Eduskuntavaalit 2019 – tilastoja ja oppitunteja

Käyn tässä artikkelissa läpi vuoden 2019 eduskuntavaalien tuloksia erityisesti vihreiden näkökulmasta. Artikkeli on jaettu kahteen osaan: vaalituloksen läpikäyntiin sekä spekulatiivisempaan osuuteen, jossa yritän hahmottaa eräitä vaalien merkittävämpiä trendejä ja niiden vaikutuksia vihreiden politiikkaan.

Vaalitulos eli miten vaalit menivät?

Vaalitulosta voidaan aina tarkastella monesta perspektiivistä. Pohjimmiltaan vaalit tuottavat kuitenkin aina selkeän tuloksen siitä, miten kulloinkin jaossa oleva valta jaetaan. Tällaisesta perspektiivistä SDP voitti vaalit niukasti ohittaen perussuomalaiset pienimmällä mahdollisella erolla: yhdellä kansanedustajalla. Kokoomus jäi puolestaan perussuomalaisista yhden kansanedustajan jälkeen. Keskusta jäi hieman tämän kolmikon taakse. Vihreät sijoittuvat tuloksissa näiden jälkeen 20:llä kansanedustajalla. Vasemmistoliitto, RKP, KD ja piskuinen Liike Nyt pitävät perää.

Pohjimmiltaan näillä pelimerkeillä Suomen poliittinen valta jaetaan seuraavat vuodet. Silti tarkempi äänien analyysi avaa meille paljon näköaloja esimerkiksi vihreiden menestykseen.

Suomen sisäpolitiikan suurista trendeistä saa hyvän kuvan katsomalla puolueiden äänimääriä. Äänten kehitys on vakaampi mittari kuin paikkamäärät, sillä vaalijärjestelmämme usein suurentaa pieniäkin muutoksia. Nyt mukana olleiden puolueiden äänimäärän kehitys on varsin tasaista.

Puolueiden tasaiseen äänimäärän kehitykseen on vain muutama poikkeus. Merkittävin muutos suomalaisessa politiikassa tapahtui 2011, kun perussuomalaiset löivät läpi noin puolen miljoonan äänestämäksi puolueeksi. Muutos ei silloin tapahtunut muiden puolueiden kustannuksella, vaan perussuomalaisia tultiin äänestämään nukkuvien parista. Muiden puolueiden (ehkä erityisesti vihreiden) tulos ääniosuutena mitattuna heikkeni lähinnä siksi, että jakaja suureni.

Suomessa oikeastaan ainoa puolue, jonka kannatus on merkittävästi heilahdellut ylös ja alas, on ollut keskusta. Sen tappio 2011 vaalirahoituskohun saattelemana oli silloisen Suomen politiikan lähihistorian suurin romahdus, mutta näissä vaaleissa keskusta koki vieläkin suuremman tappion ja äänestäjien passivoitumisen.

Suomalaista politiikkaa ovat ravistelleet nämä muutamat suuret ja nopeat heilahdukset. Niiden lisäksi läsnä on muita hitaampia trendejä. SDP on menettänyt selvästi suurinta kannatustaan 90-luvulta trendinomaisesti mutta melko varmasti. Vasemmistoliiton tarina on ollut vieläkin yksinkertaisempi: se on menettänyt ääniä eduskuntavaalien 1995 jälkeen niin, että trendi kääntyi vasta näissä vaaleissa.

Vihreiden tarina on ollut selvemmin nousujohtoinen. Puolue on saanut pieniä voittoja vaali vaalilta, vaikkakin nousu pysähtyi vuosina 2007 ja 2011. Niiden jälkeen on palattu hyvälle nousu-uralle, joka itseasiassa otti valtaisan hypyn juuri näissä vaaleissa.

Vihreiden nyt saavuttama tulos on tietenkin aloitettu jo vuosia aiemmin. Se näkyi jo selkeästi kuntavaaleissa 2017, mutta on silti hyvä huomata, että trendi on edelleen nouseva.

Yleisen hyvän tuloksen taakse kuitenkin kätkeytyy erilaisia tarinoita. Yksi tärkeimmistä liittyy maantieteeseen. Vaalit menevät eri vaalipiireissä eri tavoin – osa vaihtelusta selittyy vihreiden tekemällä vaalityöllä ja pidempiaikaisella vaikuttamisella, mutta merkittävä osa liittyy myös vaihteleviin ehdokaslistoihin.

Seuraavassa kaaviossa on käyty läpi kolmen viimeisen vaalin tuloksia suurimmissa kaupungeissa ja eri kokoisissa, hiukan pienemmissä kunnissa. Kuntavaaleissa 2017 vihreät sai voiton lähes kaikkialla Suomessa. Tulokset paranivat selvästi eduskuntavaaleista 2015 – ehkä lukuunottamatta Kuopiota, jossa loikka oli varsin pieni. Ero kuntavaalien ja nyt käytyjen eduskuntavaalien välillä on paljon pienempi, eikä tuloskaan ole edes etumerkiltään pelkästään myönteinen. Silti viime eduskuntavaaleihin verrattuna kaikkialla ollaan voitolla.

Erityisen suuri nousu kuntavaaleihin verrattuna nähtiin nyt Helsingissä, 50 000 – 100 000 asukkaiden kaupungeissa ja alle 10 000 asukkaan kaupungeissa. Vihreiden kannatus laski kuntavaaleihin verrattuna Espoossa ja Turussa.

Entä mihin miehet katosivat? Vihreä eduskuntaryhmä naisistui voimakkaasti. Nyt 20 hengen eduskuntaryhmässä on vain 3 miestä. Muutos on merkittävä ja ylittää pitkään toimineen peukalosäännön vihreistä: ⅔ kaikista ryhmistä on naisia. Tämä on pätenyt suurinpiirtein myös äänestäjiin ja kannattajiin.

Ehdokkaiden saamia ääniä voidaan tarkastella sukupuolittain. Vihreät naisehdokkaat keräsivät ääniä 241 595. Tämä on noin 70 prosenttia enemmän kuin vuoden 2015 eduskuntavaaleissa. Vihreät miesehdokkaat puolestaan keräsivät 112 059 ääntä, mikä vastaa vain 1,1 prosentin kasvua vuodesta 2015.

Äänestäjistä meillä ei ainakaan vielä ole käytettävissä luotettavaa tutkimusta. Usein äänestäjien voi väittää peiliäänestävän eli äänestävän kaltaisiaan, mutta olisi helppo kuvitella, että naisten äänestäminen olisi yleistynyt niin miesten kuin naisten keskuudessa.

Miesten väheneminen eduskuntaryhmässä näyttää kertovan siitä, että vihreät naiset menivät miesten edelle. Miesten äänestäjät eivät kadonneet mihinkään.

Vihreiden naisehdokkaiden äänimäärässä on historiallisesti merkittävä hyppäys, kuten seuraavista taulukoista voi päätellä.

 

 

 

Pohdiskelua eli mitä opimme eduskuntavaaleista?

1. Suomen vanhojen puolueiden tilanne on epäinnostava ja taantuva. Suomen poliittinen järjestelmä on alkanut tuntua väsyneeltä. On hyvin epätavanomaista, että eduskuntavaalit voittaa puolue 17,7 %:n kannatuksella. Suomessa on tällaisilla tuloksilla tultu tyypillisesti kolmanneksi. Hiljainen taantuma on yleisin trendi. Jopa gallupeiden perusteella nopean nousut tehneet perussuomalaiset päätyivät samanlaisiin lukemiin kuin aiemmissa vaaleissa.

2. Vihreiden tarina on käännekohdassa – pysytäänkö innostavana ravistelijana vai muututaanko hiljalleen legitimiteettiä menettävän järjestelmän osaksi? Vihreät on ainoa puolue, jolla on käynnissä tasainen myönteinen kehitys vaaleista toisiin. Puolueen tulevaisuus määrittyy paljon sen perusteella, päädytäänkö hallitukseen vai ei. Hallituspuolueena innostuksen säilyttäminen voi olla vaikeaa, mutta siihenkin on löydettävä keinot jossakin vaiheessa, jotta kasvu on kestävää.

3. Ehdokasasettelu on tärkeää alueellisesti, mutta jopa täydellisesti onnistuessaan sitä tuntuu rajoittavan yleinen ilmapiiri. Vihreiden heikot suoritukset Varsinais-Suomessa, ja jonkin verran myös Uudellamaalla, voi varsin suurelta osin selittää vähemmän tähtiä sisältävillä eduskuntavaalilistoilla. Puolueen entisen puheenjohtajan Ville Niinistön jääminen sivuun selittää paljon Varsinais-Suomen tilannetta, ja Uudenmaan valtaisassa vaalipiirissä ei ole löydetty yhtä suuria tähtiä kuin muut puolueet.

Toisaalta edes ehdokashankinnan nappisuoritus ei takaa valtavan kovaa tulosta: Pirkanmaalla vanhat veteraanit saivat seurakseen tulevaisuuden tähtiä, mutta sekään ei kantanut kolmanteen paikkaan. Suomalainen politiikka on vahvasti valtakunnallista, mutta yksittäiset paikat voivat kääntyä paikallisten erikoistilanteiden mukaan.

4. Vihreät naisehdokkaat ovat vahvassa nosteessa. Sama noste pitää pystyä siirtämään myös miehiin. Vihreiden miesehdokkaiden keräämän äänimäärän pysyminen jokseenkin samalla tasolla kuin viime vaaleissa on pettymys erityisesti kun muistamme, että mukana on puolueen miespuheenjohtajan keräämä suurehko äänipotti. Eduskunta naisistui merkittävästi – seuraavissa vaaleissa voisi jo kuvitella haviteltavan pientä naisenemmistöä. On kuitenkin merkillepantavaa, että nuoret miehet eivät tunnu oikein löytävän paikkaansa laajemminkaan myöskään SDP:ssä tai vasemmistoliitossa. Muutamien vuosien takaiset vasemmistolaiset “aktivistimiehet” esimerkiksi Paavo Arhinmäen muotissa eivät ole oikein löytäneet uutta muotoaan. Myös vihreiden on nyt uskallettava kokeilla uudenlaisia lähestymistapoja miesehdokkaiden kohdalla.

5. Vihreiden vaalitulos ei kärsinyt äkillisestä puheenjohtajan vaihdoksesta syksyllä 2018. Ei ole mahdotonta, että tulos olisi ilman puheenjohtajan vaihtamista ollut vielä parempi, mutta harva puolue on mennyt samanlaisen mylleryksen läpi yhtä pienin vaurioin kuin vihreät kuluneen vuoden aikana. Tulosta voi pitää osoituksena siitä, että vaihdoksessa eniten mukana olleet ihmiset ovat tehneet työnsä hyvin ja että kenttä ei ihan pienestä hätkähdä.

Heikki Sairanen

Kirjoittaja on Helsingissä vihreän apulaispormestarin erityisavustaja ja vihkiytynyt vaalitilastoihin.