Enemmistö ry oli liikennepoliittisen ympäristöliikkeen pioneeri

Ympäristöteemat nousivat suomalaisessa yhteiskunnassa esiin vasta 1970-luvulta lähtien. Ituja ympäristöaktivismista oli kuitenkin jo 1960-luvulla. 1960-luvun lopun aktiivisimpia ympäristötoimijoita oli Liikennepoliittinen yhdistys Enemmistö ry, joka vaati autoiluun perustuvaan ajatteluun muutosta.

Suomi -erityisesti Helsinki- alkoi autoistua vauhdilla 1960-luvulla, jolloin maalta muutettiin kaupunkeihin sankoin joukoin. Vuosikymmenen loppupuolella oman auton hankinta mahdollistui kaikissa yhteiskuntaluokissa.

Enemmistö ry:n sympaattinen logo symbolisoi jalankulkijaa.
Enemmistö ry:n sympaattinen logo symbolisoi jalankulkijaa.

60-luvun loppupuolella erilaisia yhteiskunnallisia epäkohtia alettiin nostaa aiempaa aktiivisemmin esiin niin Suomessa kuin maailmalla. Suomessa perustettiin muun muassa erilaisia yhden asian liikkeitä. Yksi niistä oli syksyllä 1968 perustettu Liikennepoliittinen yhdistys Enemmistö ry, joka halusi parantaa jalankulkijoiden, pyöräilijöiden ja joukkoliikenteen käyttäjien asemaa.

Enemmistö ry:n entisen puheenjohtajan, juuri tehtävästään väistyneen Risto Larjavaaran mukaan 60-luvun loppupuolen helsinkiläisessä liikennesuunnittelussa autoihin suhtauduttiin kritiikittömästi.

Käytännössä teitä suunniteltaessa ja rakennettaessa yksityisautoilua ja liikenteen määrää pyrittiin lisäämään tarkoituksella.

– Liikennesuunnittelun pohjana olivat ennusteet, joiden mukaan henkilöautojen määrä tulisi kasvamaan voimakkaasti seuraavina vuosikymmeninä. Käytännössä teitä suunniteltaessa ja rakennettaessa yksityisautoilua ja liikenteen määrää pyrittiin lisäämään tarkoituksella.

– Joukkoliikenteeseen ei tehty samanlaisia satsauksia, eikä pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden olosuhteita kehitetty oikeastaan lainkaan. Maanteillä ei ollut kattonopeuksia ja turvavyön käyttö oli vapaaehtoista. Lisäksi bensiini sisälsi tuohon aikaan runsaasti lyijyä, Larjavaara listaa.

Enemmistö ry:n mielenosoitus käynnissä.
Enemmistö ry:n mielenosoitus käynnissä. (Kuva Enemmistö ry)

Yksityisautoilun korostus näkyi vahvasti vuonna 1968 julkaistussa yhdysvaltalais-suomalaisessa Smith-Polvinen -liikennesuunnitelmassa. Sen pohjalta Helsingin keskustaan haluttiin rakentaa laaja ja mittava moottoritieverkko, jonka alta olisi purettu useita keskustakortteleita.

Suunnitelmassa oli neljä eri vaihtoehtoa, josta toteutettavaksi ehdittiin valita yksityisautoilua eniten korostanut malli. Joukkoliikennettäkään ei suunnitelmassa tosin unohdettu. Suunnitelmaan kuului 63 kilometrin metrolinjasto, rautateiden paikallisliikenne sekä varsin laaja bussilinjasto. Sen sijaan raitioliikenne oli tarkoitus lakkauttaa vuoteen 2000 mennessä.

Yhdistys laati liikennemanifestin

Enemmistö ry:n puuhamiehinä toimineet Lauri Nordberg ja Asko Salokorpi kutsuivat Helsingissä syksyllä 1968 pidettyyn perustamiskokoukseen erityisesti arkkitehtejä, poliitikkoja, kirjailijoita ja taiteilijoita. 118 kutsutusta paikalle saapui viitisenkymmentä. Keskustelun kerrotaan olleen innokasta ja myös Enemmistö ry:n nimi kehiteltiin tuossa kokoontumisessa: ajatuksena oli, että jalankulkijat, pyöräilijät ja joukkoliikenteen käyttäjät muodostivat Suomessa valtaenemmistön.

Pian perustamisensa jälkeen yhdistys laati 26-kohtaisen liikennemanifestin, jossa vaadittiin muutoksia liikennelainsäädäntöön ja liikennesuunnitteluun. Larjavaaran mukaan liikennesuunnittelu oli 60-luvulla irrotettu muusta kaupunkisuunnittelusta.

Enemmistö ry istutti Aleksanterinkadulle puun ja vaati autoja tunneliin. (Kuva: Enemmistö ry)
Enemmistö ry istutti Kolmen sepän aukiolle vaahteran 1970 ja vaati autoja tunneliin. (Kuva: Enemmistö ry)

– Liikennepolitiikasta ja liikennesuunnittelusta vastanneet henkilöt olivat vahvasti automyönteisiä. Enemmistö ry kyseenalaisti yksityisautoilun vapauden palvonnan ja halusi tuoda liikennesuunnittelun jälleen osaksi kaupunkisuunnittelua, kertoo Larjavaara, joka tuli Enemmistön toimintaan mukaan 1970-luvun puolivälissä.

– Monet yksityisautoilua ihannoineet ja julkiseen liikenteeseen nihkeästi suhtautuneet henkilöt vastustivat myös nopeusrajoituksia ja turvavyöpakkoa. 60-70 -lukujen vaihteen tienoilla liikennekuolemia oli yli tuhat vuodessa.

Smith-Polvisen suunnitelma Helsingin keskustan laajoista moottoriteistä hylättiin nopeasti, koska se sai osakseen helsinkiläisten laajan vastustuksen. Enemmistön ja muiden samanmielisten työ kuitenkin jatkui.

Helsinkiläisten ohella yhdistykseen kuului lähinnä Suomen muiden suurimpien kaupunkien asukkaita. Aktiivisinta toiminta oli Helsingissä. Siellä Enemmistön teemoja olivat keskustaan suunniteltujen moottoriväylien vastustamisen lisäksi muun muassa kävelykatujen saaminen kaupungin keskustaan, pysäköintipaikkojen määrän rajoittaminen ja tavaraliikenteen vähentäminen keskustassa, bussikaistojen saaminen sekä keskustan liikenneturvallisuuden parantaminen.

Pyöräilyolosuhteiden kehittäminen on ollut yksi Enemmistön pääteemoista. Yhdistys  vaati pyöräteitä Helsingin keskustaan jo 1960-luvun lopulla.

Puoluekentän ulkopuolella ja puolueissa

Enemmistö ry on toiminut vuosikymmenten mittaan monin eri tavoin. Oman lehden julkaisemisen yhdistys aloitti pian perustamisen jälkeen. Tämän lisäksi se on laatinut suuren määrän aloitteita, kannanottoja ja lausuntoja kaupungin päätöksentekijöille ja suunnittelijoille sekä yksin että yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Yhdistyksen jäsenet ovat kirjoittaneet lukuisia asiantuntija-artikkeleita ja mielipidekirjoituksia erilaisiin lehtiin. Yhdistys on järjestänyt paneeleja sekä organisoinut mielenosoituksia ja marsseja.

Aleksanterinkadulla toteutettiin kävelykatukokeilu vuonna 1970. (Kuva: Enemmistö ry)
Aleksanterinkadulla toteutettiin kävelykatukokeilu vuonna 1970. (Kuva: Enemmistö ry)

Pian perustamisensa jälkeen Enemmistö organisoi Helsingin Aleksanterinkadulle suurmielenosoituksen. Syksyllä 1968 järjestetyssä mielenosoituksessa vaadittiin keskustassa sijaitsevan kadun muuttamista kävely- ja joukkoliikennekaduksi. Tavoite ei tuossa vaiheessa toteutunut. Aleksanterinkadun länsiosa kuitenkin muutettiin 1980-luvulla joukkoliikennekaduksi, jolla sallitaan raitiovaunuliikenteen lisäksi vain huolto- ja taksiliikenne.

Yhdistyksen aktiivitoimijat julkaisivat vuonna 1969 Alas auton pakkovalta -kirjan, joka ilmestyi Tammen Huutomerkki-sarjassa. Siinä käydään läpi perusteita, joiden takia auton laajamittaisesta käytöstä pitäisi luopua ja pohditaan keinoja autottoman yhteiskunnan luomiseen.

Enemmistö on ollut alusta asti poliittisesti sitoutumaton järjestö. Larjavaaran mukaan yhdistyksessä alkuaikojen menestystä pidettiinkin monien puoluekentän ulkopuolelta löytyneiden aktiivien ansiona.

– Toisaalta alkuvuosina erilaiset vasemmistolaiset suuntaukset olivat vuosikokouksissa vahvasti edustettuina. Vuosien mittaan johtokunnissamme on ollut kuitenkin ihmisiä melkeinpä kaikista eri puolueista. Jotkut heistä ovat olleet puolueissaan merkittävissä asemissa ja näin he ovat olleet vaikuttamassa niiden linjauksiin, esimerkiksi puolueohjelmien kautta.

– Näkemyksiämme vastustaneet tahot halusivat antaa meille radikaalin kumouksellisen leiman, vaikka toiminnassamme oli kysymys juuri päinvastaisesta. Halusimme vastustaa liian radikaalia elämänympäristön muutosta ja säilyttää perinteisen, ihmisen itseään varten luoman ympäristön. Monet Enemmistössä toimineet henkilöt osallistuivat aikanaan esimerkiksi taisteluun Käpylän puutarhakaupunginosan ja muiden arvokkaiden helsinkiläisten ympäristöjen säilyttämisen puolesta.

Enemmistö on paitsi pyrkinyt vaikuttamaan päättäjiin ja virkamieskuntaan myös saamaan näille paikoille omia edustajiaan. Virkamiestasolla yhdistyksen jäsenet ovat toimineet esimerkiksi liikennealan asiantuntijoina ja suunnittelijoina. Vuonna 1972 Enemmistön entinen puheenjohtaja Asko Salokorpi nimitettiin ensimmäisen Parlamentaarisen liikennekomitean yleissihteeriksi.

– Kaikkialle yhteiskuntaan levinneet Enemmistölle tärkeät aatteet vaikuttivat varmasti siihen, että hallitus asetti tuolloin tämän komitean.

Moni tavoite toteutunut

Enemmistö ry julkaisee myös lehteä. Tässä lehden Helsinki-numero vuodelta 2015.
Enemmistö ry julkaisee myös lehteä. Tässä lehden Helsinki-numero vuodelta 2015.

Larjavaara toteaa, että monet Enemmistön aikanaan ajamat tavoitteet ovat nyttemmin toteutuneet.

– Kevyen liikenteen väylistä on tullut itsestään selvyyksiä kaikkialla Suomessa. Tosin meillä kävelijöiden ja pyöräilijöiden välillä on edelleen usein vain maalattu viiva. Esimerkiksi monissa Keski-Euroopan maissa autoilijat, pyöräilijät että kävelijät on laitettu omille, eri tasoissa oleville väylilleen.

– Pääkaupunkiseudulla erityisesti työmatkaliikenteessä joukkoliikenteen osuus on korkea kansainvälisestikin vertailtuna. Näyttöliput ovat käytössä, lisäksi erilliset linja-auto- ja ratikkakaistat ovat olleet jo kauan itsestäänselvyyksiä. Helsingin keskustaan on tullut kävelykadun pätkiä. Tosin esimerkiksi muista Pohjoismaista ja monista Keski-Euroopan maista löytyy kokonaisia kävelykeskustoja.

Turvavyön käyttö tuli pakolliseksi jo 1970-luvulla ja samalla vuosikymmenellä nopeusrajoitukset alkoivat yleistyä.

– On selvää, että näiden muutosten taustalla on suuren yleisön tuki. Enemmistö on ollut omalla panoksellaan tuomassa muutosta lakeihin ja asetuksiin. Olemme olleet samassa rintamassa.

Larjavaara toteaa Suomen jatkaneen kuitenkin autoistumistaan.

– Syrjäisemmät kolkat alkavat olla ymmärrettävästi täysin yksityisautoilun varassa, koska joukkoliikennettä ei kertakaikkiaan enää ole. Sikäli emme ole onnistuneet tavoitteissamme. On käsittämätöntä, että esimerkiksi jo yli 100 vuotta sitten rakennettu rautatie entisen ja nykyisen pääkaupungin välillä on edelleen pääosiltaan yksiraiteinen. Paraikaa monia hiljaisempia rataosuuksia uhkaa lakkauttaminen.

Suurimmillaan Enemmistön jäsenmäärä oli 1970-luvun alussa, jolloin yhdistykseen kuului noin 4000 jäsentä. Tällä hetkellä jäseniä on parisataa. Vuonna 1981 Enemmistön niin sanottu pyöräilijäryhmä perusti oman yhdistyksen, Helsingin Polkupyöräilijät.

Jo 1970-luvun edetessä Enemmistön ajamat asiat näkyivät melkein kaikkien puolueiden ohjelmissa. Ympäristöteemat alkoivat saada vähitellen enemmän jalansijaa politiikassa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa. Vihreällä Liitolla on ollut tässä tärkeä rooli. Sen keskeisistä vastuunkantajista Enemmistön toiminnassa ovat olleet mukana ainakin Ville Komsi ja Osmo Soininvaara.

 

Lähteet:

Tanssiva katusulku – kestävän kehityksen tositarinoita Helsingin seudulta, toimittaneet Ella Korhonen ja Sarianne Tikkanen. Sarmala 2022.

Juhana Unkuri on freelance-toimittaja.