Kohtuutta ja oikeudenmukaisuutta kilometrikorvauksiin

Verovapaat kilometrikorvaukset oman auton käytöstä työhön liittyvästä ajosta on hyvä esimerkki vero-ohjauksesta, joka kannustaa käyttämään omaa autoa joukkoliikenteen sijaan. Nyt hallitus on päättänyt puuttua tähän ohjauskeinoon. Vihreä Tuuma selvitteli asian taustoja.

Verovapaa kilometrikorvaus oman auton käytöstä työhön liittyvästä ajosta on tänä vuonna 0,45 euroa kilometriltä. Korvaus on laskettu sen mukaan, kuinka paljon kustannuksia auton käytöstä syntyy. Korvauksia maksetaan vuodessa yli 700 000 suomalaiselle.

Kilometrikorvaus muodostuu tänä vuonna seuraavasti:
– 27 senttiä kiinteitä kustannuksia, kuten auton hankinnan kustannukset ja vakuutusmaksut
– 18 senttiä muuttuvia kustannuksia, kuten polttoaine, renkaat ja huollot

Verottaja laskee vuosittain kilometrikorvauksen tason sen mukaan, miten autojen hinnat, korkotaso ja bensiinin hinta muuttuvat.

Hallituksen kehysriihessä päätettiin leikata varovapaita kilometrikorvauksia vuoden 2013 alusta. Valtionvarainministeriössä on valmisteltu uudistusta. Lähtökohtana on tehdä mallista oikeudenmukaisempi. Tuuma selvitti asiaa valtiovarainministeriön erityisasiantuntijalta Ilkka Lahdelta. Haastattelun pohjalta Tuuma kokosi keskeiset faktat aiheesta. Näillä argumenteilla voi väitellä netin keskustelupalstoilla, joilla korvausten leikkaamista pidetään ”viherpiipertäjien” uusimpana hulluutena.

Miksi kilometrikorvauksia halutaan leikata? Onko nykyinen 045 e/km ylikompensoiva eli maksetaanko korvauksia enemmän kuin kuluja oikeasti syntyy?

Nykyinen kilometrikorvaus on liian suuri niillä henkilöillä, jotka ajavat todella paljon. On selvää, että muuttuvat kustannukset tulee korvata, mutta auton käytön kiinteiden kustannusten korvaamistason laskeminen on paljon monimutkaisempi asia.
On perusteltua maksaa korvausta työn vaatimasta auton käytöstä sen verran, että korvaus kattaa myös auton hankkimisen kustannukset.

Ongelmaksi muodostuvat ne henkilöt, jotka ajavat autollaan valtavia matkoja työkseen. Kun jokaiselta kilometriltä kilahtaa tilille korvaus auton kiinteistä kustannuksia, tulee korvauksesta suurilla kilometrimäärillä ylisuuri. Auton pääomakustannukset tulevat katetuksi jo tietyllä kilometrimäärällä ja sen päälle tulevat korvaukset ovat perusteetonta ylikompensaatiota. Henkilö saa siis korvauksen kulusta, joka ei ole hänelle syntynyt.

Viime vuonna 38 000 henkilöä on saanut kilometrikorvauksia yli 15 000 kilometriltä.

Pääomakustannusten korvaustasoa voidaan muutenkin kyseenalaistaa, sillä lähes aina suurin osa auton käytöstä on muuta kuin työhön liittyvää. Tätä kautta voidaan perustellusti katsoa, että työhön liittyvästä ajosta ei ole syytä korvata pääomakustannuksia niin paljon, että niillä voidaan kattaa ne kokonaan.

Millaista uudistusta ministeriössä suunnitellaan?

Olisi perusteltua porrastaa korvaus niin, että korvausta saisi yli 15 000 kilometrin ajon osalta vain muuttuvista kustannuksista. Kiinteistä kustannuksistakin olisi perustelua maksaa pientä korvausta myös pitkiltä matkoilta, jotta auton kulumisesta johtuvaa arvonalenemista kompensoitaisiin. Joka tapauksessa korvaustaso tultaneen laskemaan noin puoleen yli 15 000 kilometrin osalta.

On myös pohdinnassa laskea koko korvaustasoa kauttaaltaan juuri sillä perusteella, että auto omistetaan lähes aina muista syistä kuin pelkän työajon takia eikä siksi ole perusteltua kattaa kilometrikorvauksella kaikkia kiinteitä kustannuksia.

Hallitus päättää kesän aikana mallin yksityiskohdista ja sitten ehdotus lähtee laajalle lausuntokierrokselle. Lopullinen päätös tehdään sen jälkeen. Uudistuksen on tarkoitus astua voimaan vuoden 2013 alusta.

Onko muissa maissa vastaavia kilometrikorvausjärjestelmiä?

Ruotsissa kilometrikorvauksia maksetaan vain muuttuvista kuluista. Ruotsissa ei korvata auton pääomakuluja, mikä tekee korvauksista paljon Suomea pienemmät. Muiden maiden malleja ei ole selvitetty.

Onko uudistuksen tavoitteena ensisijaisesti poistaa liiallisia kannusteita autoiluun vai lisätä verotuloja?

Ensisijainen tarkoitus on muuttaa järjestelmää oikeudenmukaisemmaksi, eli poistaa ylisuuria korvauksia. Kenenkään ei kuulu saada verovapaita korvauksia kuluista, joita ei ole oikeasti syntynyt.

On arvioitu, että uudistus lisäisi verotuloja 30-50 miljoonaa euroa. Verotulojen määrään vaikuttaa se, miten työnantajat jatkossa maksavat kilometrikorvauksia.

Kilometrikorvaukset on mainittu monessa työehtosopimuksessa ja ne muodostavat merkittävän osan monen työntekijän vuosiansioista. Siksi suuret muutokset korvaustasoihin tulevat vaikuttamaan myös työehtosopimuksiin, mikä vaikuttaa välillisesti myös verotuloihin.

Lisääkö tämä uudistus joukkoliikenteen käyttöä?

Verottaja ei voi määrätä, millä liikennevälineellä työnantaja ja työntekijät sopivat matkat tekevänsä. Uudistus poistaa ylimääräisen taloudellisen kannusteen käyttää omaa autoa, mutta toki auton käyttöön voidaan päätyä muista syistä (esim. helppous, nopeus, tavaroiden kuljetus).

Harva työntekijä ajattelee autonsa pääomakustannuksia ajaessaan satunnaisia työkeikkoja, vaan iloitsee tililleen tulleesta verovapaasta korvauksesta. Esimerkiksi työmatka Tampereelle ja takaisin tuo työntekijän tilille korvauksia 160 euroa. Junaliput maksaisivat 62 euroa. Usein työnantaja sallii oman auton käytön, vaikka se olisi työnantajalle epäedullista. Voi olla, että korvausten pieneneminen vaikuttaa jatkossa ihmisten halukkuuteen kulkea matkat omalla autolla.

Ville Ylikahri on Vihreän Sivistysliiton pääsihteeri. Työn ohessahän toimii aktiivisesti Helsingin kunnallispolitiikassa. Ylikahri on koulutukseltaan historianopettaja ja on perhetynyt erityisesti vihreän liikkeen historiaan sekä perustulokysymyksiin.