Ilmastonmuutos kuuluu kaikille

Ilmastonmuutoksesta tulevat kärsimään eniten kaikkein heikoimmat ja usein myös ne, joilla ei ole osaa eikä arpaa ongelman synnyttämisessä. Siitä on oikeudenmukaisuus kaukana. Mutta pidemmän päälle muutos koskettaa meistä jokaista.

Tässä Tuuman Globaali ilmastonmuutos -teemanumerossa pohditaan – näin Pariisin ilmastokokouksen alla – etenkin kehittyvien maiden ja alkuperäiskansojen asemaa lämpenevässä maailmassa.

Ilmastonmuutokselle haavoittuvimpia alueita ovat Saharan eteläpuoleinen Afrikka ja Etelä-Aasia. Niissä myös sijaitsee moni maailman köyhimmistä maista, joilla on huonot mahdollisuudet sopeutua ilmastonmuutokseen ja ennaltaehkäistä sen vaikutuksia.

Lämpeneminen ja äärimmäiset sääilmiöt iskevät pahiten paitsi heikoimpiin maihin, myös valmiiksi haavoittuviin ryhmiin, kuten alkuperäiskansoihin sekä Etelässä että Pohjoisessa. Monille kysymys on kulttuurin ja ihmisten elämästä tai kuolemasta.

Ei siis ihme, että heikoimmassa asemassa olevat vaativat pahimmilta saastuttajilta ja fossiilisista polttoaineista eniten hyötyneiltä tukea ilmastotyöhönsä.

Ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja sopeutumisen rahoitus on kuitenkin vain yksi kiistakapuloista, kun maailman päättäjät kokoontuvat marras-joulukuussa neuvottelemaan Pariisiin sitovasta ilmastosopimuksesta. Sopimuksen pitäisi tulla voimaan vuonna 2020.

Monikaan ei odota Pariisista vallankumousta. Mutta sopimus päästövähennyksistä ja muista ilmastotoimista on saatava aikaan, vaikkei tulos olisikaan täydellinen, jotta suunta saadaan käännettyä ajoissa.

Ja toivoa on. Tästä Tuumasta voi lukea myös muutamia muutamia esimerkkejä paremmasta. Yksi on se, että noin 150 maata oli lokakuun loppuun mennessä antanut neuvotteluiden pohjaksi sitoumuksensa tulevista päästövähennyksistä. Näiden maiden päästöt kattavat 90 prosenttia maailman päästöistä.

YK arvioi, etteivät nämä lupaukset vielä riitä pitämään lämpenemistä alle kahden asteen, vaan johtavat lähemmäs kolmea astetta. Mutta alku se on tämäkin, sanoi mummo nostettuaan toisen jalan suosta. Ainakaan ei puhuta viidestä tai seitsemästä asteesta. Ja Pariisin sopimuksen voi toivoa luovan mekanismeja, jotka edistävät tavoitteiden kiristämistä jatkossa.

Positiivista sitoumuksissa on myös se, että liki kaikki ovat mukana edes tavalla tai toisella. Ilmastonmuutos on väistämättä koko maailman ongelma, josta ei selvitä ilman kansainvälistä yhteistyötä ja solidaarisuutta. Se mitä me teemme täällä, vaikuttaa satojen miljoonien ihmisten elämään myös muualla – nyt ja hamassa tulevaisuudessa.

Heikoimmat kärsivät ensin ja eniten, mutta jos jäämme toimettomiksi, vaikutukset tulevat näkymään kaikkien elämässä niin ympäristön, turvallisuuden kuin taloudenkin osalta. Tänä kriisipuheen luvattuna aikana kasvihuonepäästöjen soisikin olevan se aihe, josta puhuessaan kaikki todella lupaisivat puuttua tuhlailuun ja velanottoon.

Veera Vehkasalo on helsinkiläistynyt toimittaja ja tiedottaja, joka toimii Globaali ilmastonmuutos ­-teemanumeron päätoimittajana. Vehkasalo työskentelee Suomen YK-liitossa, mutta Tuumassa esitetyt mielipiteet ovat hänen omiaan.