynaamisten vaikutusten mallintamisessa.

Vastakohtana dynaamisille vaikutuksille ovat niin sanotut staattiset eli jäykät, arviot. Ne kertovat esimerkiksi, paljonko veronmuutos muuttaa perheiden tuloja, mikäli sen ei odoteta vaikuttavan käyttäytymiseen. Hiilamon mielestä on tärkeä mitata laajempaa kehitystä kuten esimerkiksi sosiaalista liikkuvuutta ja terveyseroja. Staattisiakin muutoksia on tärkeä katsoa, mutta ne eivät anna koko kuvaa.

Veromuutokset olisivat suorin keino vaikuttaa tuloeroihin

Hiilamo korosti tuloeroraportissaan verotusta ja tulonsiirtoja. Hän esitti esimerkiksi korotuksia perintöveroon ja ”takuuperintönä” nuorille maksettavaa könttäsummaa.

”Suomessa ollaan pussit päässä verokysymyksissä. Kuvitellaan, että meillä on verohelvetti”, Hiilamo sanoo tuohtuneena. Julkisessa keskustelussa nostetaan esiin muiden maiden poikkeuksia. Sen sijaan pitäisi käyttää tutkimustietoa.

Esimerkiksi hän nostaa Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATT:n tutkimuksen, jonka mukaan ansiotuloveron prosentteja olisi mahdollista korottaa ilman, että veron tuotto kääntyy laskevaksi. VATT:n Kaisa Kotakorpi ja Tuomas Matikka eivät tosin ottaneet tutkimuksessa kantaa siihen, tulisiko näin tehdä.

Hiilamo näkee ison periaatteellisen eron siinä, miten eriarvoisuuteen suhtaudutaan:

”On tämä libertaristinen näkökulma, jossa tavoitteena on lähinnä estää äärimmäinen köyhyys, mutta muutoin hyvinvointivaltion rooli voi jäädä kapeaksi. Tätä eräänlaista pehmennettyä uusliberalismia edustaa esimerkiksi Libera-säätiö.”

Toinen näkökulma penää laajempia julkisia toimia. Sen mukaan ei ole kyse vain köyhistä vaan koko yhteiskunnasta. Luottamuksesta ja koheesiosta. Siitä, että eri asemassa olevien ihmisten kokemusmaailmat eivät erkane liian kauas toisistaan. Tätä Hiilamolle edustavat pohjoismaiset hyvinvointivaltiot. Niissä yhteiskunta on kaikille ”hyvä diili”.

Lue lisää:

Eriarvoisuusvarasto. Vuoden sosiologiateko -tunnustuksen saanut Facebook-ryhmä.

Hiilamo, Heikki (2017): 15 reseptiä tuloerojen kaventamiseksi. Kalevi-Sorsa -säätiö.

Kannas, Olli (2017): Lainsäädäntömuutosten vaikutus tulonjakoon 2015–2018. Eduskunnan tietopalveluiden muistio.

Kärkkäinen, Olli (2017): Kenen talkoot? Talouspolitiikan vaikutuksia 2011–2018. Nordea Markets.

Valtioneuvoston kanslia (2017): Eriarvoisuutta käsittelevän työryhmän asettaminen. Päätös 17.1.2017.

Simo Raittila on sosiologian jatko-opiskelija, vihreän politiikan harrastaja ja freelance-toimittaja.