“Abu-Hanna laittoi itsensä likoon”

Umayya Abu-Hannan kirjoitus tuuppasi lumipallon liikkeelle ja käynnisti laajan keskustelun rasismista. Miten rakenteelliseen rasismiin voi vaikuttaa? Kuinka Suomeen luodaan julkisen puuttumisen kulttuuri? Vihreä Tuuma haastatteli vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet’ta.

Vähemmistövaltuutetun virka perustettiin vuonna 2002 aiemman ulkomaalaisvaltuutetun tilalle. Nykyinen vähemmistövaltuutettu on vuonna 2010 aloittanut Eva Biaudet, ja hänen tehtävänään on valvoa etnistä yhdenvertaisuutta Suomessa.

Antti Möller: Millä mielellä olet seurannut Umayya Abu-Hannan artikkelin käynnistämää rasismikeskustelua? Olet ainakin toivonut käsittelyn nostamista yleisemmälle tasolle.

Eva Biaudet: Toivoin itse asiassa keskittymistä itse asiaan. Abu-Hannalla oli tärkeä viesti ja juuri siitä pitäisi keskustella eikä niinkään hänestä henkilönä. Olen todella iloinen, että aiheesta on puhuttu niin paljon. Varmaan lähes jokainen päivälehti on ottanut asiaan kantaa pääkirjoituksissa.

Yleinen keskustelu on mielestäni ollut hyvin terveellistä. Moni on todennut, että me emme hyväksy rasismia. Abu-Hanna laittoi kirjoituksellaan itseään aika paljon likoon, ja minusta meidän pitäisi olla hänelle siitä kiitollisia.

AM: Tutkimusten mukaan suvaitsevaisuus etnistä monimuotoisuutta kohtaan on jonkin verran lisääntynyt. Tukevatko vähemmistövaltuutetun toimiston tilastot sitä, että näin todella on käynyt?

EB: Meidän tilastoista on vaikea tällaista osoittaa. Yleensä rasismin ja syrjinnän kehitystä mitataan vertaamalla uhrien henkilökohtaisia kokemuksia eri vuosien välillä. Lisäksi rikosilmoitukset antavat osviittaa, mutta tässä on huomioitava korkea kynnys viedä rasistinen rikos poliisille. Niin sanottu katurasismi, kuten huutelut, hyvin harvoin johtaa yhteydenottoon.

Kyllä uhrikokemuksista voidaan tehdä objektiivista tutkimusta, vaikka jotkut toisin väittävät. Esimerkiksi valtioiden väliset vertailut kertovat, että somalitaustaiset henkilöt kohtaavat rasismia Suomessa eniten koko Euroopassa.

Ensimmäinen työpaikka ponnahduslautana

AM: Työelämässä vaikuttaisi olevan rakenteellista syrjintää, kun ulkomaalaistaustaiset tohtorit päätyvät suorittavaan työhön. Kuinka työmarkkinoita voitaisiin muuttaa?

EB: Etninen syrjintä työelämässä on tosiasia, sen osoittavat jo eri maahanmuuttajaryhmien korkeat työttömyysasteet. Samalla on hyvä muistaa, että yhteiskunnan uusi jäsen ei heti omaa tarvittavaa kielitaitoa tai verkostoa. On ymmärrettävää, että maahanmuuttaja ei heti sijoitu osaamistaan vastaavaan tehtävään. Mutta olisi erittäin tärkeää seurata, että hän ei jämähdä ensimmäiseen työpaikkaan.

Useissa organisaatioissa on parantamisen varaa. Amerikkalaisten tutkimusten mukaan pelkkä tietoisuuden lisääminen ei riitä purkamaan rakenteita, vaan keskeistä on johdon sitoutuminen ja konkreettiset sekä määrälliset tavoitteet. Suomessa esimerkiksi valtionhallinto miettii, miten ulkomaalaistaustaisia voisi rekrytoida enemmän.

AM: Usein lääkkeeksi tarjotaan koulutusta ja kasvatusta. Mutta miten puututaan aikuisten syrjivään käytökseen?

EB: Jos vaikkapa bussissa jotakuta nimitellään eikä kukaan reagoi mitenkään, niin uhrin näkökulmasta tilanne vaikuttaa siltä, että kaikki ovat samaa mieltä huutelijan kanssa. On tärkeää tavalla tai toisella osoittaa uhrille, että näin ei ole. Itse olen ajatellut, että uhrille voi osoittaa tukea myös tilanteen jälkeen.

Yhteiskunnallisen keskustelun tasolla viime eduskuntavaalien aikaan tuntui, että maahanmuuttovihamielisyys olisi vallannut tilan. Vasta presidentinvaaleissa päättäjät ottivat laajemmin kantaa rasismia vastaan.

AM: Saako ikäihmiselle sanoa, että ei saa käyttää sanaa neekeri?

Näissä tilanteissa uhri on se tärkeämpi henkilö. Jos tilanne on todella hankala, niin kyllä jotain voi sanoakin. Tilannetaju on kuitenkin tärkeintä eli kannattaa miettiä, miten voi asettua uhrin puolelle. Juupas-eipäs-väittely voi jopa lisätä hänen tuskaansa.

Iso taakka

AM: Olet sanonut, että rasismi rikkoo suomalaisia arvoja. Pitäisikö suomalaisuuden käsitettä laajentaa?

EB: On hyvä puhua siitä, mitä suomalaisuus itselle merkitsee. Se ei ole staattinen käsite, vaan muuttuu ajassa. Minulle suomalaisuuden perustana on pohjoismainen käsitys jokaisen yksilön yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta. Tämä ja luonto ovat minulle se suomalaisuuden ydin.

Yhteenkuuluvuus ei tarkoita, että kaikki olisivat ihan identtisiä. Sitä paitsi tilanteesta riippuen jokainen kuuluu aika ajoin vähemmistöön. Juuri tämä erilaisuus tekee meistä rikkaita. Ei varmaan kukaan edes haluaisi elää kloonatussa maailmassa.

AM: Miten vähemmistövaltuutettu edistää suvaitsevaisuutta?

EB: Me käsittelemme asiakastapauksia ja vaikutamme lainsäädäntöön sekä keskusteluun. Mikäli esimerkiksi havaitsemme asenteellista kirjoittelua niin olemme heti yhteydessä mediaan.

Työelämän syrjinnän osalta vähemmistövaltuutetulla ei ole mandaattia puuttua epäkohtiin. Tosin uusi yhdenvertaisuuslaki on valmisteilla ja toivomme, että uusi laki vahvistaisi asemaamme.

Räikeä syrjintä ja rasismi ovat iso taakka meidän yhteiskunnalle. Erilaisuuden hyljeksiminen vaikuttaa hyvin laajasti, se heikentää meidän jokaisen elintilaa.

Antti Möller on viestintäasiantuntija ja vihreä varavaltuutettu Helsingistä. Hän toimi ajatuspaja Vision koordinaattorina ja Vihreän Tuuman päätoimittajana vuodesta 2012 tammikuuhun 2014. Möller on valmistunut Helsingin yliopiston historian laitokselta ja toimii myös freelancer-toimittajana.