Ensi kertaa ehdolla eduskuntavaaleissa

”Millaista on olla ehdolla ensimmäistä kertaa eduskuntavaaleissa?”, luki sähköpostiviestissä, jossa pyydettiin kirjoittamaan tätä tekstiä. Vaikea kysymys vastata kirkkaasti ja yksiselitteisesti, sillä vaaleista on kulunut vasta viikko, eikä vieläkään oikein hahmota, että eduskuntavaalit ovat ohi.

Yksi suuri syy tähän tosin on myös eurovaalit ja edelleen jatkuva kampanjointi – tätäkin kirjoitusta kirjoitan junasta matkalla kampanjatilaisuuteen Poriin. Jotakin on toki helppo sanoa, esimerkiksi se, että helsinkiläisenä ehdokkaana on todella etuoikeutetussa asemassa, kun sekä kunta- että eduskuntavaaleissa koko vaalipiiri on fillarilla saavutettavissa. Siinä missä pienen paikkakunnan huoltoaseman pihassa monen tunnin aikana ohi saattaa kävellä vain kourallinen ihmisiä ja esitteitä saa jaettua koko päivänä vain pienen nipun, Pasilan asemalla saa jaettua saman määrän vartissa.

Vaalit vaativat ehdokkaalta paljon niin henkisiä kuin fyysisiäkin resursseja. On suuret paineet osoittaa, että on ehdokkuuden arvoinen. Kampanjaa tulee tehtyä kuin viimeistä päivää, aamusta iltaan ja läpi öiden. Ajalle tyypillisesti ihmiset, jotka ovat itsekin oman jaksamisensa äärirajoilla, muistuttelevat toisiaan siitä, kuinka pitäisi ehtiä levätä enemmän. Ehdokas kantaa kaikesta viime kädessä vastuun. Jos tukiryhmästä johonkin hommaan ei tekijää löydy, on ehdokkaan itse joko venyttävä tai hyväksyttävä vaihtoehto, ettei kyseistä Facebook-mainosta, jaettua esitettä tai lahjoitusta tule tapahtumaan.

Vaalit vaativat ehdokkaalta paljon niin henkisiä kuin fyysisiäkin resursseja. On suuret paineet osoittaa, että on ehdokkuuden arvoinen.

Vaalit ovat myös kallis harrastus. Vaaleissa valitun ehdokkaan kampanja maksaa keskimäärin 40 000 euroa. Monilla vanhemmilla puolueilla on erilaisia tukiyhdistyksiä, yritystukijoita tai puolueen tukea, jota ehdokkaalle maksetaan. Meillä Vihreissä ei tällaisia juuri ole, vaan lahjoitukset kerätään pitkälti yksityishenkilöiltä ja omaa rahaa peliin laittaen. Nuorelle ehdokkaalle tämä asettaa erityisen suuren haasteen: lähes kaikki ystäväpiirissä ovat vielä itsekin opiskelijoita tai vasta työuran alussa, jolloin lahjoitettavaa omaisuutta ei vielä ole hirveästi ehtinyt kertyä. Opiskelija ei saa pankista lainaa vaaleja varten, eikä 250 euron kuukausittaisesta opintotuesta juuri lohkaista vaaleihin rahaa.

Pieniä rahallisia resursseja onkin usein tasapainotettava suurilla ajallisilla resursseilla. Esitteiden jakaminen on rahallisesti halpaa, mutta ajallisesti kuluttavaa. Viimeiset kampanjointiviikot tuleekin pitkälti vietettyä vain kadulla. Kaikkialle kannetaan monen kymmenen kilon painoista reppua täynnä esitteitä, molemmissa kainaloissa mainoslippujen kantokassit.

Monelle ensikertalaiselle erityisesti paneelitilaisuudet ovat haastavia. On osattava vastata lähes kaikkia yhteiskunnan osa-alueita käsitteleviin kysymyksiin ilman suurempia tausta-aineistoja. Ehdokkaalla onkin suuri vastuu siitä, että ottaa itse asioista selvää ja pysyy poliittisen keskustelun aallonharjalla – myös kampanjakiireiden keskellä.

Valipaneeleissa tuleekin selväksi, että hyvä poliitikko pystyy vastaamaan kysymykseen kuin kysymykseen tuomalla vastauksen omalle osaamisalueelleen. Tässä taidossa onneksi jokainen paneeli, jokainen ajatuksia herättävä keskustelu kadulla ja jokainen hävitty väittely vie ehdokasta valtavasti eteenpäin.

Kun paneelista tai katukampanjoimasta iltamyöhällä saapuu kotiin, odottaa päivän aikana tulleet viestit kaikissa kuviteltavissa olevissa sosiaalisen median kanavissa. Haastavat kysymykset potentiaalisilta äänestäjiltä ottavat aikaa. Sähköposti tukkeutuu erilaisten lobbarijärjestöjen viesteistä mahdollisille tuleville kansanedustajille. Sekaan meinaa hukkua paneelikutsu jos toinenkin vielä viime hetken keskustelutilaisuuksiin. Jatkuvasti on tunne, että jotain tärkeää on unohtunut ja kaikki asiat eivät ole tulleet hoidetuksi.

Ensikertalaiselle vaalit voivatkin olla jatkuvaa itsensä ylittämisen ja ylityöllistymisen välillä tasapainoilua. Seuraavalla kerralla sitä ehkä osaa suunnitella asioita jo paremmin etukäteen ja keskittyä olennaisimpaan, jottei aja itseään aivan piippuun.

Ensikertalaiselle vaalit voivatkin olla jatkuvaa itsensä ylittämisen ja ylityöllistymisen välillä tasapainoilua

Miksi kuitenkin lähteä ehdolle, vaikka kampanjointi voi olla välillä vähän tuskallista? Vaalikampanja opettaa valtavasti. Niin itsestä, omista rajoista kuin myös asioiden aikaansaamisesta pienillä resursseilla. Kun kampanjasta alkaa palautua, huomaa, kuinka oma ymmärrys myös politiikasta, yhteiskunnan rakenteista ja vaikuttamisesta on kasvanut valtavasti. Mihin tahansa yhteiskunnalliseen keskusteluun löytyy sanottavaa ja näkemystä. Läpimenneet ehdokkaat pääsevät muuttamaan maailmaa eduskunnassa. Kuntavaaleissa jo ehdolla oleminen johtaa usein luottamustehtäviin, joissa pääsee vaikuttamaan kunnan jokapäiväiseen toimintaan.

Kampanjointi on myös kivaa! Tunnelma kadulla on mahtava. Vihreitä tsempataan ohikulkevien toimesta ja ihmiset tulevat kertomaan, kuinka ovat käyneet jo äänestämässä vihreää ehdokasta. Huikeimmat tuovat pientä evästä, suklaapatukoita ja energiajuomia. Hyviä keskusteluja tulee käytyä ja uusia ideoita Helsingin kehittämiseksi kuulee useita. On myös jokaiselle ehdokkaalle terveellistä tavata kadulla ihmisiä kaikista elämäntilanteista ja päästä näin murtautumaan omien päivittäisten sosiaalisten ympyröidensä ulkopuolelle.

Kun kampanjasta alkaa palautua, huomaa, kuinka oma ymmärrys myös politiikasta, yhteiskunnan rakenteista ja vaikuttamisesta on kasvanut valtavasti

Vaikka kampanjointi on rankkaa, vaali-iltana, suuren väsymyksen keskellä, sitä kokee paitsi helpottuneisuutta, myös suurta onnea, kun näkee kuinka Vihreiden kannatus Helsingissä on 23,5 % – ensimmäistä kertaa koskaan Helsinki on Suomen kuntakartalla väriltään vihreä!

Sameli Sivonen

Kirjoittaja on vihreiden nuorten toinen puheenjohtaja ja opiskelee arkkitehtuuria ja taloustiedettä.